New Page 1

Ajankohta (klo 20-21) on meille tosi huono kun yleensä kahdeksalta ollaan jo rauhoituttu päivän touhuista. Jajakin usein iltalenkin jälkeen häviää sängyn alle nukkumaan. Jätin sitten isännälle lapun pöydälle, ettei anna Jajalle ruokaa kun vasta treenien jälkeen sen antaisin.. Muksut olivat kääntäneet lapun ja tehneet siihen omat kuvionsa. Joten Jajakin oli sitten saanut vatsan täyteen pöperöä.. Tein sateessa iltalenkin koiruuksien kanssa ja hetken päästä jouduinkin sitten kaivamaan Jajaa sängyn alta esiin, että nyt olisi treenien vuoro. Oli kyllä kieltämättä semmoinen olo, ettei tästä nyt taida mitään tulla mutta mennään nyt kuulemaan ohjeita ja treenataan sitten itse paremmalla ajalla. Onneksi treenit ovat sisähallissa kun vettä tuli taivaan täydeltä. Oli tosi pimeää ja hyvissä ajoin lähdettiin liikkeelle kun en ollut ihan varma uusista tiejärjestelyistä paikan päällä. Melkein puoli tuntia istuskeltiin vielä pimeässä autossa kun sade ropisi joka puolella. Jajakin muutaman ihmetyksen äänen siellä takatilassa päästi..

Siirryttiin halliin ja siellähän oli just toinen kurssi käynnissä. Oltiin hissukseen seinustalla ja odoteltiin oman kurssin alkamista. Meitä oli neljä koirakkoa, jotka kaikki treenataan voittajaluokkaan, pari kultsikkaa ja yksi iso musta karvainen otus – en rotua nyt tiedä.

Aloiteltiin hyppynoudolla. Se kun oli kaikille aika hyvin hallussa. Voittajaluokkaan ei enää saa tuoda omia kapuloita, joten onkin hyvä tottua erilaisiin. Tarpeeksi pientä ei meinanut löytyä ja ensimmäinen nouto tehtiinkin liian isolla kapulalla, joka oli muutoinkin ihan erilainen mitä meidän oma. Hienosti Jaja kuitenkin lähti hakemaan, otti suuhunsa, teki paluuhypyn ja tuli palauttamaan sivulleni. Mutta voi miten hauskasen näköistä se olikaan kun kapula oli niin iso ja se roikkui alaspäin vääntäen toisen posken ihan mutkalle ja pään vinoon. Mutta niin sitkeästi Jaja sitä kuitenkin piti ettei pudonnut. Muutkin nauroivat tätä näkyä. Jaja kuitenkin teki parhaansa jälleen. Voi pientä mussukkaa.. Leena kuitenkin vaihtoi kapulan pienempään, jonka kanssa sujui paremmin. Leenan mukaan Jaja teki osansa oikein hyvin mutta meikäläisen pieni niiausliike heittäessä tulee jättää pois. Enpäs ollut moista huomannutkaan se kun tulee ihan automaattisesti heittäessä. Nyt yritän keskittyä pitämään polvet ojennuksessa jatkossa. Se onkin yllättävän vaikeaa ja heitto kyllä kärsii tästä (kun hyvä se ei ollut ennenkään). Kerran heitin niin, ettei koko kapula tullut lähellekään hyppylinjaa ja Jaja sitä kummissaan yritti sitten etsiä…menin auttamaan ja otettiin liike uudestaan..Mutta yritetään..

Kaukokäskyjä testattiin ihan uudella tavalla.. Mentiin kaikki koirakot kentälle niin että jokaisen naama osoitti eri seiniin. Koirat maahan ja itse astuttiin koiran eteen mutta siis edelleen selkä koiraan päin. Sitten annettiin käsky ”istu”…eli pelkkä käsky ilman käsimerkkiä, selkä koiraan päin. Eikä yksikään koira vaihtanut liikettä. Istumisesta maahan olikin helpompi ja sen Jajakin teki. Tässä siis testataan miten koira osaa pelkän käskyn.. En kyllä tiedä miten välttämätöntä moinen harjoitus on ja teenkö sitä jatkossa. Yksin kun treenaa niin tämä selkä koiraan päin –harjoitukset ovat aika hankalia kun ei näe koiran liikkeitä eikä sitten pysty niistä myöskään heti palkkaamaan. Mutta onhan tämäkin vaihtelua joten miksei voisi välillä näinkin harjoitella - ehkä.

