Olen Titta Lähdesmäki, vuonna 1982 syntynyt opiskelija. Olen ihan pienestä asti ollut hyvin eläinrakas. Lemmikkeinäni on ollut gerbiilejä, kissoja ja koiria ja lisäksi harrastin nuorempana pitkään ratsastusta. Ensimmäinen koirani, jonka vanhempani pitkään kestäneen käännytysoperaationi jälkeen suostuivat hankkimaan, oli cavalier kingcharlesinspanieli Rose. Rose tuli meidän perheeseen vuonna 1993. Olin etukäteen ahminut tietoa koiranhoidosta kaikista mahdollisista koirakirjoista, joita käsiini sain. Koiranhoitoinnostusta riitti usean vuoden ajan, mutta jossain vaiheessa teini-ikää Rosen hoito jäi enemmän vanhempieni harteille. Kun muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, jäi Rose luonnollisesti asumaan vanhempieni ja pikkusiskojeni luo. Rose päästettiin vihreämmille perhosenmetsästysmaille lokakuussa 2005. Jonkin aikaa olin ihan varma, että ikinä ei elämääni tule uutta koiraa, niin koville menetys otti. Jossain vaiheessa seuraavana keväänä eksyin netissä surffaillessa koirarotukuvauksia sisältäville sivustoille. Siinä erilaisten koirien kuvia katsellessa alkoi itää mielessä ajatus, että entä jos sittenkin...

Aika pian koirarotuja tutkiskellessa selvisi, että chihuahua on se oma rotu. Ihastuin kuvaukseen pienestä, helposti mukana kulkevasta koirasta, joka kuitenkin omaa terävän luonteen ja jaksaa lenkkeillä. Noihin aikoihin chihujen suosio oli erinäisten julkkisten vaikutuksesta kasvamassa huimasti, mikä näytti heijastuvan pentujen hintoihin. Olin kuitenkin päätökseni tehnyt, enkä halunnut "halpakopiota", joten päätin että maksoi mitä maksoi niin puhdasrotuinen, rekisteröity chihunpentu luokseni muuttaa. Pentua varten säästämisen aloitin kesän alussa kesätyöt aloitettuani. Lokakuulle asti siinä meni kituuttaessa ja laittaessa kaikki liikenevät rahat säästötilille. Odotus palkittiin lokakuun lopulla 2006, kun silmiini osui Kuusalon kennelin sivuilla myynti-ilmoitus puolen vuoden ikäisestä urospennusta, joka oltiin myymässä häntämutkan vuoksi lemmikiksi. Muutaman päivän kuluttua siitä, kun ensimmäisen kerran kyselin Hugosta, lähdin hakemaan sen Isostakyröstä. Hugon ihanuutta ei voi sanoin kuvailla. Se oli täydellinen koira minulle. Valitettavasti yhteinen aikamme jäi kovin lyhyeksi, kun kesällä 2008 Hugo poistui luotamme äkillisesti. Ikävä on valtava ja suru suunnaton...

Syksyllä 2007 ihastuin erääseen "lehmänväriseen" urospentuun. En kuitenkaan tuolloin ollut tosissani katselemassa uutta pentua, vaikka olin jo toisen koiran jossain vaiheessa päättänyt ottaa. Aikani tuota ihastuksen kohdetta ihasteltuani sen kasvattaja kysyi minulta, olisinko kiinnostunut antamaan pennulle kodin. Arvata voi, että en tietenkään voinut kieltäytyä, ja niin marraskuun lopulla Mushu muutti meille.

Syksyllä 2008 pikkuhiljaa toipuessani Hugon menetyksestä, aloin varovaisesti tiedostella tuttujen kasvattajien pennutussuunnitelmia. Siinä sitten Kuusalon Anun kanssa pennuista jutellessa hän otti puheeksi että hänellä olisi reilun vuoden ikäinen pitkäkarvainen uros, jota hänen vanhempi uroksensa vähän pomotti ja jolla tuon vuoksi olisi uusi koti hakusessa. Tuo uros sattui olemaan Hugo velipuoli, mikä herätti kiinnostukseni toden teolla. Mietin kyllä aluksi,  miten elämä sujuisi kahden suunnilleen samanikäisen uroksen kanssa... Päätös syntyi kuitenkin nopeasti, kun tulin siihen tulokseen, että Mushu ei ainakaan aiheuttaisi ongelmia ja Eevert kuulosti myös sen luonteiselta, että sekään ei alkaisi riitaa haastamaan. Niinpä lokakuun alussa kävin hakemassa Eevertin kotiin.

Eipä siinä kauaa Eevertin tulon jälkeen mennyt, kun aloin potea kovaa pentukuumetta. Aluksi mietin, että eihän tässä ole mitään järkeä, en voi nyt kolmatta edes harkita. Kauan olin kyllä jo miettinyt, että kolme koiraa olisi ihan kiva lauma... Oikeastaan jo siitä lähtien kun ensimmäisen kerran oli kaksi koiraa yhtäaikaa talossa. Kummasti sitten sain taas itseni vakuuttuneeksi siitä, että se kolmas koira on ihan hyvä idea. Monen mutkan kautta päädyin loppujen lopuksi tiedustelemaan Mushun kasvattajalla olevaa aivan ihanan näköistä pitkäkarvaista pentua. Olin luullut tuon pennun jäävän kotiin/löytäneen jo oman kodin, mutta sitten pikkulinnut lauloivat, että se saattaisi ehkä olla myynnissä... Ensikyselystä meni vajaa viikko siihen, että lähdettiin käymään mutka Vaasassa ja tulomatkalla mukana olikin sitten kolme koiraa. Remus oli 12 viikkoa vanha meille muuttaessaan ja aivan mielettömän hienoluonteinen ja kaunis chihuahuanalku.

Chihuahuat ovat siis vieneet sydämeni mennessään.  Keväästä 2008 kevääseen 2010 toimin Chihuahua ry:n Turun piirin piiriemona ja pääsin sitä kautta tutustumaan suureen joukkoon erikokoisia ja -näköisiä chihuahuoita. Nyttemmin koiranäyttelymaailma on vienyt minut mennessään ja Eevertin ja Remuksen kanssa kierrämme kaikki näyttelyt, joihin minulla suinkin vain on varaa pojat ilmoittaa.