Uskonnonvapaus ja hautaan siunaaminen

Tammikuun lopussa 2004 lähetin Kunnallislehteen, Salon Seudun Sanomiin ja Kotimaahan mielipidekirjoituksen, jossa kerroin uskonnonvapaudesta käsin asioita tarkasteltuani päätyneeni siihen, etten siunaa kirkkoon kuulumattomia vainajia haudan lepoon. Olin yllättynyt asiasta nousseesta julkisesta keskustelusta. Helmikuun alkupäivinä minuun ovat ottaneet yhteyttä (aikajärjestyksessä; päivämäärä kertoo, milloin julkaisseet) Salon Seudun Sanomat (3.2.), Helsingin Sanomat (4.2.), Turun Sanomat (4.2.), Turku TV (4.2.), Kunnallislehti (6.2.), Kotimaa (13.2.) ja Yleisradion ajankohtaistoimitus (11.2., Tänään iltapäivällä). Turun Sanomien jutun esitteli TV 1:n Aamutelevisio lehdistökatsauksessaan.

Lisäksi olen sähköpostitse ja hieman puhelimitsekin saanut palautetta, en kuitenkaan vielä sauvolaisilta, joita asia ennen kaikkea koskee. Olen kuitenkin työtovereiltani kuullut, että asiasta (sekä persoonastani) on puhuttu kylillä, puolesta ja vastaan.

Uuden uskonnonvapauslain aikana kirkosta eronneet sauvolaiset ovat myös saaneet kirjeen, jossa kerron kannastani.

Alla ovat kirjeideni teksit.
1) Kirkosta eronneille paikkakuntalaisille:

Arvoisa Sauvo-Karunan seurakunnan entinen jäsen,

olette käyttänyt Uskonnonvapauslain antamaa mahdollisuutta erota uskonnollisesta yhdyskunnasta, tässä tapauksesta Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta ja siten myös Sauvo-Karunan seurakunnasta, jonka kirkkoherra olen.

Kunnioitan päätöstänne, johon Teillä on varmasti ollut painavat syynne. Lienette tietoinen, että erotessanne kirkosta olette menettänyt kaikki kirkolliset oikeutenne ja mahdollisuuden itseenne kohdistuviin kirkollisiin toimituksiin. Käsitykseni mukaan Te olette erollanne selkeästi ilmaissut tahtonne olla kirkollisten toimitusten ulottumattomissa — ja tulkitsen alle lainaamani Kirkkojärjestyksen 2. luvun 23 §:n toisen virkkeen koskevan Teitä. Toivon Teidän saattavan myös lähiomaistenne tietoon, ettette kuoltuanne tahdo tulla evankelis-luterilaisen kirkon järjestyksen mukaan hautaan siunatuksi.

Mikäli kuitenkin tulitte eronneeksi kirkostamme hätiköidysti ja seurauksia tarkemmin ajattelematta, olette tervetullut keskustelemaan paluusta kirkon jäseneksi.

Seurakuntamme jumalanpalveluselämä on Teille joka tapauksessa avoinna, vaikkette enää saakaan osallistua Herran pyhälle ehtoolliselle.

2) Kunnallislehteen ja Salon Seudun Sanomiin:

Uskonnonvapaus ja hautaan siunaaminen

Kotimaa-lehdessä 30.1.2004 turkulainen rovasti Esko Tuomola ilmoitti, ettei hän enää siunaa kirkosta eronneita. Itse olen päätynyt samaan kantaan, tosin toisesta suunnasta asiaa lähestyen.

Lähtökohtanani on toisen ihmisen vakaumuksen kunnioittaminen. Käsitykseni mukaan kirkosta eroaminen on selvä ilmaus siitä, että henkilö tahtoo olla kirkollisten toimitusten ulottumattomissa, joten tulkitsen Kirkkojärjestyksen 2. luvun 23 §:n toisen virkkeen koskevan häntä, hänen eronsa syistä riippumatta. Virke kuuluu: “Siunausta ei kuitenkaan toimiteta, jos vainaja on selvästi ilmaissut tahtovansa toisin tai jos pappi sielunhoidollisessa keskustelussa tai muulla tavoin saamansa käsityksen nojalla katsoo, ettei kirkolliseen hautaan siunaamiseen ole riittäviä perusteita.”

Sauvo-Karunan seurakunnasta uuden uskonnonvapauslain voimaan tulon jälkeen eronneet saavat helmikuun alkupäivinä tästä kannastani kertovan kirjeen, jossa heidän toivotaan saattavan myös lähiomaistensa tietoon, etteivät he kuoltuaan tahdo tulla evankelis-luterilaisen kirkon järjestyksen mukaan hautaan siunatuiksi.

Lisäksi valmistelen kirkkoneuvostoon esitystä siitä, että seurakuntamme kirkot eivät ole hautaamiseen liittyviin tilaisuuksiin käytettävissä, mikäli vainaja ei kuollessaan ollut kristillisen kirkon tai yhteisön jäsen.

Kalle Elonheimo
Sauvo-Karunan kirkkoherra, teol.lis.

3) Kotimaahan

Uskonnonvapaus ja hautaan siunaaminen

Rovasti Esko Tuomola ilmoitti Kotimaassa 30.1.2004, ettei hän enää siunaa kirkosta eronneita. Itse olen päätynyt samaan kantaan, tosin toisesta suunnasta asiaa lähestyen.

Lähtökohtanani on toisen ihmisen vakaumuksen kunnioittaminen. Käsitykseni mukaan kirkosta eroaminen on selvä ilmaus siitä, että henkilö tahtoo olla kirkollisten toimitusten ulottumattomissa, joten tulkitsen Kirkkojärjestyksen 2. luvun 23 §:n toisen virkkeen koskevan häntä, hänen eronsa syistä riippumatta. Virke kuuluu: “Siunausta ei kuitenkaan toimiteta, jos vainaja on selvästi ilmaissut tahtovansa toisin tai jos pappi sielunhoidollisessa keskustelussa tai muulla tavoin saamansa käsityksen nojalla katsoo, ettei kirkolliseen hautaan siunaamiseen ole riittäviä perusteita.”

Seurakunnastani uuden uskonnonvapauslain voimaan tulon jälkeen eronneet saavat helmikuun alkupäivinä tästä kannastani kertovan kirjeen, jossa heidän toivotaan saattavan myös lähiomaistensa tietoon, etteivät he kuoltuaan tahdo tulla evankelis-luterilaisen kirkon järjestyksen mukaan hautaan siunatuiksi.

Lisäksi valmistelen kirkkoneuvostoon esitystä siitä, että seurakuntamme kirkot eivät ole hautaamiseen liittyviin tilaisuuksiin käytettävissä, mikäli vainaja ei kuollessaan ollut kristillisen kirkon tai yhteisön jäsen.

Toivon Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papiston laajemmaltikin pohtimaan vakaumuksen kunnioittamista ja päätyvän siihen, että kirkosta eronneiden siunaaminen ei pääsääntöisesti ole mahdollista.

Kalle Elonheimo
Sauvo-Karunan kirkkoherra, TL