17.9.2009

Syksy on alkanut rennoissa merkeissä lomailemalla. Oltiin reilu viikko Vihannissa kyläilemässä ja rentoutumassa. Pojat oli hurjan innoissaan, kun saivat remuta pihalle pystytetyssä aitauksessa niin paljon kuin halusivat ja saivat hurrrjasti rapsutuksia (ja iskältä herkkuja). Tässä kuva meiningistä:

Tänään päivällä kotiuduttiin takaisin Helsinkiin ja sen jälkeen onkin ollut aika hiljaista, kun pojat ovat vedelleet sikeitä. On se rankkaa tuo lomailu!

Eilen vietettiin Mushun 2-vuotissynttäreitä. Uskomattoman nopeasti on aika kulunut, tuntuu kuin ihan hetki sitten kävin hakemassa pienen palleron kotiin. Pieni pallero on nykyään oikein komea nuori mies, kuten kuvasta näkyy:

Synttärisankari sai ison annoksen herkkuruokaa sekä salamisticksejä ja vaikutti oikein tyytyväiseltä syntymäpäiväänsä. Tosin ruokaa ja herkkuja olisi kuulemma voinut saada vielä vähän lisää...

Sunnuntaina lähdetään Remuksen kanssa Paraisten ryhmänäyttelyyn. Edessä siis ensimmäinen esiintyminen virallisessa näyttelyssä, pentuluokassa tosin vielä. Jännittää jo kovasti! Kunhan esiintyminen menee hyvin niin olen tyytyväinen tulokseen kuin tulokseen. Hienosti on pieni mies kehittynyt, purentakin on parantunut selvästi viime aikoina. Toivon mukaan antaa sitten kiltisti katsoa hampaat ja on muutenkin reipas.. Tässä vielä kuva kahta päivää vaille 7kk:n ikäisestä pikku-ukosta:

9.8.2009

Tänään oli kauan odotettu Remuksen kehädebyytti Helsigin pentunäyttelyssä ja meni aivan loistavasti! Remus esiintyi hienosti ja pusutteli tuomaria pöydällä ja oli lopulta ROP-pentu. Aivan mahtavaa! En uskaltanut odottaa menestystä, toivoin vain että esiintyminen menee hyvin. Ja menihän se. On tuo pieni mies vain niin loistopakkaus! Tässä vielä kuva Remuksesta palkintojensa kanssa:

25.7.2009

Kesä on viime kirjoituksen jälkeen jatkunut mukavissa merkeissä. Viime viikonloppuna päästiin pienelle kesälomareissulle mun vanhempien luo Vihantiin. Käytiin siinä samalla Oulun KV-näyttelyssä Eetun kanssa, tuloksena taas upeasti PU-sijoitus ja vara-serti! Eli siis AVO ERI, AVK2, PU-4, VARA-SERT. Näpyttelin muutaman viimeisen näyttelyarvostelun tuonne Eevertin näyttelytuloksiin. Kososen arvostelua ei niin tosissaan kannata ottaa, Eetulla oli silloin anaalirauhaset täynnä ja peppu kipeänä ja se kulki häntä koipien välissä ja selkä köyryssä.. Harmi kyllä tuo homma, ei ole tuota ennen eikä tuon jälkeen ollut anaalirauhasten kanssa mitään ongelmia. Seuraava koitos Eevertillä on jo huomenna Eukanuba Summer Showssa. Tuomarina on ruotsalainen Dan Ericsson. Ainakin entisten tulosten perusteella vaikuttaisi todella tiukalta tuomarilta, joten mitään menestystä en odota. Saa nähdä tullaanko kehästä suu mutrussa sininen nauha kourassa..:D Eetu on kyllä kehittynyt kovasti edukseen, turkki on kasvanut ja omaan silmään pääkin on vähän parantunut talvesta. Näyttää kehittyvän aika hitaanpuoleisesti, ensi vuonna voi sitten varmaan jo sanoa, miltä se oikeasti näyttääkään.

