(Aineisto on luennolta koottua ja osaltaan siksi puuttellisia. Kannattaa osallistua itse !)
Kielitaidon varhainen kehittyminen: Taipumus elekielen käyttöön on synnynnäinen, mutta ympäristö joko vahvistaa tai vaimentaa eleiden käyttämistä.
Ensimmäiset elinviikot: Ensimmäiset kielikokemukset hankitaan emän ja pentusisarusten kanssa. Ihmisen nostaessa pennun syliin, se saattaa jo 7 h - 2 vrk iässä haukotella rauhoitellen. (pentu voi saada stressihormonia emältään ollessaan vielä kohdussa jolloin voi haukotellen rauhoitella.)
Elinviikot 3-8 vk: Mahdollisuus tavata jo pentulaatikkovaiheessa eri ikäisiä ja näköisiä, turvallisia koiria. Turvallisia ihmiskontakteja eri ikäisten ja näköisten ihmisten kanssa -> kielikylpyjä. Pennut harjoittelevat keskenään ja toisen koiran kanssa elekielen merkitystä ristiriitojen ratkaisussa. Resurssien saatavuudella voidaan ennaltaehkäistä esim. dominanssitaipumuksen korostumista (esim. pennulle joka valtaa yhteisen ruoka-astian tulisi antaa oma keppu, jottei pääse harjoittelemaan dominanssikäyttäytymistä).
Elinviikot 8-16 vk: Uudessa kodissa pennun tärkeä sosialistumiskausi jatkuu aina 16 viikon ikään saakka. Tänä aikana pentu luo itselleen kuvan itsestään yksilönä ja ympäristössään. Jotta pentu oppii kommunikoimaan, sitä ei saa eristää ulkomaailmasta 4 kk ikään asti ! On huolehdittava, että pentu menestyy kommunikoimalla kohteliaasti: tue pentua konflikteissa. Jos pennun on tarkoitus työskennellä tai elää eläinten parissa paimenena, laumanvartijana tai lemmikkinä, anna sen viettää aikaa niiden kanssa jotta se oppii lukemaan niiden käytöstä.
Eleiden jaottelu: Eleitä jaotellaan eri tavoin mm. lähentävät ja loitontavat singaalit sekä rauhoittavat ja uhkaavat signaalit.
Yksittäisen eleen tarkoitukseen vaikuttavat: tilanne jossa elettä käytetään, eleen voimakkuus, koiran stressitila, koiran itseluottamus, koiran status tilantessa "esim. kenen reviirillä ollaan", muut yhtä aikaa käytettävät eleet.
ON KATSOTTAVA KOKONAISUUTTA YKSITTÄISEN ELEEN SIJAAN !
Yksittäiset erot ovat suuria: Kaikki koirat eivät samassa tilanteesa elehdi täysin samalla tavalla. Koirilla on omat vahvat eleensä joita ne yleisimmin käyttävät ja suuri joukko harvemmin käytettyjä eleitä.
Stressin vaikutus: Voimakas stressi lamaa elekielen käyttö- ja tulkitsemiskykyä > aggressio kasvaa tai koira kääntyy sisäänpäin, menee "lukkoon". Omistajan tulee tiedostaa omien eleidensä vaikutus. Rauhoittavia signaalieja voidaan menestyksekkäästi käyttää koiran rauhoittamiseen, kun kyseessä on selvä stressitilanne. Jos tilanne on normaali, ei ole syytä rauhoittelulle !
Käytiin läpi iso määrä (34 kpl) eri koiran signaalia mm. aivastelu, korvien asentoja, erilaisia irvistelyjä, liehakointia, tassun nostamista, yökkäilyä, vikinää, silmien räpyttelyä, kuonon nuolaisu ym...
Suurelta osin käytiin samoja asioita kuin edelliselläkin luennolla eli koirien oppimispsykologiaa - perustottelevaisen kotikoiran kasvattaminen ja opettaminen.
