Ohjattu tottelevaisuus-harjoitusryhmä edistyneemmille, kilpaileville (Toko, BH, Palveluskoirakokeet), kokeisiin tähtääville tai muuten vaan harjoitusryhmää, treeniapua ja -seuraa kaipaaville. Jokaisen osallistujan kanssa mietitään yksilöllistä harjoitussuunnitelmaa ja tavoiteasettelua ja pohditaan, miten juuri hänen koiransa hyötyy yhteisharjoittelusta parhaiten. Alaikäraja koirille 6kk.
Intensiivikurssin kesto 8 koulutuskertaa. Luennot ja kattavat harjoitusohjeet.
7.7.07 Viime viikko meni siis ilman minkäänlaisia treenailuja Jajan kanssa. Viimeinen Johanna Tammialan tavoitteellinen tottelevaisuus. Tällä kertaa tehtiin kokeen omainen harjoitus.
Aloiteltiin maassaololla. Koirat (viisi kappaletta) riviin, käskystä maahan ja paikalta poistuminen. Reunummainen doobermanni ei tahtonut millään pysyä. Sen vieressä oleva (olisko ollut bordercollie-hassun värinen tosin) pysyi mutta tämän ohjaaja kävi sitä palkkaamassa välillä. Sitten oli Jaja, joka pysyi liikkumatta rauhallisena koko suorituksen palkkaamatta eikä häiriintynyt edes toisten ramppaamisesta. Toisella puolella oli vielä kaksi doobermannia, jotka pysyivät vaikka vaihtoivat välillä asentoa ja olivat pikkuisen levottoman oloisia muutenkin. Toinen näistä teki avo-maassaoloa piilossa ollen. Aloliikettä tekevät palasivat koirien viereen ja tässä sitten odoteltiin vielä tuon avo-liikeenkin valmistumista. Tähän meni sen verran aikaa, että Jaja nousi välillä istumaan, komensin uudestaan maahan ja palkkaus lopussa vasta kun käskystä nousi istumaan ja liike oli valmis. Ihan ok muuten mutta tuo liian pitkään sivulla odottelu ei ollutkaan enää ihan kokeenomaista. Hyvä näinkin välillä harjoitella. Olen itse jättänyt tuon istumaan käskyn pois ja palkannut maassaolosta, juuri siksi ettei alkaisi ennakoimaan perusasentoon nousemista. Tämä pitkä odottelu sai kuitenkin Jajan ihmettelemään..
Luoksepäästävyys: Jaja istumassa sivullani aika hyvässä kontaktissa. Vaikken tässä varsinaisesti mitään käskyjä anna niin jotain vähän höpisen ennen "tuomarin" tuloa, jotta kontakti pysyi kohtuullisena. Johanna käveli Jajan luo, katsoi hampaat. Jaja pysyi istumassa koko käsittelyn ajan. Loistavaa !
Näiden jälkeen Johanna neuvoi harjoittelemaan kokeenomaisesti myös oman vuoron odottelua. Riippuu koirasta ja ohjaajasta miten tauon käyttää parhaiten hyväkseen. Hermostunut kävely hermostuttaa ja väsyttää myös koiran. Jotkut voivat tarvita pientä virittelyä. Itse omat hermoni tietäen sekä Jajan rauhallisuuden odottamisessa käytettiin aikamme täysin olemiseen eikä harjoiteltu/viritelty yhtään mitään, jotten yhtään pääsisi Jajaa hermostuttamaan omalla käytökselläni. Istuin retkituolissa ja Jaja siinä makoili vieressäni. Eli aika kylmiltään mentiin sitten omaan suoritukseen ja meidän vuoro oli kolmantena.
Seuraaminen remmissä: Tämä on se vaikeampi osuus kun en itse oikein tiedä mihin sen remmin tunkisin. Se tuntuu jatkuvasti olevan tiellä. Nyt pidin sitä hiemän irti itsestäni oikeassa kädessä jotten itsekkään sitä potkisi kulkiessani. Siitä sainkin kommenttia, että joku tuomari voisi katsoa sen kaksoiskäskyksi.. No en olekkaan koskaan ennen sitä näin pitänyt. Vasempaan käteen en kuitenkaan remmiä voi ottaa koska siinä se heiluisi Jajan naamassa koko ajan. Muutoin seuraaminen oli ihan kohtuullisen hyvääkin - kuulemma.
