>Oma todistus

Stelk- järjestön eräs toimintatapa on, että sen jäsenet kertovat, mitä Jumala on tehnyt nimenomaan heidän omassa elämässään.

Muutaman vuoden mukanaolon aikana olen kuullut toisten veljien vavahduttavia kertomuksia. Useissa niissä Jumalan kutsu on tullut monien traagisten tapahtumien kautta. Niissä ihminen on puserrettu todella littanaksi: on kuultu suurista vaikeuksista, täydellisistä henkisistä ja aineellisista romahduksista, konkursseista, velkavankeuksista, avioeroista, jopa kuoleman tapauksista . Näiden kautta ihmisen on täytynyt kulkea, ennen kuin uusi valo on syttynyt ja he ovat löytäneet Jumalan.

Minun kohdallani on käynyt aivan päinvastoin. Jumala on ylenmääräisellä rakkaudella ja johdatuksella vetänyt puoleensa. Traagisista tapauksista ei ole ollut juuri tietoakaan – ainakaan vielä. Miksi tiet ovat näin erilaiset? Voisiko syynä olla ne lukemattomat esirukoukset tai olisiko niin, että kun rangaistuksetkin voidaan ulottaa aina kolmanteen ja neljänteen polveen, niin myös esivanhempien siunauksetkin kantautuisivat tuleville polville. Tämä on Jumalan suurta salaisuutta.

Olen saanut suuren lahjan syntyä uskovaan kotiin, jossa äiti ja isä ovat olleet tunnustavia uskovia. Myös isovanhempani ovat olleet uskossa. Näin on menossa vähintäänkin kolmas- ehkäpä neljäskin uskon sukupolvi.

Ensimmäiset muistot uskon asioista tulevat jo 5 vuoden iästä ja muistan Jumalan johdatusta jo 10 vuoden iässä.

Jumalan kutsu uudistui vahvana opiskeluaikana. Kiertelin eri uskon suuntien kokouksissa, kunnes tiesin, että nyt tämä kysymys on selkeästi ratkaistava. Niin se sitten myös tapahtui Pyysin yksinkertaisesti Jeesusta käymään sydämeeni. Peliin pantiin kaikki – myös lompakko. Siis koko paketti meikäläistä. Elämäni rankinglistalla, missä oli kaikki silloiset tärkeät asiat, Jeesus siirrettiin sieltä jostain takaa ykköseksi. Panin kaikki pelimerkkini siis numerolle yksi – Jeesuksen numerolle. Tähän ratkaisuun vaikutti suuresti Johanneksen evankeliumin kohta 7: 17 , jossa Jeesus vastaa fariseuksille vanhan käännöksen mukaan: ” Jos joku tahtoo tehdä Jumalan tahdon, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.” Siis, jos joku tahtoo tehdä Jumalan tahdon – hän tulee tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta . Tämä oli minulle kuin nappi silmään. Tuohon aikaan olin kiinnostunut matematiikasta todennäköisyyslaskuista ja tilastomatematiikasta. Tämä Raamatun paikka ikään kuin pyysi kokeilemaan ja testaamaan. Ja näin myös tapahtui. Oppi pantiin koetteelle. No, nyt tietysti kysytään, tapahtuiko mitään?

