Foxida Nanna s. 02.04.1990 k. 31.5.2006
Isä: Foxida Ulixes
Emä: Foxida Kirke
Kasvattaja: Eila Virva
Nanna tuli meille kesällä -90 Viirun kaveriksi. Vellu edelleen halusi mäyräkoiraa ja minusta tuo karkeakarvainen versio on niin hellyyttävän röllömäinen. Viiru olisi väkisin aina aamuisin halunut mukanani töihin lähteä. Pieni musta nenä piti tunkea oven raosta sisään, että sain oven painettua kiinni. Ei Viiru silti mitään pahojaan ole yksin tehnyt mutta seura teki ainakin hyvää. Tämän jälkeen ei enää edes huomattu kun itse piti lähteä kotoa. Viiru otti Nannan heti "pennukseen" ja äitimäisenä hoiti uutta vauvaansa tomerana. Jossain vaiheessa mietittiinkin Viirulle pentuja mutta sitten alkoikin tulla näitä omia "ihmispentuja" ja se ajatus jäi. Näin sai Viirukin kokea osansa äidin hommista.
Nanna on ollut pienestä asti tomera, touhuilija ja joka paikan häslääjä. Se on pitänyt huolen, että varmasti tulee huomatuksi. Muista koirista se ei ole koskaan välittänyt - mitä kumman oliota lienevätkin sen mielestä. Kokonsa puolesta ( ja varsinkin suuren egonsa) se luulee pärjäävänsä suurillekkin koirille - että pois alta vaan !! Normaalisti Nanna ei lenkillä edes noteeraa muita, mutta on tietyt koirat joita se ei voi sietää. Näiden muutamien hajukin saa sen karvat pystyyn ja ärinään. Esim. monet snautserit kuuluvat tähän vihattuun rotuun. Niissä lienee samaa jytyä kun siinä itsessäänkin. Toisaalta juoksuaikaan Nanna on valmis hurmaamaan jopa narttuja :)
Nyt sisaruksillani on myös koiria, joihin Nanna on päässyt tutustumaan. Alkuun oli vähän varautunut myös niille. On kuitenkin tehnyt selväksi alusta asti, että "mä en sitten leiki teidän kanssa, mutta muuten voidaan olla kavereita." Tämän ovat ymmärtäneetkin eikä mitään ongelmaa ole ollut. Nanna saa olla rauhassa ja tekee kyllä selväksi koska lähentelyä on liiaksi. Nanna osaa olla tosi pahan näköinen kun oikein irvistää ja näyttää hammasta. Koskaan ei ole kuitenkaan purrut ketään Nanna on siitä hassu, ettei se ole koskaan leikkinyt kenenkään koiran kanssa. Ainoastaan meidän ihmisten. Jos kesken leikin siihen tulee esim. Piksu niin siihen loppuu Nannan leikki heti..
Nannalle ei olla koskaan edes suunniteltu pentuja. On se sen verran röllökkä ja jätkämäinen aina ollut, että olis voinut lähteä jopa karkuun kummia otuksiaan.. Nanna ei ole koskaan kärsinyt valeraskauksista eikä sillä ole yhtään hoivaamisviettiä.
Nanna on aina ollut aika varautunut vieraita kohtaan. Eli ei ole koskaan kaivannut ihan vieraiden kosketusta, ei siis tuomareiden eikä eläinlääkärien. Eikä onneksi ole tarvinut montaa vierailua tehdä kumpaankaan tahoon. Näiden 15 vuoden aikana ei tosiaan ole tarvinut kuin parisen kertaa lääkärissä käydä.
Noin viisi vuotiaana sai "kohtauksen" jolloin pelästyinkin että olisi mäyräkoirahalvaus. Jalat menivät alta ja tärisi. Kohtaus kesti kuitenkin vain parisen minuuttia ja lääkäriin mentäessä ei tästä ollut enää mitään tietoa. Hyppi ja pomppi siihen malliin, että lääkäri totesi, ettei selässä ainakaan mitään vikaa voi olla. Oireista päätteli sen olevan epilepsiaa ja tilanne jäi seuraamiseen. Virallisesti diagnosointi olisi ollut iso operaario Nannalle. Eli olisi pitänyt käydä kaikki testit läpi ja viimeisenä sitten oltaisiin voitu todeta sen olevan epilepsiaa. Ei haluttu Nannaa tuommoisille kokeilla ja testeillä kiusata koska tilanne kuitenkin on ollut koko ajan ihan "hallussa". Kohtauksia on tullut tosi harvakseltaan eikä ne ole mitenkään Nannan elämää rajoittaneet. Nyt vanhemmiten ovat jo lähes kokonaan loppuneetkin. Vuoden 2004 kesällä oli jatkuva juoksu, joka kesti kolmisen kuukautta. Vuoto oli myös normaalia paljon runsaampaa ja tuo kesä vietettiinkin ilman mattoja lattioita pyyhkien. Nanna ei kyllä itse asiaa edes huomanut vaikka lääkäri sanoi voinnin voivan romahtaa kun vuoto oli niin runsasta ja pitkäkestoista. Tuolloin jännättiin Nannan puolesta mutta lopulta vertahyydyttävä lääke kuitenkin tepsi. Kohdunpoistolla ei näin vanhaa kaveria enää aleta kiusaamaan.