Yksilöliikkeenä pyysin neuvoa seisomaan nousuun.. Jaja on istumassa ja oikean käden laitan etutassujen välistä ”ylös” käskyllä. Sitten makupalan heitto. Tässäkin minulla oli tosi huonoa palkkaa - leikkelettä revittynä pieniksi paloiksi. Annoin ensin vasemmasta kädestä mutta tällöin Jaja kurkotti liikaa eteenpäin tuota palkkaa saadakseen. Leena sitten näytti miten tehdään ja heitti leikkeleen Jajalle. No sehän meni selkäkarvoihin kiinni eikä Jaja edes huomannut asiaa. Naurettiin sitten taas, että kyllä tähän pitää hommata ihan toisenlaiset palkat. Näin jatketaan..

Ihan lopuksi koko porukalla paikallamakuu kokeenomaisesti käskyttäen. Koirat jäivät maahan ja me ohjaajat poistuimme ovesta kaatosateeseen. Siellä me sitten jonkunkin aikaa oltiin kunnes Leena avasi oven ja ilmoitti, että ”aika”. Kaikki näyttivät olevan edelleen omissa paikoissaan ja ihan oikeissa asennoissaankin vielä. Joku oli ollut vähän vinossa ja joku jotain muuta mutta Jaja kuulemma ihan moitteettomasti koko suorituksen ajan. Hyvin se meni!

Olin kyllä jälleen kerran kovasti ihmeissäni, että mistä Jaja löysi taas innon tekemiseen. Vaikkei (ajankohta, syömiset, uusi paikka) mitenkään ollut otollinen onnistuneelle treenille niin kyllä vaan niin hyvä mieli tästä taas jäi. Odotusajan Jaja makoili ja välillä jopa haukotteli. Lelukin oli taskussa virittelyä varten mutta eipä sitä tarvittu. Jaja vaan innostui itse toiminnasta, iloisesta kehumisesta ja makupaloista. On se kyllä omituinen paketti, meidän Jaippi.

Jajan syksyiset juoksut alkoivat 2.9. eli nyt on sitten parisen kuukautta kulunut ja mikäs muukaan kun valeraskaus yrittää tunkea esiin. Kovasti hoideltaisiin leluja. Niitä on kerätty talteen jo aika pino (kumipossu, - kala ja –koira).. Voi meidän pientä äitiä:) Harmikseni huomasin myös, että makupalapalkkaus tästä kärsii. Jaja ottaa kyllä herkun suuhunsa ja sitten sylkäisee sen menemään..pah – treenaa siinä sitten..

Seuraamista Leenan käskytyksellä. Hiipimistä, josta suoraan juoksua ja jälleen hiipimistä. Täyskäännös ja taas sama homma. Jaja oli yllättävänkin hienosti mukana ja aika oikeassa paikassakin pysyi vauhtia vaihdellessa. Aluksi Leenalla ei ollut huomauttamista, paitsi heti kehujen jälkeen tehtävässä osuudessa, jossa hiipimiseni oli liian nopeaa.. Eli omaa tarkkuutta tähänkin. Jaja toimi hienosti! Ja tässä oli lelupalkkaus.