Seuraaminen vapaana: Tässä seuraaminen oli paljonkin parempaa - osittain kuulemma jopa erinomaista:) Harjoitus tehtiin asfalttisella tienpätkällä ja huomasin itse hidastavani kun kulkusuunta oli tien reunaa kohti. Tällöin myös Jajan tarkkaavaisuus herpaantui selvästi. Muutoin käännökset, vauhdin vaihtelut pysähtymisineen sujuivat oikeinkin hyvin. Muutoin olin oikein tyytyväinen paitsi tuohon omaan vauhdin hiljentämiseen - olis vaan pitänyt pitää vauhti samana tien loppumisesta huolimatta..
Liikkeestä maahan: Tässä huomasi taas oman hermostumisen vaikka kyseessä oli pelkkä harjoitus.. Varmistin vielä että kumpi liike on kyseessä maahanmeno vaiko paikalleen jääminen. Sain vastaukseksi "paikalleen jääminen" ja annoin ihan päinvastaisen käskyn - jee. No Jaja teki suorituksen nappiinsa juuri niin kuin käskytinkin ja maahan meni. Moka oli siis täysin omani. Mutta Jaja osasi kuitenkin :)
Liikkeestä paikka: Odotin käskytystä ja annoin käskyn - Jaja teki liikkeen. Pysyi paikoillaan vaikka kävelin aika kauas. Palasin sivulle ja käsky perusasentoon. Mitään kommenttiä myöskään vauhdista ei tullut ja huomaankin jo käveleväni aika normaalisti - ei siis enää hidastusta tarvita. Ihan ok suoritus myöskin.
Luoksetulo: Sivulleni, käsky "odota" ja kävely kauas eteenpäin josta lopulta tuomarin käsky "matka riittää". Siellä se istui nätisti odottaen käskyäni. "Tänne" ja täysillä tulikin suoraan sivulleni istumaan, eikä edes yhtään vinoon. Loistavaa !
Ainoastaan hyppy jäi tällä kertaa tekemättä aloliikkeistä. (Testasin sitä päivällä ja yhdestä käskystä sujuivat joka hyppy.)Johanna oli sitä mieltä, että ykköstulos voisi meille irrota. Jajalle varmaan voisikin mutta meikäläisestä ei ole mitään takuita.. Voin niin monella tavalla saada palleronkin ihan sekaisin omalla panikoimisella, joten en tosiaan uskalla edes toivoa että vielä ekasta ykköstä kuitenkaan saataisiin. Mielenkiinnolla ja innokkaana kuitenkin tuota ekaa kisaa jo odotan - mikä sinänsä on outoa mulle.. Helpottaa kuitenkin tietää, että Jaja osaa kohtalaisesti - enempi on sitten minusta kiinni miten hermoni hallitsen:)
30.6.07 - ei päästä (näyttely + Mintgardensin kesäpäivät )
23.6.07 Ja vaikka tänään onkin juhannuspäivä niin tavoitteelliseen tottikseen mentiin Jajan kanssa kuudeksi. Saman aikaisesti lähtivät juhannusvieraammekin. Myös tämä päivä kului ulkona, joten pikkuisen arvelin Jajan voivan olla väsähtänyttä tytteliä treeneissä. Mutta eipäs ollutkaan. Luulen, että Jajalla oli tässä vähän aikaa sitten valeraskaus (alkoi aika tarkaalleen 2 kk juoksujen jälkeen), joka teki siitä vähän tylsistyneen tuntuisen treeneissäkin. Silloin ei myöskään makupalat oikein tahtoneet maistua. Hoiteli kumikoiraansa ja teki pesää. No kumikoirat pistettiin talteen ja jatkettiin muita puuhia. Nyt tämä on ohitettu ja intoa riittää jälleen. Jopa torstain parin tunnin treenin jälkeen oli Jajassa virtaa vaikka kuinka. Matot mytyssä se kurvaili kotona heti treenin jälkeen kuin pieni pyörremysky - hassu:) Se hyvä puoli Jajan rauhallisuudessa treeneissä on, ettei myöskään kovin helposti väsy - näköjään.