1. Käyttäytymisen perusteet: VAHVISTE = mistä koira pitää, mitä se tahtoo välttää ja minkä eteen se on valmis työskentelemään. Innokkaalle leikkijälle pallon heitto toimii positiivisena vahvisteena.
2. Käyttäytymisen kannalta eläimen (ihmisen) jokainen päivä on täynnä erilaisia toimintoja, johin eläimen kannalta joko liittyy jokin vahviste tai ei liity. Tämä vaikuttaa siihen, kuinka todennäköisesti eläin tulee tekemään saman toiminnan uudelleen.
3. ÄRSYKE: On mikä tahansa objekti tai tapahtuma joka voidaan havaita ja joka voi vaikuttaa eläimen käyttäytymiseen: ääni, ravinto, juoma, tuoksu, kosketus/tuntemus tai visuaalinen ärsyke.
Primäärivahvistaminen: ovat vahvisteita joilla on yhteys biologiaan: ruoka: seksi, läheisyys, metsästys, leikki.
Sekundaarinen vahviste on yhteydessä tilanteeseen, koiran täytyy oppia näiden signaalien merkitys, että se merkitsee jotain positiivista.
4. Naksutinkoulutus perustuu huomioon sekundäärivahvisteen eli opitun vahvisteen tehosta. Naksutin on neutraali ärsyke, jota seuraa primäärivahviste (ruoka tai leikki). Toistojen jälkeen naksauksesta tulee ehdollinen vahviste, jonka kuullessaan koira tietää, että se on saamassa primäärä vahvisteen.
5. Arkielämässä tätä voi hyödyntää opettamalla kehusanan/äänen (esim. heps. jes, kielen naksaus).
Opettaminen: 20 x ääni + nami yht.aikaa / 20 x ääni + nami heti perään. Jatkossa esim. koira istuu > kehusana > palkkio
Helpottaa ja selkeyttää koiran kehumista, koira tietää mitä nimenomaista asiaa sen kannattaa tehdä toistekkin !
Jotta koira toimisi aktiivisesti ja yritteliäästi, tulee koulutuksen perustua positiiviseen vahvistamiseen ja negatiiviseen rankaisuus. Käytännössä palkka tai palkan menetys.
6. POSITIIVINEN VAHVISTE tarkoittaa vahvistetta, joka saa koiran tekemän toiminnon, joka tuotti vahvisteen yhä uudelleen. Se on siis jotain, mitä koira tahtoo ja kokee positiivisena. Vahvisteella on merkitys vain jos koira todella tahtoo sen ! Esim. koira raapii omistajan jalkaa ja saa rapsutusta.
7. NEGATIIVINEN VAHVISTE: Negatiivisella vahvistamalla saadaan koira tekemään jotakin väistämiskäyttäytymisen kautta. Koira väistää pakotetta toimintaan. Negatiinen vahviste aiheuttaa toimintaa, rankaisu vähentää sitä. (oma: tällä Kaisa ei tarkoittanut "kovia" otteita vaan esim. palkkaamatta jättäminenkin on negatiivinen vahviste.) Esim. EI-sanasta seuraa vesikuihku. Omistaja sanoo EI > koira väistää nopeasti pois.
8. NEGATIIVINEN VAHVISTAMINEN JA RANKAISU: Ongelmana etiikka: liusutaanko kovempiin otteisiin ? Miksi koiran tulee totella rankaisun uhalla ? Perustottelevaisuus/turvallisuus/kilpailutottelevaisuus (eli jos pienestä pennusta asti toimitaan johdonmukaisesti niin negatiivista rankaisua ei pitäisi edes tarvita. Kaisa piti arvelluttavana jos omien päämäärien esim. tietyt tulostavoitteet kisaamisessa takia kouluttaa koiraa rankaisemalla )
Sammuttaminen: Koira toistaa toimintaa, josta se ei saa mitään positiivista vahvistetta. Toiminto harvenee, koira yritää ehkä muutaman kerran turhautuneena entistä kovemmin, mutta lopettaa sitten. Sopii EI-toivottuihin toimintoihin, jotka eivät sellaisenaan tuota koiralle mielihyvää vaan mielihyvän tuottajana toimii ihminen tai sitä on mahdollista kontroilloida. (esim. Kotiin tullessa ei huomioi innokkaasti riehuvaa koiraa kuin vasta sen rauhoituttua).