• Raamatun luku alkoi kiinnostaa
• Pää alkoi taipua rukouksiin ja niihin alkoi tulla myös selkeitäkin vastauksia.
• Ensimmäinen selkeä näyttö tuli ihmeellisenä vastauksena oppikysymykseen. Olin ihmetellyt ja pyöritellyt kastekysymystä jo pitkän tovin . Sitten olin eräässä suurehkossa herätyskokouksessa. Se kuitenkin hetkeksi keskeytyi, kun eräs henkilö nousi ylös ja alkoi profetoida. Hän profetoi minulle. Siinä tuli ensiksi minulle vastaus kasteoppiin - siinä sanottiin:” älä nyt tuhlaa aikaa kastekysymykseen - kasva ja enenny uskossa – sitten tuli vielä minulle muutakin ”tulevaisuutta koskevaa ennustusta” Miksi minut valittiin? Olihan kokouksessa monta sataa muuta ihmistä ja enhän kuulunut edes tuohon uskon suuntaankaan.
• Raamattua lukiessa tuli vastaan kohta ( Mark.16: 17) ”Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotain kuolettavaa, ei se heitä vahingoita. He panevat kätensä sairasten päälle ja ne tulevat terveiksi” Vertasin omaa elämääni tähän ja kysyin olenko uskossa lainkaan, koska mitään näistä merkeistä ei ollut näkynyt. Mutta ei mennyt kauankaan, kun eräs henkilö laski kätensä päälleni ja huomasin puhuvani jotain uutta outoa kieltä. Puhumista kesti noin 15 min. Se oli uusi selvä merkki, vaikka kielilläpuhuminen ei jäänytkään pysyväksi.
• Sitten tuli taas näyttöä, varmennetun näyn muodossa, joka on myöhemminkin vahvistanut minua. Koska näky oli perin erikoinen, kerron siitä lyhyesti. Sain siinä osoituksen, että tämä elämä päättyy ylösnousemukseen ja sitten seuraa ikuinen elämä. ”Olin tekemässä jotain pihassa, kun huomasin, että joku seisoo takanani. Ai, isähän se siinä ( isä oli aikaisemmin kuollut). Näky oli erittäin selkeä, saatoin huomata, että hän oli reippaasti nuorentunut – näytti noin nelikymppiseltä. Olemus oli jotenkin muuttunut. Kasvot olivat kulmikkaammat mutta helposti tunnistettavat. (vrt Mariakaan ei tuntenut Jeesusta heti Jeesuksen haudasta noustua) Keskustelimme pitkähkön ajan, mutta minun ei annettu muistaa siitä sanaakaan. Sitten hän yhtäkkiä alkoi nousta ylöspäin –ylöspäin ,kunnes hävisi pilviin. Tuli heti mieleen kuvaraamattumme piirros Jeesuksen taivaaseen astumisesta Täysi yhtäläisyys. Näky vaihtui toiseen. Kuljimme isän kanssa heinäpellolla, jossa miehet tekivät heinätöitä. Kun he huomasivat meidän tulomme, he kokoontuivat kaareksi ja tuijottivat meitä. He tiesivät isän kuolemasta. Eräs kohotti sitten kätensä osoitti isää ja sanoi: ” tuossahan hän on – eihän hän ole kuollut – hänhän elää ”. Näky hävisi. Olin varma, että näky oli Jumalalta. Siksi otin Raamatun ja ajattelin, että antakoon Hän myös vastauksen. Avasin Raamatun ja pyöritin sormea tilastomiehen tavoin ja Bong ja bingo. Kohta oli sormen alla paikka, missä Joosef selostaa faaraon unta. Muistamme ne laihat lehmät ja täyteläiset tähkäpäät. Mutta samassa kohdin on myös pikku lause, jota ei tavallisesti edes huomaa. Se kuuluu: mutta, että uni toistui faaraolle, se tietää, että Jumala on asian varmasti päättänyt ja että Jumala antaa sen pian tapahtua (1. Moos.41: 32 ). Siis näyn näkeminen kahdesti tarkoitti, että Jumala oli varmasti asian näin päättänyt. Aamen ! Silloin muistin myös jotain muuta. Vuosia aikaisemmin olimme isän kanssa tehneet ”kättäpäällesopimuksen”, se kumpi ensin kuolee , tulee kertomaan jäljelle jääneelle, miten asiat nyt ovat, jos se suinkin on mahdollista. Vain me isän kanssa tiesimme tästä sopimuksesta. Aamen toistamiseen.

Kaikki nämä edellä kerrotut ja paljon muitakin asioita tapahtui muutaman vuoden kuluessa. Näytöt riittivät minulle.