Esitin Johannalle toivomuksen tämän kerran aiheiksi koska todennäköisesti ei muihin enää ehditäkkään (paitsi jos tullaan päivää aikaisemmin kesälomareissultamme kotiin). Ne olivat luoksepäästävyys ja hyppy - yllätys yllätys:) Johanna vastasi, että juuri näitä hän onkin tähän kertaan suunnitellut, joten mikäs sen mukavampaa.
Jaettiin koirakot puoliksi niin että toiset veivät oman koiransa sivuun ja toimivat "tuomarina", joka tekee luoksepäästävyys-testin. Jaja sivulle istumaan ja jokainen henkilö teki viitisen kertaa perätysten luoksepäästävyyden. Hyvin huomasi, miten herkkä Jaja on varsinkin jos lähestyy nopeasti suoraan päälle kumartuen. Kaksi ensimmäistä saivat aika hienosti liikkeen onnistumaan mutta viimeisin ei meinanut millään onnistua tässä. Jaja pakitti ja paljon. Tässä kohdin ei myöskään tule edes houkuttelemalla vaan on entistä epäluuloisempi moisesta yrittämisestä. Kuten rotumääritelmässäkin lukee : "Epäluuloisuus vieraita kohtaan ja puuttuva metsästysvietti tekevät siitä ihanteellisen kodin ja pihan vartijan". Eli tässä kohdin tämä on heikko lenkki. Pyysinkin hänen tulemaan seuraavaksi vähän rauhallisemmin ja kyykistymään ennen päälle tulemista. Annoin myös makupalan. Lopetettiin sitten kohtuu hyvään suoritukseen. Pitää harjoitella myös niin että heti kun "tuomari" koskee Jajaan sanon "namu" jolloin tietää saavansa siitä myös palkan. Tätä pitää harjoitella paljon niin tuttujen kuin vieraidenkin kanssa.
Sitten harjoiteltiin tuomarin juoksutarkistusta. Kunnon ote Jajasta ja saatiin hyvin tutkittua palkkaa unohtamatta. Tämä ei ollut paha mutta treeniä silti lisää tähänkin. Sitten oli kokeeseen ilmoittautuminen eli "Minä maija meikäläinen ja Jaja ilmoittaudutaan bh-kokeeseen". Tuomarin kättely. Jaja pysyi hienosti sivullani istumassa. Tämä ei ole ongelma koska vieras ei edes koske Jajaan eihän Jaja ihmisiä pelkää mutta ei vaan välitä vieraan kosketteluista. Tosin näyttelyssä tekee tämän ihan hyvin mutta siellä onkin pöytä missä seisotaan, jolloin tuomari ei tule niin ylhäältä kähmimään.
Ja sitten hyppyä. Onkin ihan hyvä treenailla välillä vieraalla hyppytelineellä. Aloitin ensin pitkällä kertomuksella, että Jaja ei lähde pelkästä käskystä mihinkään vaan odottaa käsiliikettä jolla heitän palkan hypyn yli. Kerroin, että olen tehnyt myös ketjuna hyppyä jolloin se sujuukin mutta jos pysähdyn niin ennakoi hypyn ilman käskyä. Mietin, että pitäisikö testata niin että laittaa makupalan valmiiksi hypyn taakse jne.. Johanna sitten sanoi, että testataan yksi hyppy perusasennosta ja pelkällä käskyllä. Jaja sivulle, pelkkä eleetön käsky "hyppy" ja siitähän neiti lähti ja teki loistavan hypyn ! Että silleen. Mä sitten nolona kerroin että tämä oli kyllä ihan eka kerta kun onnistui. Tehtiin monta hyppyä, ei ne tietysti kaikki näin loistavasti menneet mutta kehitytty ollaan selvästi. Eli välillä Jaja meni maahan, ja tässä kohdin Johannan avustuksella huomaankin, että kun käskyä annettaessa käännyn pikkuisenkin kumartuen Jajaan päin niin Jaja helposti menee maahan. Jaja tuntuu olevan TOSI herkkä kaikille liikkeilleni, joita en siis itse edes tiedosta tehneeni. Toisinaan käskyä annettaessa teen näköjään pienen nykäisyn kuin itse meinaisin hypätä.. Tässä kohdin Jaja ensin voi lähteä liikkeelle mutta omasta liikkeestäni johtuen pysähtyykin ennen hyppyä. Myös oma katseeni tulee olla enemmän hyppyyn suunnattuna kuin Jajaan. Ja ensin ollaan aika lähellä hyppyä ja pikkuhiljaa onnistumisten jälkeen kasvatetaan välimatkaa. Hyviä vinkkejä sainkin juuri omaan tekemiseen liittyen.... Tästä on hyvä jatkaa.
