Osallistuvien koirien määrä saattaa vaihdella suuresti eri kerroilla ja kouluttajia on paikalla aina kolme.
Koulutuksissamme keskitymme lähinnä ohjaajan kouluttamiseen, jotta tämä pystyisi kouluttamaan koiraansa oikein sopivana ajankohtana ja sopivan auhallisessa ympäristössä. Pääasiallinen koulutus kun kuitenkin tapahtuu esim. kotona, lenkillä tms., jossa häiriötekijöitä on nuorelle koiralle mahdollisimman vähän.
11.3.07 Äidin ja toisen omistajan oikeidella kaappasin vallan tokopuoleen. Tästä eteenpäin Suvi saa harrastaa mitä haluaa kuten agilityä, näyttelyitä mahdollisesti vielä tulevaisuudessa koiratanssiakin. Mutta minä otan toko-puolen kokonaan itselleni (toki Suvikin sitä saa treenata). Olenhan itsekseni jotain pientä harjoitusta jo ottanutkin mutta kyllä se vaan aika tylsää pelkästään yksin on. Edistymisenkin huomaa vasta kun oikeesti saa toisiltakin jotain kommentteja. Ei niitä itse kaikkia pysty huomaamaan - varsinkin kun Jaja on kovin pieni. Sitä ei oikeestaan edes näe seuratessakaan.. Siksi on paljon mukavampaa edes joskus käydä porukallakin treenailemassa. Nyt siis aloitellaan tuolla Tkk:n treeneissä mutta mahdollisesti mennään myös johonkin muuhunkin koulutukseen kunhan aikaa löytyy. Eipä ainakaan tekemiset Jajalta lopu:)
21.3.07 alkoivat Jajan toiset juoksut, joten koulutuksiin pakollinen tauko jo ennen kuin ehdittiin kunnolla aloittamaankaan.....
11.3.07 Keli oli aurinkoinen, mutta maa jäinen ja osittain märkä. Paikalle tuli viitisentoista koiraa. Luoksepäästävyyden jälkeen, joka sujui ihan hyvin, jaettiin koirat kolmeen osaan: ensimmäistä kertaa tkk:n treeneissä olevat, junnukoirat (Jaja) ja vähän enemmän osaavat (Piksu). Aika hankalaa oli tuolla jäisellä ja märällä kentällä kumisaappailla kävellä. Onneksi näillä keleillä jää saa äkkiä kyytiä. Ei se pelkkä märkyys sinänsä haittaa vaikkei olekkaan koiraa kiva siellä istuttaa.
Jajan kanssa otettiin perusasentoa kontaktilla ja pujottelua muiden koirien välistä. Ja muiden pujotellessa pidin Jajaa kontaktissa. Ihan kohtalaisesti sujui vaikka välillä vilkaisikin ohi kulkevia. Sitten otettiin suoraan seuraamista ja opettajan käskiessä liikkeestä seis, jolloin koiran tulee istahtaa ilman eri käskyä sivulle. Tässä huomasin kelin vaikeuden kun ei ihan vesilätäkköönkään viitsi seisahtaa ja kuivaa kohtaa ei ollut. Seuraaminen oli tällä kertaa aika laiskaa, ei ollut pinaattilätyissä samaa voimaa kuin veriletuilla. Täyskäännös ja takaisin kävelyä. Sitten otettiin vain muutaman askeleen seuraamista ja harjoiteltiin enemmän pysähtymistä eli sivulle istahtamista. Kohtalaista. Lopuksi luoksetulo. Opettaja piti remmistä, itse juoksin kentän reunaan. Kutsu "tänne" ja hurjaa vauhtiahan Jaja tulikin. Mutta niin tuli myös rhodesiankoira kauhealla rähinällä Jajan perään. Eipä Jajakaan ihan sanattomaksi tässä jäänyt, mikä on ihan ok. Otin remmistä kiinni ja komensin vierasta koiraa matalasti (enkä niin vienosti) "EI" kumartuen sen päälle, samalla pitäen Jajan takanani. Omistajan saadessa koiransa pois, aloin samantien leikkimään tumpun repimistä Jajan kanssa. Lempparileikki tehosi hienosti eikä ollut moksiskaan moisesta välikohtauksesta. Pelästyneenä, karkuun lähteneen koiran omistajakin kyseli, että pelästyikö Jaja? Eipä pahemmin pelästyneeltä vaikuttanut ja leikkikin maistui iloisesti. Harmittavaa silti mutta kaikenlaista voi sattua. Otettiin vielä uusi luoksetulo, joka sujui aivan hienosti sekin. On kiva todeta, ettei tämä meidän pikku pallero mitenkään kovin pehmeältä näistä takaiskuista (agilityssäkin puomilta putoaminen) vaikuta. Pippuria löytyy tarvittaessa ! (Emo suden-olo valtasi mieleni, tätä en ole Piksun kanssa kokenutkaan - kas kummaa. Olisin varmaan voinut jopa purra tuota hyökkääjää - onneksi niin ei käynyt. Tarpeeksi nolo olo itselläkin tämän jälkeen vaikka toki omaansa pitääkin puolustaa. Hassu huomata, että nämäkin "opit" ovat tuonne omaan pääkoppaan iskostuneet. Eiköhän se ole jokaisen omistajan tehtävä taata koiransa turvallisuus.)