Tehoa koulutukseen: Jotta koira toimisi aktiivisesti ja yritteliäästi, tulee koulutuksen perustua positiiviseen vahvistamiseen ja negatiiviseen rankaisuun (=esim. naksutin päinvastoin eli pöh -> ääni = palkan menetys)
Jotta koira jaksaa harjoitella ja oppia tehokkasti, tulee sen onnistua vähintään 3/5 yrityksestä eli 60 %. Jos onnistumismäärä jää tämän alle, motivaatio ja yritteliäisyys hiipuvat.
Koiran itsensä tarjoamaa miellyttävää toimintaa kannattaa vahvistaa systemaattisesti. Riitävä vahvistetiheys tekee toiminnasta koiralle kannattavaa > ylläpitää motivaatiota ja yritteliäisyyttä.
Palkinnon ajoitus ja suunta: Palkinnon ajoitus kertoo koiralle, mitä asiaa sen kannattaa jatkossakin tehdä. Siksi pienetkin virheet ajoituksessa voivat olla harmillisia: esim. kapulan kantamista vahvistaessa ei palkata pudottamisesst, jolloin koira yhdistää nopeasti palkinnon kapulan tiputtamiseen kantamisen sijasta.
"SITÄ SAA MITÄ VAHVISTAA "
Ajoitus kannattaa täsmentää ehdollistamalla koiralle naksuttimen ääni tai kehusana. Vaikka käyttäisi ehdolista vahvistetta, siitä tulee aina seurata varsinainen palkinto mahdollisimman nopeasti, sillä oppimista tapahtuu myös kehusanan/naksun ja palkan välissä. Myös palkinnon suunta vahvistuu, koira odottaa saavansa palkinnon uudelleen samasta suunnasta. Mieti siis että palkinnon suunta vahvistaa koiran toivottua käytöstä !
VAHVISTETIHEYS: Koiran itsensä tarjoamaa toimintaa kannatta vahvista systemaatisesti. Riittävä vahvistetiheys tekee toiminnasta koiralle kannattavan ylläpitää motivaatiota ja yritteliäisyyttä.
SUJUVA TOIMINTA= Koira yrittää uudelleen heti kun saa edellisen palkinnon, eli se työskentelee tauotta. tällainen toiminta on valmista nimettäväksi ja vaikeutettavaksi.
POSITIIVINEN EI TARKOITA SALLIVAA ! Ohjaaja päättää kriteerin, koira ei saa päästä vahvisteeseen millään muulla tavalla kuin toimimalla ohjaajan edellyttämällä tavalla.
Uuden asian opettelu: Anna koirasi itse keksiä mitä tahdot sen tekevän. Toimintaa voit aikaan saada:
A) Sheippaamalla (muotoilemalla) eli palkitse aluksi koiraa pienestäkin oikeaan suuntaan tehtystä liikahduksesta. Kasvata asteittain vaatimustasoa siten, että jätät n. 1/3 heikoimpia yrityksiä palkitsematta.
B) Sieppaamalla eli odota että koira tekee sattumoisin tahtomasi toiminnan ja palkitse.
C) Houkuttelemalla eli liikuta makupalaa/lelua siten, että koira tavoittellessaan sitä tekee samalla tahtomasi toiminnan ja palkitse.
Kun koirasi on oivaltanut mitä sen kannattaa tehdä, muokkaa toiminta valmiiksi oikeaan muotoon.
Nimeä toiminto: Kun koiras on oivaltanut mitä sen kannattaa tehdä, muokkaa tominta valmiiksi oikeaan muotoon. Harjoittele eri ympäristöissä asteittain ympäristöä vaikeuttaen. Pihalla > kadulla > kaupan edessa > koulutuskentät > ihmispaljoudessa. Muokkaa toiminnan kriteerit tarpeen mukaan: nopeus, etäisyys ohjaajaan, ohjaajan liikumisen sietäminen ym.