Mitään tokoilu juttuja en ole Nannan kanssa tehnyt. Normaalit säännöt silti tietysti pitää olla. Tässä Piksun kanssa tokoiltuani olenkin huomannut, että vielä vanhanakin Nannasta löytyy halua ja intoa seurata mitä tehdään. Ja olla mukana varsinkin palkkaa saamassa. Nanna onkin niin suuri herkkusuu, että sen olisi varmasti saanut koulutettua vaikka mihin. Ja se onkin meidän koiralauman krokotiili. Eli sille ei kannata sormenpäistään herkkua antaa - jos ei halua luopua koko kädestä saman tien. Ruokakepunkin se tyhjentää nopeammin kuin Piksu. Pentuna annettiin Viirulle ja Nannalla samasta kepusta ruokaa. Eihän se toiminut kun Nanna tyhjensi koko kepun yksin ja Viiru istui nätisti odottamassa omaa vuoroaan, jota ei Nannan puolesta koskaan olis tullut. Eli kumpikin saivat sitten oman keppunsa josta syödä.
Nanna tykkää aamuisin olla sylissäni kun juon aamukahvia ja luen kirjaa. Jos ei muuta kummempaa ole näköpiirissä niin kevyt hyppäys sohvalle köllöttelemään. Yöksi hyppy sängylle kainalooni nukkumaan, jossa yleensä nukkuukin hyvin peiton alla koko yön (paitsi kesällä kun on kuuma). Nanna ei kuitenkaan ole kaikkien sylikoira vaan itse sylinsä valitsee..
Nannan kanssa ei olla mitään kummempia reissuja tehty. Aluksi monta vuotta perjantaisin pakattiin auto ja lähdettiin Somerolle mökille. Nanna tykkää autokyydistä ja istuu tai makoilee hanttarin paikalla sylissäni. Takapenkille sitä on turha laittaa, etupenkistä sen kuitenkin aina löytää. Ja matka menee rauhallisesti. Mökin ympäri laitettiin aita, joten Viiru ja Nanna saivat siellä tepastella omaan tahtiinsa. Nykyään Vellun vanhemmat asuvat "mökillä" ja edelleen Nanna rakastaa reissata sinne lomailemaan. Se onkin Nannan virallinen hoitopaikka aina kun tarvitaan. Riitta-mamma pitäisi Nannan kokonaan jos saisi mutta eihän me omasta perheenjäsenestämme luovuta.
Viirua Nanna ei näyttänyt yhtään ikävöivän vaikka se oli koko Nannan eliniän yhdessä ollutkin. Olenkin lukenut, että koira on ainoa eläin, joka voi kiintyä enemmän ihmiseen kuin toiseen koiraan. Ilmeisesti Nanna on esimerkki tästä. Mikä on tietysti hyväkin.
Kaikista parasta on se, että juuri tänään 2.10.05 Nanna on tasan 15,5 vuotta eikä ikä vieläkään paina. Vähän on jo harmaata karvoissa ja kuulokin vähän heikentynyt, mutta muuten kaikki aistit ja hampaat on vielä tallella. Lenkkiä tehdään kolmesti päivässä ja Nanna onkin tarkka mihin päin lähdetään kulkemaan. Jos suunta ei Nannaa miellytä niin tassut liimautuvat jarruasentoon. Pakko sitten lähteä sinne minne töpöt vie ja pääasia että töpöt vie suunnalla ei niin väliä. Aikaakin voi vierähtää kauan kun kaikki pitää haistaa ja tutkia... Nanna on meidän oma röllökkä, joka edelleen jaksaa touhuta ja sählätä mukana kaikessa. Aivan IHANA otus :)
Suureksi suruksemme keskiviikkona 31.5.06 Nannan nisäkasvain, jota ei enää näin iäkkäältä voitu leikata, "puhkesi". Tämä oli meille se viimeinen merkki ja edessä olisi ollut vain kärsimystä. Hyvän ja pitkän elämän sai Nanna kanssamme viettää, emmekä halunneet yhtään kärsimystä ja pitkittynyttä elämää tarjota reippaalle mammallemme. Pyynnöstämme sai Nanna rauhoituspiikin eläinlääkärin pihalla samalla kun Vellu piti sylissä ja minä syötin grillimakkaraa. Piikki meni kuin huomaamatta. Käveltiin vielä hetki nurmella kunnes "uni" voitti. Hyvin rauhallinen ja arvokas oli mamman lähtö. Ikävä silti jää....