4.3.07 (Suvi+Jaja) alkoivat Tkk:n arkitottis-treenit Haunisissa. Suvi ei vaikuttanut kovinkaan innokkaalta kun piti kuulemma niin aikaisin tätä varten herätä. Koulutus alkaa klo 11.00, joten ei se nyt liian aikaisin ole. Ei antanut silti minunkaan mennä Jajan kanssa (vaikka yritinkin). Aivan ihana keli. Aurinko paistoi ja pakkasta muutama aste. Koiria tuli paikalle n. 15. Kyllä taas kerran meidän koirakko erosi muista. Toiset olivat schäfereitä, bordercollie, doobermanni, australianpaimenkoira, suursnautseri ym. Eli ISOJA palveluskoiria ja meidän pikkuinen karvapellero muiden joukossa. Ryhmä jaettiin kahteen. Toiseen menivät ensimmäistä kertaa kentällä olevat ja sitten jo ennenkin näissä koulutuksissä käyneet.Tähän jälkimmäiseen jäi Suvikin Jajan kanssa vaikkeivät näissä koulutuksissa oleetkaan ennen olleet.
Luoksepäästävyys: Otettiin vielä kaikkien koirien ollessa samassa porukassa. Koirat rivissä ja vuorotellan käveltiin kouluttajan luokse. Tässä kohdin Jaja käyttäytyy samalla tavalla kuin Piksukin. Eli jos kouluttaja/tuomari kävelee Jajan luokse, se antaa nätisti koskea pakittamatta. Mutta jos itse kävellään kouluttajan luokse eli on tavallaan "ilman käskyä" niin varautuneisuutta on selvästi. Kouluttaja sai Suvilta makupalaa annettavaksi ja sujuihan se tällä pikkuavulla.
Kontaktiharjoitusta: Seitsemän koirakkoa ympyrässä ja vuorotellen pujoteltiin muiden ympäri toisten pitäessä koiransa kontaktissa ohitusten ajan. Jaja näytti istuvan hienosti Suvin vierellä ja muiden ohittaessa tapitteli silmiin. Palkkaus heti ohituksen jälkeen. Myös kävely näytti sujuvan kontaktilla remmin ollessa löysällä. Tämän jälkeen koirien ollessa ympyrässä käski kouluttaja tiivistämään ympyrää, jolloin koirakot olivat tosi lähellä toisiaan. Tässä kohdin piti saada koira kontaktiin, josta heti palkka ja kauemmas meno. Hyvin sujui.
Seuraaminen: Koirat rivissä ja vuorotellen kävelivät kouluttajan tarkkaillessa pienen pätkän suoraan. Aika pitkään joutuivat muut odottelemaan omaa vuoroaan. Suvikin harjoitteli Jajan kanssa odotellessa. Huomasin, että jotain kiinnostavaa hajua näytti olevan maassa kun nenä valahti sinne jatkuvasti. Suvi joutuikin tekemään hetken töitä, jotta sai huomion uudestaan itseensä. Pelkäsin jo, että Jaja kokonaan väsyy moiseen harjoitukseen. Lopulta tuli heidän vuoronsa ja tällä kertaa näytti sujuvan taas ihan kohtalaisesti. Kouluttaja kysyi ovatko kääntymistä jo harjoitelleen ja Suvi oli vastannut että vähän kun luuli, että olen niitä jo harjoitellut. Sen takia ottivat vielä käännöksen vasempaan. Kouluttaja oli todennut seuraamisen olevan ihan hyvää mutta käännöksessä saisi olla vähän tiiviimpää. Enpä ole vielä käännöksiä harjoitellut lainkaan. Ainoastaan suoraa ja täyskäännöstä, että sikseen meni sitten ihan kohtalaisesti.
Luoksetulo: Kouluttaja piti remmistä kiinni Suvin juostessa kauemmas. Pysähdys ja käsky "tänne" ja tulihan pallura vauhdikkaasti kiitäen.