Remuksellakin lähestyy jo ensimmäinen näyttely. 9.8 ollaan menossa pentunäyttelyyn. En oikein tiedä mitä odottaa.. omaan silmään Remus on aivan upealoistavamahtava, mutta toisaalta löytyy niitä muitakin lupaavia pentuja. Tosin pentunäyttelyissä ei ihan älyttömästi ole ollut osanottajia, saa nähdä onko yhtään kilpakumppania. Purentaa vielä vähän jännätään. Tällä hetkellä on maitohampaista aika iso osa tippunut kulmureita lukuun ottamatta ja pysyviä on näkyvissä 4 ylhäällä ja 4 alhaalla. Nyt näyttää lähinnä käänteiseltä saksipurennalta, mutta saa nähdä mitä tulee sitten kun hampaat tulee kunnolla esiin. Äipällä ja äipän isällä on kuulemma jossain vaiheessa käynyt alapurentana ja korjautunut sitten tasapurennaksi, joten voi olla että tuo tuosta paranee vielä. Ei se kuitenkaan mikään katastrofaalinen ole onneksi:)

Remuksen sisäsiisteys on jo sillä mallilla, että eilen hetken mielijohteesta nakkasin matot takaisin lattioille. Toistaiseksi ei ole pissavahinkoja sattunut, saa nähdä uskaltaako jättää matot myös työpäivien ajaksi lattioille. Remus tuntuu kyllä pitävän niitä lähinnä nukkuma-alustoina, joten voipi olla että mahdolliset pissivahingot tulevat jonnekin muualle kuin matoille. Toivomme kovasti näin! Lattian luutuaminen on huomattavasti mukavampaa kuin mattojen peseminen:D

Mushulle kuuluu paksua. Ihan kiva, että se on äijistynyt ja vankistunut, mutta viime aikoina se on harva se päivä päässyt Remuksen ruokakupille omat ruoat hotkittuaan ja siitä seurauksena on lisääntynyt läskikerros.. Pitäisi vähän tarkempaan seurata noiden ruokailua, ei tarvitse kuin hetkeksi kääntää katse muualle ja Mushu on jo kerinnyt hotkaista kourallisen nappuloita Remukselta. Pitänee myös lisätä lenkkien pituutta, jotta pysyy paino vähän kurissa (ei tekisi mammallekkaan pahaa..). Ei olla pitkään aikaan päästy edes agilitytreeneihin Mushun kanssa, kun ei olla saatu kyytiä. Olisi kyllä varmaan hyvä mennä jonnekkin maksulliselle alkeiskurssille, jolla saisi kunnon ohjausta ja tulisi kaikki esteet kunnolla tutuiksi. Meidän treenit on vähän sellaisia omatoimisia ja kun muut on treenanneet paljon kauemmin, niin ei Mushu sitten oikein osaa.. Hypyt ja putket menee hyvin, mutta esim. keppejä se jostain syystä pelkää ja karkaa niiltä monesti, eikä meinaa tulla takaisin. Ja mä saan moitteita, että miksi ei olla opeteltu luoksetuloa:D Oikeasti luoksetuloa on opeteltu Mushun kanssa paljonkin ja normaalisti se tulee aina, mutta noissa tilanteissa siltä jostain syystä tuppaa katoamaan korvat..

29.6.2009
Tulihan se kesä vihdoin! Viime viikonloppu menikin kesäisissä tunnelmissa ensin Chihuahua ry:n kesäpäivillä ja sitten Turussa chihupiknikillä. Oli hurjan mukava nähdä vanhoja tuttuja ja tutustua myös uusiin chihuihmisiin. Kesäpäivillä osallistuttiin kaikkien kolmen koiran voimin mätsäriin ja oikein hienosti meni. Remus oli punaisten pentujen neljäs (oli oikeasti pari viikkoa liian nuori ottamaan osaa, mutta mä kerjäsin että päästään osallistumaan). Remus meni yhtä hienosti kuin kotona ja näyttelytreeneissäkin. Seisoi sekä pöydällä että maassa oikein ryhdikkäästi ja antoi katsoa hampaat ja liikkui todella reippaasti.

Mushu esiintyi myös aivan loistavasti. Se sai punaisen nauhan ja oli lähellä sijoittua punaisten kehässä, mutta tiputtiin sitten viimeisenä pois ennen sijoittuneita. Tippuminen johtui varmaan lähinnä mun törttöilystä, kun käsitin tuomarin ohjeita vähän väärin:D Arvostelu herätti hilpeyttä, sillä siihen oli kirjattu että "turhan kippura häntä". Tiedä sitten, yrittikö tuomari olla vain kohtelias vai eikö hän oikeasti huomannut Mushun häntämutkaa. Eevert olikin sitten meidän perheen paras ja sijoittui avoimessa luokassa punaisten kolmanneksi. Oli siis hurjan hauska ja menestyksekäs päivä.