Luoksetuloa pysäytyksillä: Kerroin aluksi meidän ongelman tässä liikkeessä. Eli seisomaan pysähtyminen ei ole vielä koskaan sujunut niin kuin pitäisi. Ja tuota maahanmenoa en ole vielä koskaan liikeenomaisesti edes kokeillut. Aluksi Jaja maahan ja kävelin keskimmäisen tolpan kohdalle. Kutsu ja lihapullapalan heitto ilman pysähdyskäskyä. Jaja ihmeekseni pysähtyi vaikkei edes huomannut sitä pientä lihapullaa jonka jälleen niin "tyyliikkäästi" heitin:) Leena kommentoikin, että tuo heittotyyli on jotensakkin epämääräinen ja ehdotti, että seuraavaksi heitän sen alakautta kroppa suorana..Heh – on se hyvä että joku näistä kummallisuuksistani myös sanoo… Otettiin uudestaan ja alakautta heittämällä sujui paremmin – tosin eipä tainnut Jaja kunnolla vieläkään tuota pientä palaa huomata. Pysähtyi kuitenkin, josta heti kiitosta. Sitten jätin Jajan seisomaan tolpalle ja kävelin itse lopputolpalle. Kutsu ja käsky vartaloavulla "maahan". Ja MENIHÄN JAJA, josta saikin hurjat kiitokset !! Leena kommentoikin ettei tuo maahanmeno tule olemaan ongelma. Pitänee vain harjoitella tuota pysähtymistä myös omana liikkeenä. Testattiin niin että Leena otti makupalan, jolla houkutteli Jajan luokseen. Itse lähdin kauemmas, kutsuin Jajaa ja sitten "paikka"-käsky ja namun heitto. Vähän tähän tyyliin olen välillä itseksenikin tehnyt muttei kovasti ole auttanut sitten kun liikkeenomaisesti otan koska matka on paljon pitempi.. Jatketaan harjoituksia. Leena kommentoi vielä, että Jaja tuntuu koko ajan seuraavan eleitäni tarkkana, joten tuo heitto-eleen luulisi kohtuullisesti menevän perille. Eli jatkossa jätän käskyn pois ja käytän vain tuota heitto-elettä.

Ruutua: Tässäkin piti tunnustaa, että olemme vasta muutaman kerran namukepulla harjoitelleet ruutuun menoa. Ja matkakin on ollut vielä lyhyt. Leenan kommentoi, että namukeppu kuulostaa hyvältä mutta matka tulisi heti olla lähes oikea. Käytiin Jajan kanssa laittamassa namukeppuun lihapullaa ja sitten mentiin alkupisteeseen. Käsky "ruutuun" ja vauhdilla Jaja sinne juoksikin. Toistettiin tämä kolme kertaa ja joka kerta Jajan vauhti vain kasvoi. Lopuksi harjoiteltiin ruutu-liikkeen loppuosaa, jota ei koskaan olla vielä tehtykkään ennen. Jätin Jajan seisomaan ruudun keskelle, kävelin itse kauemmas (en tosin alkutolppaan asti). Käsky käsimerkillä "maahan" – hyvin meni. Sitten Leenan käskytyksellä kävelin kohti Jajaa, ruudun läheltä käännös vasempaan, sitten kohti lähtöpistettä ja jonkun matkaa käveltyäni kutsuin Jajan luokseni. Voi meidän ihmepalleroista, joka pysyi maassa koko ajan ja vasta käskystä tuli luokseni. Tosin tällä ensimmäisellä kerralla vähän hitaasti ja epävarmana. Toisella kertaa tulikin jo vauhdilla. Nämä loppuliikkeen ensiharjoitukset menivät mielestäni LOISTAVASTI ! Leenalta sain vielä kommenttia, ettei tässä mitään käsiapuja tarvita – kyllä Jaja maahan osaa mennä – jep:)

Eikä siitä valeraskaudesta ollut kyllä mitään tietoa näissäkään treeneissä. Jaja jaksoi innolla alusta loppuun ja lihapullatkin maistuivat. Olin kyllä lievästi sanoen kummissani jälleen kerran tuon palleroisen virrasta ja tekemisen innosta ja tarkkuudesta....johtuuko sitten tuosta hallista, ei Jaja ulkona kyllä ihan näin tarkkana ole ollut – vai onko??

Meitä oli tällä kertaa kolme koirakkoa paikalla. Aluksi Leena ja kisoissa käynyt koirakko kävivät kisaa läpi. Minä katselin samalla metallisia noutokapuloita, joita seinustalla oli myynnissä. Kun yht.äkkiä havahduin kysymykseen, "No entäs Jaja?" Olin hetken ihan h-moilasena, että siis mitä me ollaan tehty vai? Kun ei me oikeastaan nyt olla mitään tehty ja nyt ostaisin vasta tämän metallisien noutokapulan. Lusikalla ollaan vasta aloiteltu. Leena tuli semmoisen sitten laatikosta meille kaivamaan. Että nyt meillä on ihan uusi hieno metallinen kapula – jee!