SOSIALISTAMINEN: Tärkeimmät vaiheet: 3-7 vk -> kasvattaja / 8-16 vk -> omistajalla
Tavoitteet tulevalle kilpakoiralle: Oppia seurustelemaan eri ikäisten ja näköisten ihmisten ja koirien kanssa. Oppia syömään, leikimään ja lepäämän eri ympäristöissä. Käydä leikkimässä tulevassa harjoitteluympäristössä ohjaajan kanssa.
LEIKKIMISEN OPETTELU: Harrastuskoiran palkittavuus helpottuu ja monipuolistuu jos se palkataan sekä ruualla että leikillä.
OPETTELE LEIKKIMÄÄN KOIRAASI PALKITSEVALLA TAVALLA ! Palkkaleikissä koira yleensä VOITTAA ! Tarkkaile millainen lelu, elekieli, ääntely, fyysisyys, kesto, lopettaminen : haaste vai rauha ?
SYÖMINEN ERI YMPÄRISTÖSSÄ: Ota ainakin kerran-kaksi viikossa pennun ateria rasiassa mukaasi uuteen ympäristöön. (kylässä, automatkan tauolla, harrastuskentällä, metsässä). Tarjoa ateria palkintona pienen tehtävän suorittamisesta. Odota rauhassa että pentu malttaa syödä ja juoda. (juominen erityisen tärkeää kisapäivän aikana)
Tulevan harrastuksen pohjatyö on hyvä aloittaa alle 5 kk. ikäisenä ! Toimintaympäristöön liittyvät muistikuvat. Tunnetilaoppiminen. "Mikä" toiminta täällä on kannattavaa ?" Kestoa vaativa opettaminen vasta koiran kehityttyä henkisesti, 7-9 kk. iästä alkaen.
Kaisa esitti myös hienon taulukon, johon oli koottu eri koiratyyppien (luonnonvarainen, laumanvartija, pysäyttäjä, näykkijä, ajokoira, seisoja, noutaja) metsästyskäyttäytymiseen liittyväi liikunnallinen esiintyminen. Tätä voidaan käyttää apuna tietyn tyyppisiä koiria palkitessa.
Käyttäytymisen perusteet: Mistä koira pitää, mitä se tahtoo välttää, minkä eteen se on valmis työskentelemään. Innokkaalle leikkijälle pallon heitto toimii positiivisena vahvisteena.
Käyttäytymisen kannalta eläimen (ja ihmisen) jokainen päivä on täynnä eilaisia toimintoja, joihin eläimen kannalta joko liittyy jokin vahviste tai ei liity. Tämä vaikuttaa siihen, kuinka todennäköisesti eläin tulee tekemään saman toiminnon uudelleen. (oma: esim. jos koira vetämällä pääsee päämääränsä niin varmasti se myös jatkossa vetää. Jos reuhomalla pääsee pihalle, niin käyttää tätä tyyliä jatkossakin.)
ÄRSYKE: On mikä tahansa objekti tai tapahtuma joka voidaan havaita ja joka voi vaikuttaa eläimen käyttäytymiseen: ääni, ravinto, juoma, tuoksu, kosketus/tuntemus tai visuaalinen ärsyke.
Primäärivahvistaminen: ovat vahvisteita joilla on yhteys biologiaan: ruoka: seksi, läheisyys, metsästys, leikki.
Sekundaarinen vahviste on yhteydessä tilanteeseen, koiran täytyy oppia näiden signaalien merkitys, että se merkitsee jotain positiivista.
POSITIIVINEN VAHVISTE tarkoittaa vahvistetta, joka saa koiran tekemän toiminnon, joka tuotti vahvisteen yhä uudelleen. Se on siis jotain, mitä koira tahtoo ja kokee positiivisena. Vahvisteella on merkitys vain jos koira todella tahtoo sen ! Esim. koira raapii omistajan jalkaa ja saa rapsutusta.
