(6.5.07) Eipä parempaa koiruutta voisi toivoa. Vaikka Jaja on vielä nuori niin kotioloissa on hyvinkin huomaamaton, kiltti, rauhallinen, hiljainen. Mutta on HETI valmis toimintaan kun tilaisuus siihen ilmenee. Tilaisuuksia myöskin järjestyy välillä ehkä turhankin paljon kun Suvin kanssa yhdessä touhuillaan ja ehkä juuri siksi onkin niin rauhallinen kotona. Kontakti on löytynyt luontaisesti jo ihan pikkupennusta asti.
Näyttelyt ovat alkaneet erittäin hyvin ja junioriluokasta jo neljä sertiä kasassa ! Selkeästi Jaja tietää, että näyttely on hänen ja Suvin yhteinen juttu. Pitää tosi tarkkaan silmällä Suvin liikkeitä. Näyttelypaikan vipinä ei Jajaa hätkäytä vaan tarvittaessa rentoutuu laatikossaan ja on heti valmis toimintaan kun Suvi sitä haluaa.. Agililya ovat aloitelleet alkeis- ja jatkokursseilla. Hienosti Jaja keskittyy omiin suorituksiin muista koirista välittämättä vaikka vapaana liikkeet tehdäänkin. Jatkavat agilityä nyt Tsaun junnuryhmässä. Tokoilun "kaappasin" Suvin vastustelusta huolimatta itselleni koska siihen ei Suvilla ole kiinnostusta. Se kiinnostaa kuitenkin minua eniten ja on myös hyvä pohja kaikkeen muuhunkin harrasteluun. Kertakaikkisen syötävän suloinen ihanuus !
Kauan ja hartaasti etsimme uutta perheenjäsentä. Itsekkin jo pelkäsin (ja varsinkin Suvi), ettei välttämättä -06 kesään uutta pentua saadakkaan. Pongailin pitkään netistä eri koirien kenneleitä. Rotuvaihtoehtoina oli mm. shelttiä, cavalieriä, mäykkyä eli pientä eikä trimmattavaa lähinnä etsin. Muutamia pentuja käytiin katsomassakin. Monella kasvattajalla vain tuntui olevan kovin kiire pennuista eroon eivät olleet valmiita joustamaan kotiuttamisajankohdasta. Itse kun pidin tiukasti kiinni siitä, että vasta kesälomani alettua kesäkuun alusta pentu otettaisiin.
Kunnes tärppäsi. Sähköpostiini sain viestin Mintgarden´s kennelin Mialta. Hän kysyi, että mitäs tykättäisiin mittelistä? No täytyy tunnustaa, etten moisesta rodusta tiennyt mitään ja lähdinkin uteliaana tutustumismatkalle heidän sivuilleen. Oli positiivinen yllätys miten hienosti nämä kasvattajat tukevat kasvattejaan. Vastaavanlaiseen en ollut muiden kohdalla törmännyt. Rotukin vaikutti juuri siltä mitä etsittiinkin! Muutkin perheestämme ihastuivat tähän suloiseen rotuun ja siitä lähti tiivis sähköpostiviesteily asian tiimoilta.
Sitten jännättiin montako pentua tulee ja onko narttuja? Meidän on joka tapauksessa tarkoitus näyttelyissä käydä ja Y-pentue (s. 17.3.06) vaikutti kasvattajien mielestä erittäin lupaavalta. Tutustuttuamme Tarvasjoen kasvattajaan paremmin luottamus syntyi ja saimmekin sieltä osaomistuskoiraksi Yayan.
Jajakin oli luovutusikäinen jo toukokuun puolella mutta joustavasti saatiin asiat järjestymään niin, että vasta lomani alettua haettiin pentu kotiin. Olikin jännä nähdä mitä meidän kolmevuotias nuori dallupoikamme pienestä tuumaisi. Kokoero oli aika huima. Jaja painoi alle kaksi kiloa tullessaan ja Piksu n. 38 kg. Alusta asti tämä parivaljakko on tullut loistavasti toimeen. Piksulla ei hermot ole menneet vaikka Jaja tekisi mitä ja osaa myös leikkiä tosi varovaisesti pienen kanssa.
Allaolevista juoruista kasvattajan luota luulimme saavamma varsinaisen "riiviön" taloomme. Jaja on kuitenkin alusta asti ollut kuin kotonaan, eikä minkäänlaista pahantekoa tai totuttelu vaihetta ole näyttänyt olevan. Eli nähtävästi Jaja on juuri oikea koiruus meidän laumaamme. Taidetaan olla kaikki samanlaisia riiviöitä:)!
Jaja on Suvin koira. Harrastelevat näyttelyitä ja agilityä. Mahdollisesti tulevaisuudessa myös koiratanssiakin. TOKOilua treenaillen minä sen verran mitä näiden muiden harrastelujen jälkeen ehditään. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan:)
ooo ooo ooo ooo ooo ooo ooo ooo ooo ooo ooo ooo ooo
Tässä juoruja kasvattajan luota Jajan vielä siellä ollessa (sain luvan tänne laittaa) aikamoinen paketti siis. Huom. uusin päällä:
11.5.06: Heips. yaya oli rauhallinen tänään, aamulla ei tapahtunut mitään ihmeellistä, mikä onkin tosi kummallista. Sanomalehden tarkoituksen pentu tietää aika hyvin, välillä osuu välillä ei ja joskus ei vaan huvita. Pahojaan hän ei ole tehnyt joten ei onneksi ole mitään raivo-tuho-vimmaa, leikit sujuu omilla tavaroillaan. Koulutuksen kannalta on kiva huomata että yaya on hyvin kontaktin hakuinen ja katsoo kasvoihin siitä sitä on hyvä alkaa työstämään. ya:n emä on luonteeltaan sellainen että tekee mitä vain namista ja välillä ilman namiakin, innokkuutta löytyy ja koska suskiakin(=emä) on kouluteltu niin mielelläänhän hän vanhoja toko- liikkeitä tarjoaa (vaikkei pyytäiskään) ja kaksin verroin onnellinen jos pyydetään. Ja koska Yaya on syntynyt vauhdikkaaseen sukuun niin uskon että sopii teidän laumaan kun nappi nenään saa piksu yhtä vauhdikkaan kaverin kun on itsekkin ja mäykky-mummulla pyörähtää sukat jalassa.
10.5.06: Ihana huutava pentu, oikeaa eroahdistus materiaalia.... no on kuin isänsä puhuu ilmaisee iloa surua tai tekemisen iloa, no tekemättömyyttäkin ääntelemällä , skaala tosi laaja .... kait se on sitten sukua delffiineille. isältään ja äidiltään on myös peritty loputon tekemisen tahto.... niin paljon ei ehdi tekemistä järjestää että neiti olisi tyytyväinen, uskon että tästä neitokaisesta tulee todella hyvä harrastus koira aktiiviselle nuorelle, emänsä palvoo ihmisiä ja pentukin palvoo jo nyt , miellyttämisen halua löytyy ja osaa kerjätä kehuja ja huomiota jo nyt. Olen oikein tyytyväinen.a inut mikä minua häiritsee on tuo jatkuva äänenkäyttö ja ehkä yliampuva energisyys ( hysteerinen energisyys ) mutta eiköhän noista selviä hyvällä koulutuksella. T mia joka on poiminut pennun tänä aamuna abaut 100 kertaa jääkaapista....kun neiti kiipeää jääkappiin oven avautuessa....pentu pistää siis nokkansa joka paikkaan.....( aivan ihana )(olen innoissani )