16.6.07 Tarkoitus oli, että Jajalla olisi mahdollisimman tylsä päivä, että jaksaisi sitten illalla. Isäntä jäi kuitenkin siistimään/leikkaamana pensasaitaamme ja koirat olivat myös koko päivän pihalla, joten se siitä. Tultuamme lenkitettiin Suvin kanssa koirat ja sitten sisälle ovi kiinni ja huilimaan. Ja olihan siinä kaksi vetelää ja väsynyttä koiraa. Kuuma päivä. Jajalle ruoka mukaan - mitään ei tänään ole muuta saanutkaan (kai). Paikalla meidän lisäksi kaksi doobermannia (erit kuin viime kerralla) sekä yksi rotweiler. Aloiteltiin paikallamakuusta. Hyvin sujui jälleen vaikka välillä olin selkäpäin ja aika kaukanakin. Sitten otettiin koira kerrallaan luoksetulo-harjoitukseen, toisten edelleen treenatessa paikallamakuuta. Kävin välillä palkkaamassa ja vapauttamassa ja sitten uudestaan. Jaja on niin rauhallinen, että tällä hetkellä tuntuu että alo-paikallamakuu luulisi menevän ihan hyvinkin. Mutta tietysti kisatilanne ja niiden muiden koirien käytös voi tuottaa yllätyksiäkin.
Luoksetulo-harjoitukset sujuivat ihan hyvin. Tässä tosin olen huomannut Jajan välillä menevän maahan kun lähden kävelemään eteenpäin. Ollaan niin paljon näitä maahan meno ja -olo harjoituksia tehty. Johannan neuvo olikin, että voisimme ottaa tähän ihan eri käskyn kuin "paikka" ja vaihdoinkin sen heti "odota"-käskyksi. Hyvin sujui. Jaja jäi istualleen odottamaan kun kävelin eteenpäin. Johanna sanoessa matka riittää, käännyin ympäri. Ja "käsky" jälkeen huusin "tanne". Ja tulihan pallero suoraan sivulleni istumaan. HYVÄ Jaja ! Välillä tosin tekee pienen hyppäyksen kääntyessään vauhdista ja voi jäädä vähän vinoon istumaan. Tämä on kuitenkin pikkuviilausta vaille valmis liike. Otettiin aika monta harjoitusta, jolloin välillä en kutsunutkaan luokse vaan palasinkin takaisin Jajan sivulle. Näitä tehtiin muutamia kertoja ja Johanna antoi käskyt, jolloin en pystynyt antamana mitään vinkkejä Jajalle etukäteen pyydänkö luokse vai palaanko itse sivulle. Tämä on myös liike, jossa Jaja ei myöskään tarvitse mitään apuja vaan pelkkä käsky riittää.
Sitten jatkettiin jälleen paikallamakuuta. Treenikaveria matkien meninkin tien toiselle reunalle istumaan, jolloin Jaja iloisesti juosten tulikin luokseni. Tästä komento ja paluu maassaoloon. Uudestaan itse istumaan, jolloin vielä kerran koitti lähteä luokseni. Luuli ilmeisesti liikkeen olevan tehty kun istuuduin. En ole koskaan ennen näin tehnytkään. Tämän palautuksen jälkeen Jaja jo pysyikin makuussa vaikka doobermanni treenaili omaa luoksetuloaan aika lähelläkin. Tosin varmistin pysymisen muutaman kerran aika lyhyellä ajalla. Loppuajan pysyikin hienosti. Ehkä se 20 % epäonnistuminen toteutui tällä kertaa mutta onnistuneeseen suoritukseen kuitenkin lopetettiin.