Kesäpäivillä oli myös jalostustarkastus, johon päästiin onneksi Eetun kanssa, vaikkei oltukaan etukäteen ilmottauduttu. Hyväksyntä tuli! Tosin en ihan satavarma ole, että tuliko siihen jotain varauksia, kun en sitä lappua mukaani saanut. Pääsi loppumaan ne arviointilaput kesken ja aikoivat lähettää sen postissa jälkikäteen. Päästä oli vähän sanomista, kuten odotinkin. Kuulemma nartun lempeä katse ja liian pienet silmät ja kapea kallo. Rakenteesta tulikin sitten kehuja ja luonne on tietysti erinomainen. Eetun pitäisi kuulemma olla vähän enemmän äijä, aivan kuten itsekin olen miettinyt. Lopuksi sanoivat, että koska se on vielä nuori, niin sillä on aikaa kehittyä sekä ulkomuodon että äijämäisyyden osalta. Täytynee alkaa syöttämään sille hk:n sinistä ja juottamaan keskiolutta, niin eiköhän sen sisäinen äijä pääse pian valloilleen;D

Kesäpäiviltä matkattiin Turkuun, jossa oltiin yötä Larissan luona. Sunnutaina Merja tuli Snellun ja Milon kanssa hakemaan meitä ja suunnattiin kohti Ruissaloa, jossa pidettiin kauan odotettu Turun piirin piknik. Sää oli aivan loistava! Ennakkoon uumoiltiin, että tulee vähän turhan kuuma, mutta valittiin aitaukselle varjoisa paikka ja istuttiin itsekin vähän varjossa, niin oli aivan sopivan lämmin. Olin varautunut helteeseen laittamalla koirien boksiin kylmäkallen huovan alle ja siellä ne sitten saivat kukin vuorollaan käydä vähän jäähdyttelemässä. Oli mukava nähdä, että mukana oli vanhojen tuttujen lisäksi myös monia uusia naamoja. Eipä olisi silloin reilu vuosi sitten piiriä perustaessa uskonut, että noin paljon innokkaita chihuihmisiä tulee mukaan toimintaan! Tuli ihan ikävä Turkua siellä kun vietti päivää leppoisassa tunnelmassa ihanien chihuihmisten kanssa höpisten.

Lopuksi vielä Mushun tunnelmia piknikiltä:

12.6.2009

Onpa päässyt vierähtämään hurjan pitkä aika viimeisimmän kirjoituksen jälkeen. Paljon on ehtinyt sattua ja tapahtua.. Isoimpina juttuina muutto Helsinkiin ja uuden perheenjäsenen kotiutuminen. Meille siis muutti toukokuussa pitkäkarvainen chihupentu Remus. Remus on viralliselta nimeltään Inkiväärin Edaabete ja siis samalta kasvattajalta kuin Mushu. Olen ikuisesti kiitollinen Tiinalle näistä molemmista remuajista! Remus onkin sellainen epeli että huhhuh! Hyvässä mielessä siis. Mielettömän reipas ja fiksu kaveri ja aivan mahdottoman nätti. Pidämme sormet ja varpaat ristissä, että pysyisi purenta ja kaikki muukin hyvänä niin päästäisiin Remuksen kanssa kehämittelöihin sitten kun se aika koittaa:)

Viime lauantaina tapahtui asia, jota en ikipäivänä olisi osannut odottaa. Eevert sai Auran ryhmiksestä ensimmäisen sertinsä ollen samalla vsp! Sitä ennen Aptuksessa täällä kotikulmilla meni ihan penkin alle, kun Eetulla oli anaalirauhaset täynnä ja peppu kipeä.. asiaa ei auttanut se, että nostelin sen häntää seisottaessa:/ Onneksi kuitenkin loppujen lopuksi selvisi syy surkeaan esiintymiseen, kerkesin jo pelätä että se oli vain kyllästynyt näyttelyihin.. Aptuksesta tulos siis H. Viime viikonloppuna oli sitten kaksi näyttelyä, joista ensimmäisestä tuli siis tulokseksi VSP, PU-1, SERT ja jälkimmäisestä Salossa järjestetystä näyttelystä NUO-ERI, PU-4. Hieno viikonloppu siis oli. Nyt pitäisi miettiä loppukesän näyttelykalenteria... en ole saanut aikaiseksi ilmoittaa minnekään vielä, joten seuraavaksi ehkä mennään vasta Ouluun heinäkuussa. Jos siis saan aikaiseksi ilmoittaa:D

Viime aikoina ollaan päästy pitkästä aikaa treenaamaan agilityä. Päätin, että agilitystä tulee nyt lähinnä Mushun juttu. Eevert ja Remus saavat toistaiseksi keskittyä näyttelytreeneihin. Hienosti Mushu menikin jo viime kerralla. Ohjaaja vain oli vähän hukassa... Ollaan nyt käyty pariin otteeseen myös näyttelytreeneissä. Ekalla kerralla oli kaikki koirat mukana ja eilen oltiin vain Remuksen kanssa. Ja hienosti meni! Pikkumies on synnynnäinen esiintyjä. Kuviakin treeneistä on, mutta saa nähdä milloin saan aikaiseksi laitettua niitä sivuille..