NEGATIIVINEN VAHVISTE: Negatiivisella vahvistamalla saadaan koira tekemään jotakin väistämiskäyttäytymisen kautta. Koira väistää pakotetta toimintaan. Negatiinen vahviste aiheuttaa toimintaa, rankaisu vähentää sitä. (oma: tällä Kaisa ei tarkoittanut "kovia" otteita vaan esim. palkkkaamatta jättäminenkin on negatiivinen vahviste.) Esim. EI-sanasta seuraa vesikuihku. Omistaja sanoo EI > koira väistää nopeasti pois.
NEGATIIVINEN VAHVISTAMINEN JA RANKAISU: Ongelmana etiikka: liusutaanko kovempiin otteisiin ? Miksi koiran tulee totella rankaisun uhalla ? Perustottelevaisuus/turvallisuus/kilpailutottelevaisuus
NAKSUTINKOULUTUS perustuu huomioon sekundäärivahvisteen eli opitun vahvisteen tahosta. Naksutin on neutraali ärsyke, jota seuraa primäärivahviste (ruoka tai leikki). Toistojen jälkeen naksauksesta tulee ehdollinen vahviste, jonka kuullessaan koira tietää, että se on saamassa primäärivahvisteen. (naksaus=palkka)
Arkielämässä tätä voi hyödyntää opettamalla kehusana/äänen ( esim. heps, jes, kielen naksaus).
Opettaminen: 20 x ääni + nami yht.aikaa / 20 x ääni + nami heti perään. Jatkossa esim. koira istuu > kehusana > palkkio
Helpottaa ja selkeyttää koiran kehumista, koira tietää mitä nimenomaista asiaa sen kannattaa tehdä toistekkin !
Jotta koira toimisi aktiivisesti ja yritteliäästi, tulee koulutuksen perustua positiiviseen vahvistamiseen ja negatiiviseen rankaisuus (=palkkion menetys). Käytännössä palkka tai palkan menetys.
Sammuttaminen: Koira toistaa toimintaa, josta se ei saa mitään positiivista vahvistetta. Toiminto harvenee, koira yritää ehkä muutaman kerran turhautuneena entistä kovemmin, mutta lopettaa sitten. Sopii EI-toivottuihin toimintoihin, jotka eivät sellaisenaan tuota koiralle mielihyvää vaan mielihyvän tuottajana toimii ihminen tai sitä on mahdollista kontroilloida. (esim. Kotiin tullessa ei huomioi innokkaasti riehuvaa koiraa kuin vasta sen rauhoituttua).
Jotta koira jaksaa harjoitella ja oppia tehokkasti, tulee sen onnistua vähintään 3/5 yrityksestä eli 60 %. Jos onnistumismäärä jää tämän alle, motivaatio ja yritteliäisyys hiipuvat.
Palkkion ajoitus kertoo koiralle, mitä asiaa sen kannattaa jatkossakin tehdä. SITÄ SAA MITÄ VAHVISTAA !
Koiran itsensä tarjoamaa mielyttävää toimintaa kannattaa vahvistaa systemaattisesti. Riitävä vahvistetiheys tekee toiminnasta koiralle kannattavaa > ylläpitää motivaatiota ja yritteliäisyyttä.
POSITIIVINEN EI TARKOITA SALLIVAA ! Ohjaaja päättää kriteerin, koira ei saa päästä vahvisteeseen millään muulla tavalla kuin toimimalla ohjaajan edellyttämällä tavalla.
Uuden asian opettelu: Anna koirasi itse keksiä mitä tahdot sen tekevän. Toimintaa voit aikaan saada:
A) Sheippaamalla (muotoilemalla) eli palkitse aluksi koiraa pienestäkin oikeaan suuntaan tehtystä liikahduksesta. Kasvata asteittain vaatimustasoa siten, että jätät n. 1/3 heikoimpia yrityksiä palkitsematta.
B) Sieppaamalla eli odota että koira tekee sattumoisin tahtomasi toiminnan ja palkitse.
C) Houkuttelemalla eli liikuta makupalaa/lelua siten, että koira tavoittellessaan sitä tekee samalla tahtomasi toiminnan ja palkitse.