Voiko ihminen tyriä hyvin alkaneen vaelluksen? Kyllä se vaan onnistuu ja kovin helposti, ainakin minulta. Muuta ei tarvittu kuin se, että Jeesus siinä ranking-listalla siirtyi ykköspaikalta tuonne taaemmaksi. Tilalle nousi lasten ilmaantuminen – sitten heidän harrastuksensa – omat urheiluasiat – urheiluvalmentajan sivutoimiset hommat. Näin kului yli 15 vuotta.

Sitten tapahtui taas jotakin. Jumala puuttui peliin. Tunsin kerran, että tässä huoneessa on joku toinenkin. Henkeni silmillä näin hänet. Kirkas, säteilevä olento, joka oli niin iloinen, että jalat eivät meinanneet pysyä maassa. Minä tunsin hänet. Hän oli työkaverini. Olin 15 vuotta sitten käynyt hänen luonaan ja kuullut, että hänellä oli jo pitkälle ehtinyt syöpä. Hän ei tuntenut Jumalaa tuolloin. Kerroin hänelle Jumalan asioista ja voimasta ja siitä, että ystäväpiirissä oli henkilö, jolla oli parantamisen armolahja. Tahtoisiko hän puhua hänen kanssaan? Tein heille treffit. Hän kuitenkin kuoli jonkin ajan kuluttua eikä siis parantunut. Mutta hän lähti tästä elämästä Jeesus sydämessään. Mitä tarkoitti tuo ilmestys? Hän ikään kuin kiitti minua – mutta miksi ? Enhän ollut tehnyt mitään muuta kuin soittanut toisen henkilön paikalle. Myöhemmin ymmärsin : näin vähän sinun tarvitsee tehdä ja joku sielu voi päästä iankaikkiseen iloon. Tuo tapaus oli minulle jälleen käänne.

Jumala kutsui nyt uudelleen penseäksi käynyttä lastaan ja uudisti armonsa ja liittonsa. Teki kaiken uudeksi. Ja minäkin yritin tehdä parannusta. Tässä yhteydessä tuli tehtyä jotakin fiksuakin. Sain säännölliset aamuvartiohetket – raamatunluku- ja rukoushetket. Aamua aikaistettiin parilla tunnilla. Elämään ilmaantuivat jälleen kosketukset Herraan. Tuli uusia siunauksia. Ihan maallista elämääkin koskevia. Kerron joitakin. Olimme hakeneet uutta asuntoa vaimon kanssa jo monia vuosia. Mutta aina oli kaikenlaista estettä. Milloin asunnossa oli mitäkin vikaa – milloin makuuhuoneita ei ollut riittävästi - milloin voimalinjat kulkivat talon yli – milloin hinta oli liian korkea. Ei näyttänyt onnistuvan lainkaan.

Sitten muistin panna kädet ristiin. Meniköhän tuosta hetkestä -3 viikkoa niin olimme kirjoittamassa kauppakirjoja. Mutta Jumala hoitaa ja järjestelee myös ihan pikku asioita. Tein tuossa meille uudessa mutta muuten vanhassa talossa putkitöitä. Sitten tuli hetki, ettei mikään näyttänyt onnistuvan. Putki oli heikkokuntoinen. Tuhrasin tuntikausia. Panin sitten putkitongit naulaan kyllästyneenä ja sanoin : sinun vuorosi Jeesus! Sitten kiukuspäissäni vähän potkaisin putken päätä. Arvaatteko mitä ? Putki katkesi. Se katkesi ihan väärästä paikasta ja väärään aikaankin, kun oli lauantai-ilta ja putkiliikkeet kiinni. Katselin silmät renkaina, mites tässä nyt kävi? Tartuin putkeen kiinni ja nyppäsin : voi sinua kurjaa putkee! Silloin putki katkesi toisen kerran. Ja nytkin paikasta, mistä putket eivät yleensä katkea eli keskeltä liitosmuhvia ja vielä siten, että saatoin melkein paljain käsin vääntää viallisen osan pois. Kahdessa minuutissa oli uusi putki paikallaan ja saatoin sanoa kuin entinen pankki : ” tulkaa tänne, täällä hoidetaan asianne alta aikayksikön”. Jäljellä oli nyökkäys yläkertaan -. tattista vaan!