Treenin jälkeen sai Jaja ruokansa, johon lisäsin päälle loput tokopalkka-herkutkin. Ja kaikki meni ! On tosi hyvä, että Jaja pystyy myös syömään ja juomaan treenipaikalla. Eipä typykkä tosiaan stressaa:) Hyvä treeni jälleen kerran !
9.6.07 Yritin olla aika hissukseen Jajan kanssa, jotta virtaa löytyisi vielä iltaiseen tokotreeniin. Aika paljon myös sisällä, jossa oli paljon viileämpää kuin ulkona - kiitos ilmalämpöpumpun vai mikä lie se nyt onkaan. Myös ruokaa ei tarjottu koko päivänä Jajalle - mistä se nyt ei liiemmin tuntunut välittävänkään. Ruoka pakattiin kuitenkin mukaamme treenin jälkeen annettavaksi. Treenipalkaksi tosi törkeän hajuista kuivattua mahaa, joka pilkottiin aivan pieniksi paloiksi. Joukkoon vähän lauantaimakkaraa lievennykseksi. Juustot ja metfurstit kun lentäneet asfaltille, niitä ei siis kannata enää mukaan ottaakkaan - nirso:)
Paikalla kolme koiraa meidän lisäksi eli bordercollie, doobermanni, kääpiöpinseri. Keli kuuma mutta onneksi välillä pikkuinen tuulenvire vilvoitti ilmaa. Alustana nyt kuuma asfaltti niin kuin aina näissä treeneissä. Olin kastanut pyyheliinan valmiiksi, jolla olisin voinut hätätilassa Jajaa välillä vilvoitella mutta eipä sitä nyt tarvittukkaan. Jaja oli ihan virkeänä ja reippaana menossa mukana tällä kertaa. Viime kerralla olivat ottaneet perusasentoa. No eiköhän se olis kohtuullisesti hanskassa vaikka tosi aina parantamisen varaa löytyy. Nyt vuorossa paikallejäävät liikkeet eli liikkeestä maahan ja - paikka. Ja niille jotka ovat bh-kokeeseen menossa lisäksi liikkeestä istu. Tätä ei me vielä harjoitella vaikka tuohonkin kokeeseen jossain vaiheessa on tarkoitus mennä. Nyt keskitytään vain näihin aloliikkeisiin.
Tehtiin Jajan kanssa koko treenin vapaana. Hienosti pysyi mukana eikä lähtenyt haahuilemaan omiaan. Tällä kertaa sain tosi hyvän neuvon näiden liikkeiden jatkoharjoitteluun. Nythän olen käyttänyt paljon lisäapuja - kättä, makupalaa ja näiden häivyttämiseen menee paljon aikaa. Johannan neuvo oli, että liikettä ei tehdä seuraamisen yhteydessä vaan kuljetaan HITAASTI koira sivulla ja annetaan pelkkä käsky - ei siis mitään muita apuja. Kun koira tekee annetaan HETI palkkaussana "namu" ja palkka päälle.. Tässä koira pitää jo tietää mitä käskyt tarkoittavat ennen ei tietysti voida vaatia liikettä tekemään. Joten muutaman kerran hitaiden harjoitusten jälkeen alkoikin sujumaan kohtalaisesti pelkällä käskyllä. Tosin tehdään tämä vielä pitkään hitaasti.. Seuraamiseen meidän piti pistää vauhtia ja olen myös tämän liikkeen aloittanut reippaalla seuraamisella, josta käskyt kaikilla avuilla. Nyt siis jatketaankin hitaalla vauhdilla ja pelkillä käskyillä. Ja tuntui että tuo seuraaminenkin sujui paljon paremmin "mennään" kuin "seuraa" -käskyllä seurauttaminen. Varmasti myös herkkupalkalla ja nälällä oli osuutta asiaan.