Liikkeestä istuminen: Tässäkin oli taas pakko tunnustaa että tuohon syyskuiseen bh-kokeeseen vasta tämä liike harjoiteltiin, eikä sen jälkeen olla paljoa otettukkaan kun ei olla nyt edes treenattu vähään aikaan. Otettiin kolme kertaa joista ainoastaan keskimmäinen epäonnistui omasta vauhdistani johtuen. Leena sanoikin, että tämä on koiran kannalta hankalin jäävä liike koska joutuu tavallaan pakittamaan istuessaan. Tässä ei kannata pitää seuraamisen vauhtia vaan vähän hitaampaa. Ja niinhän se sujuukin kohtalaisen hyvinkin.

Metallinouto: Että oli sitten jo korkea aika kapulan ostoonkin. Kerroin että ollen vasta saanut nostatettua intoa metalliin lusikan avulla, johon ei alkuun halunnut edes koskea. Kisamaista suoritusta koko matkalta ei olla vielä otettu. Tehtiin sitten ensimmäinen harjoitus oikealla metallikapulalla. Heitin lähelle, Jaja lähti mutta ei kapulaa nostanut vaan jäi sen viereen seistä tönöttämään ja tuijottamaan silmiin kysymysmerkkinä. Leikittiin sitten kapulalla hetki niin etten antanut sitä kuitenkaan Jajalle vaan heitin sen. Jaja lähti jälleen kapulan perään ja jäi tönöttämään ja ihmettelemään kapulan viereen. Annoin toisen käskyn "hae", jolloin ottikin kapulan suuhunsa ja hienosti toi. Jaja jäi yleensä näissä leikin ohessa otettavissa heitoissa odottamaan sitä toista käskyä kapulan ottamiseen. Luuli ilmeisesti tämän olevan joku ihan uusi liike kun kapulakin oli uusi ja odotti vahvistusta tekemiselleen. Leena kuitenkin kommentoi ettei usko tämän olevan Jajalle vaikea – enkä usko minäkään kunhan päästään oikeasti harjoittelemaan. (Tänä aamuna tehtiin sisällä kerran ja hyvin sujuikin.)

Ensimmäisen heittoni jälkeen Leena jälleen kommentoi, että hän kyllä saa mun liikkeistä vielä migreenikohtauksen - että silleen.....jotensakkin taidan tempoilla huomaamattani ja käytän koko kroppaa saadakseni leikkiin intoa yms. ja ehkä se jää sitten huomaamattani päälle jossain kohdin.. Pitänee tarkentaa ja jäykistellä enempi jatkossa.

Ruutua harjoiteltiin tällä kertaa eri suunnista lähettäen. Tarkoitus oli opetella miten saadaan koira ohjattua keskelle ruutua jos se lähtee haahuilemaan eikä esim. löydä ruutua. Ruudussa ei ollut palkkaa vaan keskellä merkkinä lattiassa joku teipin palanen jossa vasta sai palkata. Vähän oli taas itsellä epävarmuutta koska eihän me olla tätä harjoiteltu edes makupalakepulla tarpeeksi.. Otettiin kuitenkin ja ensimmäinen lähetys oli hallin reunasta kulmittain ruutuun (ei siis suoraa lähetystä). Jaja sivulla ja käsky "ruutuun". Eipä Jaja tajunnut lähteä mihinkään. Kävin sitten "merkkaamassa" ruudun eli kosketin tuota keskikohtaa kädelläni. (Näin tekivät muutkin jotka siis jo kisaavat tässä luokassa.) Jajan jäädessä istumaan ja katsoen perääni. Palasin Jajan sivulle ja uusi käsky. Ja sinne singahti vauhdilla suoraan keskelle ruutua. Ja RAIKUVA palkkaus ja lelun heitto (joka ei tietystikkään lentänyt tarpeeksi pitkälle-pöh). Seuraavaan kulmaan ja uudestaan sama. Jälleen lähti vauhdilla suoraan keskelle ja lihapullan heitto. Kolmas kerta suoraan lähetys ja JÄLLEEN suoraan ruutuun… Jaja meni joka kerta hienosti tyhjään ruutuun keskelle "merkkiä" – ihme ötökkä kyllä, en voinut kun ihmetellä?? Viimeinen harjoitus tehtiin sitten vielä eri kulmasta niin että sinne laitettiin palkka. Jäi kyllä TOSI hyvä mieli tästä harjoituksesta. En olisi kyllä voinut uskoa, että yksikään tyhjä lähetys olisi onnistunut. Mutta Jajahan oli jälleen niin JAJA:)