Kun koirasi on oivaltanut mitä sen kannattaa tehdä, muokkaa toiminta valmiiksi oikeaan muotoon.
Nimeä toiminto: Varmista, että koira on oivaltanut toiminnan ja tarjoaa sitä sujuvasti. Sano toiminnan nimi > koira tekee (n. 40 toistoa) toiminnan> ehdollinen vahviste>primäärivahviste. Harjoittele eri ympäristöissä asteittain ympäristöä vaikeuttaen. Pihalla>kadulla>kaupan edessa>ihmispaljoudessa
LUOPUMINEN on ehkä tärkeintä mitä koira voi osata! Luopuminen tarkoittaa, että koira lopettaa kohdistamasta toimintaa tiettyyn kohteeseen. Esim. Ei välitä toisista koirista. Jättää vieraat rauhaan. Ei lähde autojen tai polkupyörien perään. Ei jahtaa kissoja.
Koira, joka tietää saavansa luopumisesta palkkon ohjaajalta, osaa myös tulla luokse häiriötilanteissa. Koira näkee kissan -> koira pysähtyy ja katsoo ohjaajaan -> ohjaaja kehuu -> koira tulee ohjaajan luo ja ohjaaja silittää sitä ja antaa sille taskusta makupalan. Pennulle luopumista voi opettaa ihan pienestä pitäen.
LUOKSETULO: Plussat: Iloinen ääni, liike pois päin, kyykistyminen, makupalan/lelun esittely, usein palkka + vapautus
Miinukset: vihainen/ankara ääni, sieppaavat eleet, kumartuminen koiran päälle, muistikuvat torumisesta, kytkeminen
EI-KÄSKY: Kiellä jo aikeesta, ennakointi tärkeää ! Ankara, totinen ääni. Murahdus, kumartuminen koiraa kohti, hampaiden näkyminen tehostava. Tarvittaessa vesisuihkaus, poskivillasta tarttuminen tms. Kehu koiraa rauhallisesti kun se luopuu.
Yksinjäämisen yleisimmät ongelmat: eroahdistus ja turhautuminen
EROAHDISTUS: pelkoa ja kiintymistä yksin jäädessä / haukkuminen, ulvonta, murina / saattaa pyrkiä pakoon asunnosta raapimalla tai puremalla / saattaa tehdä tarpeensa yksin ollessaan sisälle.
TAUSTA: pikkupentuvaiheessa koettu perusturvan puuttuminen / onko opetettu olemaan yksi / liian korkea stressitaso / perheen käyttäytyminen (koira voidaan opettaa eroahdistuneeksi) / sairauden tai trauman aiheuttama stressi ja pelkotila / koira on kokenut eron laumastaan, uusi perhe
HOITO: yleisen stressin vähentäminen (vuorokausirytmi, ruokailut, leikki, aktivointi, koulutus, sosiaalinen ympäristö, fyysinen yhteys) / koiran opettaminen uudelleen yksinjäämiseen (turvallisuudentunne, rajat) / perheen opettaminen, ihmisten antamat signaalit, turvallisuudentunteen luominen, rutiinit ja rituaalit ( esim. koiraa ei huomioida ennen lähtöä eikä kotiin palatessa n. 10 minuuttiin, jolloin koira ei pidä "suurena" asiana lähtöä/paluuta) / tarvitaanko lääkehoitoa tueksi / millainen asunto on, onko mahdollista tai tarpeellista opettaa koiralle "turvahuone"?