Otin myös oman pikku maassaolo harjoituksen. Jaja maahan - paikka ja itse kävelin tien toiseen reunaan. Välistämme kulki koira ja muut treenailivat. Pysyi ! Tästä treenistä jäikin oikein kiva mieli tällä kertaa. Jaja söi vielä oman ruokansakkin auton vieressä treenin päätteeksi ja vesi maistui. Hienoa typykkäni:)
2.6.07 - ei päästy (lakkiaisjuhlat Raumalla)
26.5.07 "Tavoitteellisesta tottiksesta" jäi tällä kertää vähän huono maku. Aika vähiin käyvät meidän oikeiden kisaliikkeiden treenaukset vaikka juuri sitä varten sinne meninkin Jajan kanssa. Kahdeksasta kerrasta tiesin heti kolme, joihin ei päästä. Ja nytkin treenattiin bh-kokeen ihmisryhmää ja sitäkin vielä vaikeutettuna eli myös koirat olivat mukana tiiviissä ympyrässä. Sikseen tietysti ihan hyvä näitäkin harjoitella mutta meitä se ei kyllä auta tässä tilanteessa pätkääkään. Bh-treeniin on tarkoitus mennä sitten myöhemmin kun saadaan ensin aloitettua nämä kisailut tältä kesältä. Jajalla ei tehnyt mitenkään vaikeaa olla sivullani, joko istumassa tai makaamassa kun yksi koirakko vuorollaan kierteli, kaarteli ja pysähtyi lähellekkin. Välillä otettiin kontaktia ja "namua" palkaksi hienosta suorituksesta. Hyvin meni siis tämä osuus mutta sitten tuli meidän vuoromme lähteä kiertelemään ja kaartelemaan. Voi olla että kesän ensimmäinen "hikinen" keli teki asiansa tai sitten Jajalla ei vaan ollut harmainta hajua mitä oltiin tekemässä. Ollaanhan nyt maanantaisilla arkitottiskerroilla treenailtu muiden koirien ja ihmisten hyvä tapaista kohtaamista. Paikkakin oli ihan sama ja vaikuttihan tämä aika samanmoiselta Jajan silmissä kun kävellään vuorotellen kohti eri koirakoita. Jaja sitten tuli perässäni antaen mun kulkea etunenässä ottamassa vieraita vastaan. Jee - ei sitten tullut kertakaikkiaan mitään seuraamisesta vaikka yritin välillä vaihtaa nopeutta ja suuntaa, juosta, makupalaa ym.. mikään ei auttanut. Jaja laahusteli vähän ihmeissään vaan perässäni. Lopulta totesin Johannallekkin, että ei tästä kyllä nyt tule yhtään mitään. Eli meidän osalta toko-seuraamista ajatellen tästä treenistä oli enempi haittaa kuin hyötyä. Eikä meillä ole kuin kolme kertaa enää jäljellä koko kurssia. Tuskin tässä ehtii kaikkia alo-liikkeitä edes käymään läpi. Aika minimaaliseksi siis kutistuu meidän toko-opetuksen kannalta tämäkin kurssi. Kotiin tullessa Jaja häippäsi heti Suvin sängyn alle koisimaan ja suuri houkutus oli munkin sinne ryömiä. Anteeksi Jaja-pikkuinen - mun moka jälleen kerran !
Illemmalla grillattiin makkaraa ja nakkeja. Eikä ollut Jajalla enää väsymyksestä tietokaan. Veera ja Suvi saivat esittää ihmisryhmää ja pujotelin heidän ympärillään Jajan kanssa. Menikin vallan upeasti, grillattu nakki tehosi eikä kuumuuskaan enää ollut haittana. Tietysti oli paljon helpompaakin omalla pihalla ilman häiriötekijöitä. Ja nyt selvästi myös tajusi koko liikkeen idean.
