Perheeseemme kuuluu isännän (Veli-Matti Salminen) ja itseni (Miia Mäki-Salminen) lisäksi kolme tyttöä (Suvi -93, Hanna -95, Veera -98). Koko meidän yhdessäolomme ajan koirat ovat kuuluneet perheeseemme, jopa kauemmin kuin lapset. Olen aina pitänyt eläimistä ja vielä vanhempieni kanssa asuessani meillä oli mm. kissoja, undulaatteja, hamsteri, huppupäärotta mutta koiraa ei vanhempani koskaan suostuneet hankkimaan. Heti omaan kotiin muuttaessa tuli pk.mäykky Viiru -89 ja toinenkin kk.mäykky Nanna -90 taloon. Vähän aika koiria oli kolmekin dallupoika Piksu -03 kerralla, joka suureksi suruksemme sairastui pahaan epilepsiaan ja viisivuotiaana jouduimme päästämään Piksun pois kärsimyksistään. Suru on suuri luopumisissa mutta siltikään en voisi kuvitellakkaan elämää ilman näitä ihania kavereita:) Tytöt ovat siis eläneet koko elämänsä koirien kanssa ja tottuneet siihen, etteivät ne ole leluja vaan rakkaita perheenjäseniä, joiden kanssa on myös kiva puuhailla ja harrastaa... Omien lisäksi meillä piipahtelee myös hoitokoiria.
Tällä hetkellä meillä taapertaa mittelityttö Jaja (-06). Tarkoituksemme oli kasvattaa laumaamme jossain vaiheessa Jajan pennulla mutta aina kaikki ei mene niin kuin suunnitellaan. Kasvattajalle palautettiin 3,5 vuotias mittelityttö Pörri (-04) ja saimmekin antaa sille uuden kodin marraskuussa -07. Tarkoituksemme oli sitten toisesta Jajan pentueesta jättää itsellemme narttu. Mutta taaskin teimme suunnitelmiimme muutoksen koska Jajan ensimmäisestä pentueesta Ekku (M.Raikas -08) joutui kaksivuotiaana etsimään uuden kodin perheeseen tulleen astman vuoksi. Ja koska Ekku on ollut meille tosi tärkeä syntymästään asti ja ollut meillä myös usein hoidossa. Päätimme ostaa Ekkun laumaamme, johon se tuntui jo tiiviisti kuuluvankin. Ja koska laumamme kasvoi uroksella niin se on teettänyt omat hankaluudet juoksujen aikaan. Pörri strerilisoitiin kesällä -10 ja seuraavaksi on vuorossa Jaja kunhan on pentunsa ensin tehnyt.
Aloitin Piksu-dallun
kanssa harrastamaan tokoa ja nyt jatkan Jajan kanssa kisailua rauhalliseen
tahtiin (saavutettuna BH, TK1 ja TK2). Näyttelyissä olemme yleensä koko perhe
mukana – minä lähinnä huoltojoukkona ja isäntä kuskina. Tytöt sitten
siellä kehässä koiriensa kanssa.
Koiramaista antoisaa elämää onkin jo takana reilut 20 vuotta ja toivottavasti vähintään saman verran vielä edessäkin!
Asumme Raision Ihalassa omakotitalossa ja 1.200 neliön pihaa ympäröi aita, joten koirat voivat kesäisin oleilla aika paljonkin ulkona. Unohtamatta silti kolmesti päivässä tehtävää lenkkiä.
KOIRAKAVEREITA
Koirakavereita
on vuosien varrelta löytyy. Piksun ollessa vähän isompia (Fani-labbis, Piiti
ja Nelli dallut (=Piksun siskot).. Tällä hetkellä kun on pieniä koiria
ei enää kovasti isompien kanssa olla formuloitu. Mutta toki ovat vieläkin
tervetulleita:)
Sukulaiskamuja:
Siskollani on seropi tyttönen Mimi (-04), joka on useasti vieraillut laumassamme. Kesällä -05 hän vietti koko heinäkuun kanssamme eikä minkäänlaista sopeutumisvaihetta tarvittu - ikävöimisestä ei ollut tietoakaan. Vanha Nanna-mäykkymmekin hyväksyi tämän neitosen ilman mutinoita ja yhteislenkit sujuivat reippaasti. Mimi sai kaverikseen loppukesästä -06 Kissi-cottonin, sekä papillon pojan Kyöstin (-03), joten koiramainen meno ja vauhdikkaat vierailut jatkuvat:)
Veljelläni on pinseri-tytteli Nella (-02). Nella on energinen pakkaus, jolla ei vauhti hevillä lopu. Nella ei myöskään koskaan väsynyt "hurmaamaan" Piksua. Tämän neitosen kanssa ei paljon rauhallisia hetkiä ole vaan virtaa riittää loputtomiin:)
Myös toisen veljeni perhe kasvatti laumaansa Lalla-cavalier tytöllä (s. -08). Iloksemme saamme myös tätä kaveria välillä seuraksemme. Lalla on aika herkkä tyttönen ja hetken kestikin ennen kuin uskalsi vapautuneemmin touhuilla meidän kahden mittelityttömme kanssa.
Lalla, Jaja, Pörri, Mimi, Kyösti, Kissi ja Kadi (siskon laumaan -09) kodinvaihtajana pari vuotiaana) kuvattuna kesäkuussa 09.
Tässä olen Ekkua tutustuttamassa siskon laumaan -10. Hienosti sujui:)