14.3.2009

Tänään oli aivan loistava päivä Tampereen KV-näyttelyssä! Eevert sai ERIn ja oli nuorten luokassa kolmas, ylitti kaikki odotukset. Erityisen iloinen olen siitä, että Eevert esiintyi ihan mahdottoman hyvin. Pöydällä seistä törötti korvat höröllä eikä hievahtanutkaan tuomarin tunnustellessa. Käveli reippaasti ja häntä pystyssä ja maassa seisottaessa häntä heilui koko ajan. Mahtavaa nähdä, että koirakin nauttii tuosta näyttelytouhusta, eipä sitä muuten varmaan kauaa jaksaisikaan jatkaa.

Myös monet tutut menestyivät aivan loistavasti. Esimerkiksi Eevertin äiti Jonna sai ERIn ja oli VSP-veteraani ja Turun oma poika Kimi oli pitkäkarvaisten urosten paras ja VSP. Mainio päivä siis kokonaisuudessaan:) Niin ja oli ihanaa nähdä taas kaikkia tuttuja chihuihmisiä ja tavata uusia tuttavuuksia. Eevert ihastutti myös ohikulkijoita ja sainkin jutella mm. rodusta kiinnostuneen äidin ja tyttären kanssa... taitavat kiinnostuksen määrästä päätellen olla piakkoin myös chihunomistajia.

Iloisia uutisia on myös Mushun suhteen. Leikkaus nimittäin todellakin auttoi ongelmiin! Ihan samanlainen säheltäjä se on kuin aina ennenkin, mutta muiden chihujen himoitseminen on loppunut melko lailla kokonaan. Vähän pelotti se, kun joillakin leikkaus on tuntunut vaikuttavan luonteeseen ja tekevän koiran äkäiseksi, mutta mitään sellaista ei meillä ole ilmennyt. Mushu rakastaa edelleen kaikkia ja kaikkea.

Ai niin, tänään saimme uutisia Vaasan suunnalta, että Mushun sisko Mulan on saanut potran poikavauvan. Lämpimät onnittelut siis sinne suuntaan!

20.2.2009

Huh! Taas on tapahtunut vaikka ja mitä. Suurimpana juttuna lienee Mushun miehuuden vienti:D Kaikki sai alkunsa siitä, kun yritin mennä ukon kanssa tokotreeneihin. Kotonahan se on tosi kiva koira, oppii nopeasti ja tottelee hyvin. Treeneissä se ei sitten tehnytkään mitään muuta kuin vinkui toisten perään. Nakinpalaset ei kiinnostanut pätkääkään ja korvat näytti jääneen kotiin.. Siinä sitten kypsyi lopullisesti päätös äijän leikkauttamisesta. Varasinkin ajan heti seuraavana aamuna. Leikkaus oli toissapäivänä ja sujui hyvin. Tätä kirjoittaessa Mushu on jo kuin mitään leikkausta ei ikinä olisi ollutkaan, oma hölmö itsensä. Tässä kuva toipilaasta tekemässä ensimmäisiä nousemisharjoituksia leikkauksen jälkeen:

Alunperin oli tarkoitus käydä noissa meidän Chihuahua ry:n Turun piirin treeneissä Eevertin kanssa vain näyttelytreeneissä ja Mushun kanssa toko, agility ja koiratanssi. Koska Mushu ei selkeästi ollut treenikelpoinen, menin sitten agilityynkin Eevertin kanssa ja yllätyin hurjasti. Eetu oli ihan innoissaan hyppimässä esteitä. Putkea se ensin aristeli, mutta kun kerran sai menemään läpi siitä niin sen jälkeen sekin meni juoksujalkaa. Iloisin yllätys oli puomi, joka perinteisesti on monille alkuun tosi pelottava. Eevert meni sen heti ensimmäisellä kerralla juoksujalkaa. Toisissa agilitytreeneissä vauhtia oli puomilla jo niin paljon, että ihan hirvitti (enkä meinannut pysyä perässäXD). Ensi tiistaina olisi sitten vuorossa koiratanssi. Taidan ottaa kummankin pojan mukaan, että näkee onko leikkaus vaikuttanut Mushun käyttäytymiseen.. Toivon kovasti, että on!