19.5.07 Ensimmäinen Johanna Tammialan vetämä "tavoitteellinen tottelevaisuus" -kerta. Kaksi tuntiahan siinä vierähtikin ja kylmäkin alkoi loppua kohti tulla väkisin. Paikalla tällä kertaa seitsemän koiraa. Kolme doobermannia, rotweiler, kultsikka, pikkupinseri ja mitteli. Johanna otti vuorotellen yhden koirakon, jonka seuraaminen oli tarkastuksen alla. Muut laittoivat koiransa maassa oloon riviin kävelytielle. Jokainen kykynsä mukaisesti. Palkata sai tarpeen mukaan. Tosin tässä meni NIIN paljon aikaa (noin tunti) ennen omaa vuoroa, että en koko aikaa pitänyt Jajaa maassa, eikä ketään mukaan. Hienosti Jaja jälleen pysyi vaikka nyt oli kunnolla muita vieraita koiria paikalla. Hyvää harjoitusta tosiaan.
Menimme sitten vuorollamme seuraamista ottamaan. Johanna esitti liikkeenohjaajaa kertoen miten edetään. Jaja sivulle ja seuraamista. Ihan kohtalaisesti sujui. Kuljin aika rauhallista tahtia. Pysähdyttiin käskystä, jolloin Jaja isahti sivulleni. Ihan ok suoritus. Johanna kyselikin, että mitä mieltä itse olin ja oliko tämä Jajan normaalia seuraamista. Mielestäni se oli aika normaalia, eli mielestäni vähän kaukana ja pikkuisen takana. Johanna ei ollut lainkaan samaa mieltä eli hänestä se oli ihan hyvää seuraamista, eikä tämän kokoinen koira voi olla lähempänä muutoin se jäisi jalkoihin. Ei hänen mielestään myöskään takana kulkenut. Että siis hänestä se oli ihan hyvää seuraamista. Jee ! Ja niin kuin hän sanoikin, enhän minä itse sitä näe kun eteenpäin katson, että missäkohdin kulkee. Tehtiin vielä käännökset oikeaan ja vasempaan. Itsellekkään nämä käännökset eivät ihan helposti vielä suju vaan liioitelluin jalkaliikkein. Käski sitten seuraamisessa tehdä täyskäännöksen oikealle. No minähän käännyin vasemmalta kuten aina olen tehnyt. No nyt pitänee siis alkaa harjoittelemaan myös tuota oikealta täyskääntymistä. Ja heti palkata tiiviistä seuraamisesta käännöksessä. Pitänee lisätä vauhtia seuraamisessa ja luottaa siihen että kyllä se sieltä tulee. Tosin ei se ihan välttämättä kyllä tule vaan mielestäni helposti jätättää jos reippaasti kuljen. Kotiläksyksi saatiin seuraamisen vauhdikkaampaa kulkemista niin, että joku katsoisi sivulta/edestä että Jaja on oikeassa paikassa, jolloin voin palkata sen vauhdista. No helpommin sanottu kun tehty, yksin kun treenailen ? Sekä tuo täyskäännös oikealta.
Lopuksi otetiin vielä koko porukalla paikallamakuu. Hyvin Jaja jälleen pysyi vaikka itse käänsin välillä selkäni, pyörin paikoillani. Johannakin kulki siinä ihmisten ja koirien välistä ja lopulta jopa kävelytien läpi kaikkien koirien nenän edestä. Pysyivät kaikki ! Käytiin palkkaamassa ja otettiin vielä hetki. Tässä kohdin alkoi jo omakin tarkkaavaisuus herpaantua (oltiinhan jo kaksi tuntia oltu treeneissä) etten heti huomannut kun Jaja nousi seisomaan. Käskin takaisin, kauempaa ei käskyä noteerannut - enhän ole vielä kaukokäskyjä kaukaa ottanut, joten aika lähelle piti mennä ennen kuin palautui maahan. Sitten jatkettiin vielä hetki ja palkkaamaan. Hitsi, että taas oma herpaantuminen harmitti. Liikaa vaaditaan pallerolta vielä tässä kohdin - olis pitänyt itse olla tarkempi jälleen. Autossa sai Jaja vielä iltaruokansa ja vaikka oli pikkuherkkua saanut treeneissäkin niin kaikki ruoka meni. Tosin ei siinä ollutkaan yhtään tylsää nappulaa tällä kertaa vaan jauhelihaa, riisiä ja suikalilihakastiketta.