SCY
Turun Saalisviettipäivä 29.3.2009
Raision Haunisissa, Turun Palveluskoiraharrastajien kentällä
Klo 11.00 alkaen
Tutustutaan koiran leikittämiseen teorian ja käytännön kautta: mihin
perustuu saalisvietillä palkitseminen ja miten koira ilmentää saalisviettiä?
Miten saalisviettiä käytetään hyväksi koiran koulutuksessa ja motivaation
rakentamisessa?
Kouluttajana toimii Tiina Ridvall, Seikkailijan saksanpaimenkoirat (http://www.ridvall.net)
ooo oooo oooo oooo oooo
Olin
paikalla tavalliseen tapaan eli ajoissa. Kaikki 15 koirakkoa olivat collieta
Kuunteluoppilaita ei itseni lisäksi ollut kuin yksi, jolla myös mitteli
(en tuntenut). Ensin pieni alustus asiasta sekä esittely, jolloin jokainen
kertoi omat ongelma-alueensa. Näitä on aina mielenkiintoista kuunnella ja
erityisesti kouluttajan vastaukset.
Mitään
materiaali ei jaettu, enkä itsekkään mitään ylös kirjannut koska seistiin
kentällä toppavetimet päällä. Siksi tämä mitä nyt kirjaan on täysin oma
käsitys ja tulkinta päivän kulusta. Jokainen kuitenkin ottaa omalta osaltaan
opikseen sen minkä parhaakseen katsoo…..
Ensimmäiset
7 koirakkoa kävivät läpi lähinnä tottista. Perusasentoa, oikeaa palkkausta
yms.. Näiden jälkeen kouluttajakin totesi, että nyt mennään vähän
vikaraiteille koska tarkoitus olisi nyt keskittyä saalisviettiin enempi mitä
tottikseen vaikka toki sekin kaikkia kiinnostaa..
Pidettiin
puolen tunnin ruokatauko ja sitten jatkettiin..
Kouluttaja
piti myös tärkeänä sitä, miten koirat kentälle tuodaan. Eli että
viettivire olisi jo valmiina ja koirasta riippuen sitä myös tuetaan. Ei siis
tulla kentälle lampsien kuin kävelyllä oltaisiin samalla koiran ihmeissään
sivuille vilkuillen. Tämän jälkeen koirat jätettiin joko maasssaoloon ja
kutsuttiin luoksetulona kentälle. Tai sitten seurauttamalla tai muulla
”hallitulla” tavalla, josta koira jo tietää mitä tuleman pitää..
Uutena
terminä tältä päivältä ”patoaminen”,
joka tarkoittaa toimintaa, jossa
koiran viettivire nousee, mutta koira ei pääse käyttämään viettivirettään
viettikäyttäytymiseen.. Käytännön esimerkki: saalista vaaniessaan koiran
viettivire nousee, mutta koira ei kuitenkaan pääse vapauttamaan tätä syntyvää
virettä, vaan kyttää parasta hyökkäyshetkeä. Tällöin koira on täysin
hiljaa, eikä se kuluta viettivirettään. Kun oikea hetki hyökkäykseen tulee,
koira käyttää kaiken patoamisella keräämänsä viettinergian hyökkäykseen.
Patoaminen
siis kerää viettienergiaa. Ja voidaankin ajatella, että koiran päässä
tapahtuu konflikti ohjatun patoamisen aikana, koska koira haluaisi päästä
viettikäyttäytymiseen (esim. saalistamaan), mutta sitä ei päästetä. Tällöin
koiran päässä on siis kaksi vastakkaista viettiä yhtä aikaa.
Ja tuohon päämäärään
eri vietin purkamiseen pääsee vain käskyn kautta, eli toteuttamalla annettu käsky.
Koirasta tulee tarkkaavainen koska yrittää parhaansa mukaan päästä
saaliinsa luokse. Tai muuten sen menettää.
Tästä
näytettiin esimerkkinä, että ensin leikitettiin koiraa esim. lelua repimällä,
jolloin koiralle tulee tuo saalisvietti esiin. Välillä saalista heitetään
– koira hakee sen ja leikkiä jatketaan. Sitten otetaankin koiran pannasta
kiinni, saalis heitetään suht lähelle. Mutta koiraa kuitenkin estetään pääsemästä
saaliin luokse. Ote irrotetaan ja annetaan koiralle käsky esim. ”sivu”. Tässä
tulee mukaan hallinta, eli koiran pitää jo tietää annetut käskyt. Koira voi
pinkaista saaliin perään mutta käskyllä se estetään (=hallinta). Ja vasta
käskyn toteuttamisesta se vapautetaan saaliin perään. Tässä siis koira pääsee
tavoitteeseensa vasta käskyn kautta, jolloin vietti on aika voimakas ja
opittuaan systeemin toteuttaa vaaditut käskyt yleensä nopeasti. Jos ei tee käskyä
ei myöskään pääse saaliin luokse..
Jos
tuo patoaminen vuotaa koira vinkuu, on levoton. Jännitettä
voidan harjoitella mm. leikitään repimisleikkiä – annetaan koiran voittaa.
Käsky esim. “maahan” jolloin koira voi mennä maahan lelu suussaan, jonka
sitten pudottaa tai pyydetään irti ja lasketaan koiran eteen. Sitten hyvin
hitaasti kumarrutaan lelua kohti, otetaan se hitaasti käteen. Tällöin koira
on on hiljaa, tarkkaavaisena, suu kiinni. Ja sitten lelu taas lentää ja koira
pääsee toteuttamaan viettiään. Koiran on siis oltava hiljaa ja keskittynyt,
josta sitten saa tuon vapautuksen saaliin perään. Jos liikkeen tekee nopeasti
ei tuota “jännitettä” pääse syntymään eikä myöskään patoamista..
Saalis
voi olla namu tai lelu.. Ruoka on itseasiassa saalisvietin pääasiallinen
kohde. Toki kummallakin tätä voidaan tehdä ja koiran oma mielenkiinto
ratkaisee kumpaa kannattaa käyttää.
Harjoitella voi esim. niin, että laittaa/heittää kentälle “saaliin”. Koira ei kuitenkaan pääse siihen kuin vasta käskystä. Liikkeitä voidaan tehdä useitakin ennen kuin pääsee saaliin luokse. Treenaamalla pikkuhiljaa lähempänä kohdetta. Aluksi päästämällä useammin saalille sitten pikkuhiljaa pitemmän sarjan jälkeen. Saaliina voi olla lelu tai herkku (joka aluksi kannellisessa purkissa).
Toki
tässäkin niin kuin kaikessa muussakin - koiran pitää osata pyydetyt asiat.
Tätä ei voi tehdä "keskeneräisen" koiran kanssa. Päivä loppui
kuuden hujakoilla, joten oli aika pitkä. Yhtään ei silti tullut aika
pitkäksi. Asia oli kovin mielenkiintoinen ja jokainen koirakko erilainen.
Kouluttajasta pidin - oikein positiivinen ja koiramyönteinen. Hyvä päivä!