Nyt täytynee lähteä koirien kanssa käymään lenkillä neu-kaupassa:) Ensi kirjoituksessa saattaa olla taas uusia isoja juttuja kerrottavana..

25.1.2009

Viime kirjoituksen jälkeen onkin ehtinyt tapahtua paljon. Näyttelytreenit alkoivat, kerittiin kolme kertaa treenata Liedossa Koirakoulun hallissa ennen tämän päivän Turun kv-näyttelyä. Treenit ovat menneet oikein mainiosti Eevertin kanssa. Ensimmäisellä kerralla tuli vähän kyllästyminen lopputunnista ja viime kerralla kaverin namit kiinnostivat liikaa, mutta kävely on sujunut reippaasti ja muutenkin intoa on riittänyt.

Viikko sitten sunnuntaina oltiin sekä Mushun että Eevertin kanssa mätsärissä Alfa Centerissä. Osanottajia pienten luokassa oli suunnilleen 75, joten kova kisa oli. Eevert sai punaisen nauhan ja Mushu sinisen. Sinisten kehässä Mushu pääsi 14 (tms.) parhaan joukkoon, mutta ei sitten sijoittunut. Tuomari oli vissiin huononäköinen eikä ollut huomaavinaan Eeverttiä punaisten kehässä, vaikka kaikkihan nyt tiesivät että Eetulle se voitto olisi kuulunut:D No ei vaan, hyvä kenraaliharjoitus näyttelyä varten. Mätsäreistä ei menestystä chihun kanssa kannata odottaa, mutta hyvää kehätreeniä ne ovat.

Tänään oli siis minun ja Eevertin ensimmäinen yhteinen näyttely. Panikoin etukäteen aika paljon, kun olin ensimmäistä kertaa kehässä virallisessa näyttelyssä. Sattuipa sitten, että ensimmäinen kerta oli kotiareenalla Turun messukeskuksessa. Eevert esiintyi oikein hienosti, käveli häntä ylhäällä ja pöydälläkin seisoi korvat pystyssä (ensimmäistä kertaa ikinä!). Videopätkältä huomasin, että ukkeli piti selkää jotenkin hassusti köyryssä, yleensä selkälinja on sillä aika suora.. Siitä tuomari arvostelussa mainitsikin. Muuten tuli kommenttia mm. pienistä silmistä. Ihan positiivinen kokemus kuitenkin, oikein ylpeä olin että Eevert esiintyi niin reippaasti! Koko arvostelu on luettavissa tuolta Eevertin näyttelytulos -osioista.

2.1.2009

Joulu tuli ja meni ja vaihtuipa vuosikin. Oli oikein mukava joulu ja junamatkatkin sujuivat mallikkaasti. Tavattiimpa menomatkalla junassa kaksi chihutyttöäkin. Mushu innostui ehkä vähän liikaakin.. Samoin se innostui taas uutena vuotena, kun oltiin viettämässä iltaa Picon ja Eevertin pojan Verdin kanssa. Kauheeta huutoa vain koko ajan, junassa tyttöjen ja uutena vuotena Verdin perään. Vahvistui siinä päätös, että Mushun pallit tullaan poistamaan mahdollisimman pian. Vielä pitäisi saada rahat kasaan sitä varten.

Mahtui jouluun ikäviäkin asioita. Päällimmäisenä se, että Hugon hauta sijaitsee mun vanhempien pihalla ja sen läheisyydessä oleminen toi ikävän taas pintaan. Yhtäkään päivää ei ole mennyt ettenkö olisi rakasta pikku-ukkelia muistellut ja ikävöinyt, ja nyt joulun aikaan ikävä voimistui. Tuli mieleen muistoja viime joululta ja kesältä... En pystynyt edes käymään Hugon haudalla, ajatuskin tuntui liian vaikealta:(

Ensi tiistaina alkavat näyttelytreenit. Odotan innolla! Toivon mukaan sitten kun on muutakin ihmeteltävää ympärillä, niin Eetu unohtaisi näyttelyhihnakammonsa. 18.1 olisi mätsäri ja siitä viikon päästä Turun Top Dog Show. En usko, että on mitään mahdollisuuksia saada menestystä tuolla näyttelyssä, mutta olen tyytyväinen, jos äijä suostuu kävelemään reippaasti.