Kun Jumala antaa siunauksia, ihminen ei aina niitä kestä. Näin kävi minullekin. Asiat meni niin sanotusti ”överiksi”. Aloin ajatella, että olen niin hyvä, että Jumala siksi antaa hyvyyksiä. Niin Jumalanhan täytyy toki näin tehdä, kun on hyvä. Ettei vaan olis´ vallan pyhä? Milloinkas olin tehnyt viimeksi syntiäkään? Sitten menin mielessäni niin pitkälle, että sanoin Jeesukselle – viittiks näyttää, olenko tehnyt jotain syntiä? Kyllä ihminen on tyhmä! Sillä tämänkin lörpötyksen Jeesus kuuli ja kytki päälle elämäni filminauhan. Tiedättehän sellaisen, jonka jotkut ovat nähneet kiperässä paikassa, missä elämä lipuu filmin tavoin silmien ohi. Minun kohdallani aloitettiin varmuuden vuoksi aivan varhaisesta lapsuudesta. Heti ensimmäiset kolme kuvaa olivat ”täysiä tyrmäystippoja”. Ensimmäisessä olin tappamassa parasta lapsuuden kaveria, seuraavassa hukuttamassa erästä toista poikaa, kolmannessa kuvassa jo aikuisiässä näytin, miten tämä poika urheilee ja hyppää enkä huomannut, että muutaman viikon ikäinen vauva oli lattialla jaloissani. Eikä se ollut edes oma. Murskaantuminen olisi ollut varmaa, jos olisin melkein satakiloisella kropallani pudonnut hänen päälleen. Jumala varjeli kuitenkin , ettei nämä päässeet tapahtumaan. Miten sitten se kaupallinen elämä olikaan? Se totuus. Miten se on mahdollista, että totuus pyrkii tuottamaan aina voittoa? Miten veroilmoitusta tehdessä ei tulot tulekaan mieleen – menojen muistamisessa ei taas ollut mitään vaivaa, ne näyttivät muutenkin kasvavan kuin Karmelin vuori – ihmeellistä. Toisten arvostelu ja panettelu, tietysti selän takana, ai miten se on makeeta! Ja mitä tapahtuikaan siinä jaksossa, joka on pakko kokonaan sensuroida. Herra lopeta jo – riittää jo. Tuli täysin selväksi. Hikeä sai pyyhkiä. Olipa tosi pyhää toimintaa. Kyllä ihminen on tyhmä!

No , tästä saattoi kyllä oppiakin jotain. Kaikki mitä minun elämässäni oli tapahtunut oli tuossa nauhassa – jok`ikinen tapahtuma. Nauha saadaan milloin vain päälle tarvittaessa. Ymmärsin myös, että kun tällainen nauha pannaan päälle Jumalan tuomioistuimen edessä – taidan olla aika heikoilla. Ainoa, jolta tulee taputuksia on se vanha vihtahousu.

Nyt minulle kävi myös selväksi, että kun ollaan siellä Jumalan tuomioistuimen edessä ja syyttäjä syyttää minua filmin perusteella. Jos minulla ei ole Puolustajaa ja Vapahtajaa, olen jo tuomittu. Mutta minä tiedän, että tuo ylen kallis Vapahtajani astuu tässä tilanteessa tuomarin eteen ja näyttää ristille naulatut kätensä, kylkensä ja raippojen jäljet. Tuomari vapauttaa minut, koska rangaistukseni on jo kärsitty. Sen on tehnyt Vapahtajani.

Hyvä ystävä! Jos kaikki asiasi eivät ole kunnossa, tiedä, että Jeesus on sinunkin Vapahtajasi.