Paikallamakuu 4 min.: Koirat riviin, käsky "maa" jätettiin koirat ja poistuimme ovesta pihalle. Ajan tultua täyteen Leena päästi meidät sisälle. Käskystä koirien sivulle jolloin menin sitten liian lähelle Jajaa ja seisahduin karvojen päälle saappaitteni kanssa (pöhkö minä!!!), jolloin Jaja ponnahti istumaan vähän kauemmas minusta. Komensin sen takaisin maahan ja uudestaan istumaan. Että harmitti oma touhuni jälleen… Ohjeeksi Leenalta: makupala Jajan eteen ja palkata sen sitten sieltä.. Otin ohjeen hiljaisesti vastaan enkä viitsinyt mitään selitellä, että ei se KOSKAAN ennen ole näin tehnyt (kun en ole koskaan ennen sen karvojen päälle seisomaan mennytkään)..jne. Tehty mikä tehty.. Yleensähän palkkaan Jajan aina suoraan maahan sivulla hetken seistyäni, enkä edes pyydä istumaan. Jatkossa tarkempi minä, varsinkin noiden isojen kumisaappaiden kanssa!

Jaja teki hienosti oman osuutensa – siinä ei moittimista niin kuin ei koskaan. Vähän seli-seli meininkiä omalta osaltani kun joka liikettä ennen pitää sanoa, ettei olla harjoiteltu. Vaikka olenkin jo aikaisemminkin kertonut, että nyt meillä on tosiaan vain tarkoitus saada ohjeistus voittajaliikkeisiin, jotta niitä sitten osaisin itse harjoitella. Mieluummin opetan liikkeet heti mahdollisimman oikein kun sitten korjaan väärin opetettuja juttuja. Kisaan ei olla menossa kuin aikaisintaan ensi kesänä/syksynä. Ilmeisesti ja tietysti pitäisi vain treenata ja treenata mutta meillä on nyt treenitauko (hah- ja koska ei olis) en ole kuitenkaan mikään "aktiivi" tässä hommassa. Mikä ei tarkoita sitä ettei mitään tehtäisi vaikkei treeneistä voikkaan puhua.. Tehdään sen verran mikä hyvältä tuntuu. Keväällä sitten vasta kunnollisempaa treeniä tulossa.

Maassaolossa pihalla juteltiin muiden koirakoiden kanssa, jotka jo kisaavat tässä luokassa että voittajassa ei enää riitä ihan vähäinen harjoittelu ja tietysti se enempi motivoi kun on joku kisa tiedossa. Niinhän se on..ja meillä Ei ole kisaa tiedossa. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen Jajan tämän hetken suorituksiin - varsinkin nyt kun on nähnyt näitä muitakin, jotka jo kisaavat:) Kyllä se siitä pikkuhiljaa - mutta varmasti!

Eilen (20.11.) Jajan kanssa se viimeinen tokokurssin tunti Leena Välimäen opastuksella. Vaikka viime kerrasta jäikin vähän huono maku – omasta suorituksesta, niin kyllä jälleen tuntui oikein kivalta kurssille mennä. Tykkään juuri tästä että käydään liikkeet läpi, jonka mukaan voi sitten itse harjoitella eikä niitä liikaa hiota itse tunnin aikana.

Ohjatun noudon ja ruutu-merkin harjoittelua: Olin jälleen vähän pihalla mitä tehtiin.. Koira merkin taakse seisomaan. Käytiin itse laittamassa noutokapula koiran sivulle ehkä n. 5-10 metrin päähän. Sitten itse käveltiin koiran eteen (ehkä n. 10 metrin päähän).. Yhtä aikaa annettiin käsky "hae" ja käsimerkillä näytettiin suunta jossa tuo kapula odotteli. Ensimmäisellä yrityksellä Jaja vain seistä jökötti eikä hievahtanutkaan. Toisella käskyllä kävi haistamassa kapulaa ja oli kovasti ihmeissään. Vaihdettiin sitten kapula vähän pienempään ja otettiin uusiksi. Ja jopas lähti sujumaan.