TURHAUTUNUT: kyllästynyt yksinoloon ja keksii itselleen puuhaa asunnossa / tavaroiden pureskelua tai kanniskelua / koira saataa pahimmillaan "kaivautua sohvasta läpi" / voimakkaaseen stressiin liittyy usein lievää tai keskivaikeaa eroahdistusta
TAUSTA: kohonnut stressitaso / liiallinen tai liian vähäinen aktivointi koiran tarpeeseen nähden / koiran luonteenpiirteet / yksinolon määrä / onko opetettu olemaan yksin, onko opetettu kunnolla rajat sallitun ja kielletyn välillä / AHDH-tyyppinen suuri vilkkaus ja keskittymisvaikeudet
HOITO: stressitilan purkaminen (vuorokausirytmi, ruokailut, leikki, aktivointi, koulutus, sosiaalinen ympäristö, fyysinen terveys) / tapojen ja sääntöjen opettamisvaihe / yksinjäämisen valvottu opettaminen / minkälainen asunto on, onko mahdollista tai tarpeellista opettaa koiralle "turvahuone" / yksinjäämiseen liittyvä mielialan opettaminen / lääkitys tukena ?
Oma kommentti: Pentu kannattaisi ottaa rauhalliselta emältä, joka ei stressaannu pennun katsojista. Emähän sen tärkeimmän mallin pennuilleen antaa ja näitä mahdollisia sosialistamisongelmia on vaikea myöhemmin enää edes korjata. Hilska kertoi myös että lähes poikkeuksetta koira, joka on kokenut eron laumastaan ja on otettu uuteen perheeseen tuntevat eroahdistusta jossain vaiheessa. Tämä vaihe tulee yleensä kolmen-kuuden kuukauden kuluessa, jolloin koira on jo tottunut uuteen laumaansa eikä halua siitä enää luopua. Tässä vaiheessa iskee "paniikki" yksin jäädessä, että eihän ne vaan kuitenkin taas jätä ! Tässä auttaa totutut turvalliset rutiinit ja rituaalit. Toisilla tulee suurempia ongelmia, toiset pääsevät vähemmällä mutta Hilska oli sitä mieltä, että jokaiselle jonkunlaisia oireita tulee. Pahinta koiralle olisi tässä tilanteessa todeta, ettei pärjätäkkään ja taas etsiä uutta kotia. Koira siis joutuu kiertoon ja se on kaikista pahinta mitä voidaan tehdä..Eli yksi vaihtokin voi jo olla liikaa, saati sitten useampi...
SOSIAALISUUSONGELMAT: Sosiaalisuusongelmia esiintyy yleisemmin joko koira-koira / koira-vieras ihminen / koira-joku perheen jäsenistä (usein lapsi) / koira-perheen toinen koira tai useissa erilasissa kontaktitilanteissa / emän luonteenpiirteen ja odotus- ja imetysajan kokemukset tärkeitä.
SYITÄ: puutteellinen elekielen kehittyminen on suurin yksittäinen riskitekijä / traumatisoivat tapahtumat, väkivallan ja voimakkaiden pelkotuntemusten kokeminen / liiallinen vastuun kantaminen liian nuorena ei ole hyväksi > TURVALLISUUSVASTUU ei saa koskaan olla koiralla ! / myös opitut kokemukset vaikuttavat vahvasti
MITEN ENNALTAEHKÄISTÄ ONGELMIA: ota jo kasvattajan luona sosialistettu "keittiöpentu" / ota pentu emästä, joka ottaa vieraat vastaan rauhallisen ystävällisesti tai rauhallisen pidättyvästi / opeta pentu odottamaan tervehtimisvuoroa positiivisesti, palkiten / jos pentua jännittää, anna sen pysyä tarkkailemassa tilannetta kun se itse osoittaa halua tervehtiä / jos et tahdo vieraille haukkuvaa koiraa, älä anna sen koskaan aloittaa / järjestä pennulle tilaisuuksia seurustella vapaasti erinäköisten ja ikäisten ihmisten ja koirien kanssa - tavata ystävällinen hevonen, kissa jne / pennun tervehtiessä toisia koiria ja ihmisiä huolehdi että se on kohtelias - hiekkalaatikkosäännöt !
KUN ON JO ONGELMA: tiedosta - suunnittele - jaa osiin - harjoittele kukin osa palkitsevasti - yhdistä - palkitse - vaadi / sosiaalisuusongelmat tapaavat vaikeutua ajan myötä, jos niihin ei puututa. Hae siis ajoissa apua ja tukea ammatti-ihmiseltä, ennen kuin tilanne pääsee pahaksi.
Oma kommentti:Vielä lisäyksenä tuohon luentoon. Hilskahan pitää erilaisia koirankoulutuksia ja luentoja. Yhtenä on esim. koirien ohituskurssi. Tätä olen itsekseni mielenkiinnosta miettinyt. Piksun kanssahan eräiden urosten ohitukset ovat edelleen "matsoilevia".. Hilska kyllä kertoi, että tämä katukulttuurimme ei mitenkään suosi koirien kohtaamisia. Suorilla teillä kohdatessa koirat eivät pysty hyödyntämään elekieltään koska omistajat vain kulkevat kohti näistä välittämättä. Jos vieraat koirat kohtaisivat vapaana esim. pellolla, yleensä lähestyttäessä tehtäisiin suuri kaarros kauempaa toisen ympäri ja sitten palattaisiin pienemmin kaarroksiin varovasti tutkimaan lähemmin kaveria. Tätähän ei pystytyä tekemään katukohtaamisissa ja kun koirat viestittävät esim. maahan mennen toiselle (tutun tapaamisessa voi olla leikkiä) tai tuijottaen, että nyt tarvitaan enemmän aikaa ja tilaa kohtaamiseen. Omistajat tästä huolimatta vain kulkevat kohti.. Ei siis ole mitenkään ihme, että tässä kohti voi ärähdys tulla kun ollaan kohdalla koska näistä eleistä ei olla välitetty. Eli koira yrittää ensin omilla viesteillään tehdä asian selväksi mutta kun se ei auta niin sitten voi tulla nämä muut vähän huonommat keinot esiin.
Olen Piksun kanssa huomannut, että ei se välitä muista koirista edessään tai takanaan mutta tuo suoralla nuoren uroksen kohtaaminen ja just täysin rinnakkain oleminen - on Piksusta vaarallista. Sillä tuntuu olevan "oma alue", jonka sisällä se ei SIEDÄ muita nuoria uroita. Mitään räksytystä ei siis pidä vaikka muita koiria ympärillä olisikin, vain suora kohtaaminen tuntuu olevan epämiellyttävää. Ja olenkin sen alkanut hyväksyä kun olen kuullut ja lukenut asiasta. Olen välillä myös kohtaamisissa siirtynyt Piksun kanssa "syrjään" ja koittanut keksiä jotain muuta mielenkiintoista, jolloin ohitus onkin mennyt hyvin. Silti on tullut mieleen, että käsittäkö Piksu asian niin, että tässä onkin jotain "vaarallista" kun syrjään mennään - tiedä häntä ? Onneksi näitä kohtaamisia sattuukin tosi, tosi harvoin. Se nyt ainakin on tullut selväksi, että kaikista pahinta olisi tässä tilanteessa näyttää koiralla, että "kuka on pomo" heittämällä koira selälleen tai muutoin olla kovakourainen. Silloin koira tulee entistä pelokkaammaksi näissä tilanteissa. Pomottamisesta tässä ei olekkaan kyse, tämä viesti on tullut selväksi eikä tätä tiedä välttämättä ne jotka eivät ole asiaa omakohtaisesti kokeneet. Tätähän ei tiedä myöskään monet joilla tämä ongelma on ja siksi se vain pahenee ja pahenee kun käytetään vääriä keinoja. Varsinkin kun luullaan että tässä on johtajuudesta kyse ja sitähän tämä ei ole....Itse olen hyvä esimerkki tästä. Kaikkia olen testaillut, toisia huonommin tuloksin kuin toisia. Toiset voivat saada koiran pelon avulla kulkemaan "nätisti" eli koira pelkää enemmän omistajaansa kuin vastaantulevaa koiraa. Meillä ei toimita pelolla vaan enempi luottamuksella ja se saa riittää jatkossakin.... Eikä tämä useille ole minkäänlainen hankaluus, mutta niin kuin kaikki tietää jokainen on oman luonteisensa eikä se ole pelkästään rotukysymys..