Sitten pelkän merkin harjoittelua. Jaja sivulla, odota ja kävi itse "riekkumassa" merkin takana. Tarkoitus näyttä koiralle, että siinä paikassa on jotain erityistä. Palkkaa sinne ei kuulemma koskaan saa jättää. Kävelin takaisin Jajan sivulle ja käsky (ja mikä ihmeen käsky mulla tässä mahtoi ollakaan???) olisko "merkki". Jaja lähti suoraan juoksemaan merkille ja pysähtyi heti merkin taakse, josta innoissani sitten palkkasin. Leena tokaisi, että ei kuullut pysähtymis-käskyä? No ei kuullu, ei – kun en moista huomannut edes antaa – heh. Olin vaan niin innoissani kun Jaja jo yhdestä käskystä teki liikkeen mielestäni oikein….Toki vasta käskystä pitäisi pysähtyä eikä omasta päätöksestä. Otettiin uusiksi ja loistavasti meni.

Tunnarikapulan suussa pitoa: Leena sanoi, että tunnarikapula on koiralle vaikein suussa pidettävä. Jos sitä pitää hyvin niin vaikeuksia ei pitäisi muissakaan noudoissa olla. Tätä harjoiteltiin niin että heitettiin kapula, käsky "oma". Jaja otti kapulan suuhunsa, kuljetti vähän matkaa jolloin heitin makupalan kehujen kera (eli ei edes odotettu palauttamista). Jaja pudotti kapulan, otti makupalan ja taas uusi "oma" käsky ja sen hakemisesta jälleen palkkaus. Sitten pyysin sivulle luovuttamaan ja tässä kohdin makupala heitetään Jajalle. Eli itse ei kumarruta tuota kapulaa ottamaan vaan palkataan vain sen pitämisestä makupalalla. Tätä voidaan vielä jatkaa niin että pyydetään koiraa esim. seuraamaan, pujottelemaan yms. kapula suussa.. Ihan hauskaselta leikiltä tämä vaikuttikin. Tunnarikapulan pitäminen ei ole Jajalle vaikeaa..

Sinänsä tämä ei valaissut meidän oikeita tunnariharjoituksia yhtään. Eli miten nyt itse liikettä harjoitellaan…Että samassa pisteessä tältä osin ollaan edelleen. Pitäisi vain hommata iso pino tunnarikapuloita ja jakaa niitä mahdollisille treenikamuille, joiden kanssa voisi sitten alkaa harjoittelemaan. Nyt meidän ongelma voikin olla se, että Jaja ei ole käyttänyt näissä alustavissa leikki-harjoituksissamme nenää vaan on tunnistanut tuon kapulan silmämääräisesti. Ja tässähän pitäisi käyttää vain nenää. Mielenkiinnolla lähdetään harjoittelemaan kunhan niitä kapuloita jostain ensin keksisi löytää..

Ihan lopuksi maassaoloa erilaisilla häiriöillä. Koirat riviin, joista yksi koirakko harjoitteli samalla kaukokäskyjä muiden ollessa maassa. Käveltiin hallin toiseen reunaan – ei siis menty tällä kertaa pihalle asti. Kaikki pysyivät hienosti. Sitten seuraava koirakko harjoitteli luoksetuloa rivistä. Hyvin pysyivät jälleen. Kolmas koirakko lähtii seurauttamaan Leenan käskytyksellä muiden koirien edessä. Hyvin pysyivät. Viimeisenä parina me Jajan kanssa leikimme vinkupallolla näiden koirien edessä. Ja jälleen kaikki pysyivät hyvin. Tosi loistavaa, että tämä sujuu näinkin hyvin !!!

Leena vielä kertoi että voittajaluokka on näistä luokista vaikein. Siinä on myös hankittu vähiten koulutustunnuksia (3 x 1.tulos=TK3). Koska avoimesta on suurin hypähdys juuri voittajaan kun taas erikoisvoittajaluokan ja voittajan välillä ei ole niin suurta eroa (kuten ei alosta avoonkaan). Evl-luokassa liikkeeet tehdään myös kahdessa osassa. Voittajassa kaikki perätysten. Leena oli siis ehdottomasti sitä mieltä, että heti saadessaan voittajassa 1.tuloksen kannattaa vaihtaa luokkaa heti eikä jäädä hinkaamaan niitä ykkösiä koska sitten voikin käydä niin ettei toista ykköstä koskaan saakkaan. Koira kun ei opi itse kisatilanteessa mitään, joten siksi ei kannata pelkästään kisoja kerätä. Heh – kannustavaa mutta ehkä kuitenkin totta:)

Lentsun tokokurssit