13.11.03 materiaalia:
Useimmiten koirien käyttäytymishäiriöiden syyt johtuvat väärästä laumajärjestyksestä. Koira on perheen pomo, jonka alapuolella ihmiset ovat. Järjestys voi olla myös sellainen, että ylimpänä on joku perheenjäsen, toisena on koira ja vasta sen jälkeen tulevat muut perheenjäsenet, esimerkiksi lapset.
Tällaisissa perheissä pentu on ollut usein kiltti ja nopeasti oppiva, ongelmia alkaa karttumaan koiran varttuessa. Yleensä ongelmat pahenevat vuosi vuodelta tai eri käyttäytymishäiriöt lisääntyvät pikkuhiljaa, kunnes koira hallitsee koko perhettä ja sen elämää. Ongelmia syntyy omistajan käyttäytyessä ristiriitaisesti, välillä mielistelemällä, välillä vaatimalla tottelemista. Koiralle tulee stressiä ja sen täytyy tarkentaa asemaansa. Rankaiseminen ei auta. Jos koira on ylimmäinen, se oppii taistelemaan vastaan ja lopuksi ihminen joutuu käyttämään valtavan kovia otteita, saamatta kuitenkaan koiraa alistumaan. Pahinta on koiran selätys. Ihmisen kääntäessä koira väkisin selälleen, se tyytyy makaamaan siinä, mutta taistelu päättyy ratkaisemattomana. Koiran alistuessa, se heittäytyy itse selälleen, ihminen ei pysty "alistamaan" koiraa. Koiran kunnioitus ja johtajan paikka täytyy ansaita, sitä ei voi väkivalloin ottaa.
Dominanssihäiriöihin liitty monenlaisia ongelmia; muriseminen omistajalle, muille ihmisille tai koirille, perheenjäsenien tai muiden ihmisten mahdolinen pureminen tai näykkiminen, totteleminen vain silloin tällöin kun koiraa itseä huvittaa, merkkailu sisätiloissa, hyökkäilyt tai rähjääminen ihmisiä tai toisia koiria kohti, polkupyörien tai autojen jahtaaminen, muriseminen hoitotoimenpiteitä tehtäessä, remmissä vetäminen, karkaaminen, ruuan kerjääminen tai varastaminen, omistajan ranteessa tai vaatteissa roikkuminen, perheenjäsenien tai muiden ihmisten astuminen jne. Ongelmana voi olla vain yksi asia tai samalla koiralla voi olla useampia ongelmia.
Koirien ei tarvitse olla johtajia. Ne ovat tyytyväisiä ollessaan toisena, kolmantena tai vieläkin alempana sosiaalisessa arvojärjestyksessä, mutta niille on tärkeää tietää, mikä niiden asema perheessä on. Koiran elämä on paljon helpompaa, kun joku muu huolehtii asioista ja vapauttaa ne tarpeettomasta vastuusta. Silloin koira voi olla vain koira ja jättää kaiken muun omistajalle. Omistaja voi olla koiransa paras ystävä, mutta ei tasavertainen sen kanssa.
Johtajuusongelmat voivat näkyä myös harrastuksissa. Agilityssä koiralla on kontaktiongelma, mikä johtuu siitä, että koira kilpailee omistajansa kanssa. Tietysti on asia erikseen, jos koiraa ei ole opetettu suorittamaan kontaktiesteitä oikein.
Tottelevaisuudessa taas koira tekee silloin kuin sitä huvittaa. Se ei tottele miellyttääkseen johtajaansa, vaan useimmiten se "leikkii kuuroa", ei tottele, kiinnostuu kaikesta muusta kuin omistajasta tai sitten tottelee pelkän pelon vuoksi.
Monet ongelmat häviäisivät, jos omistajat osaisivat käyttäytyä johdonmukaisemmin ja toimia koiran johtajana. Johtajuusharjoituksista kehittyy helposti rutiineita, johin ei tarvitse erikseen uhrata aikaa. Johtajuus ei missään tapauksessa tarkoita koiran alistamista, ei mitään voimakeinoja eikä aggressiivisuutta koiran koulutuksessa. Oikeanlainen laumanjohtaja saavuttaa muiden kunnioituksen pelkällä olemassaolollaan, johdonmukaisella käyttäytymisellään ja luotettavuudessaan, ei pelolla.
"Johtaja-käsite on mennyt pilalle sen vuoksi, että monet koiraihmiset ovat käyttäneet sitä väärin. Joillakin se on saanut koiran aggressiivisen kasvattamisen merkityksen. Johtajuus on kuitenkin henkistä yliotetta, ei fyysisen voiman käyttöä. Jos ihminen karjuu ja räyhää koiralleen, se pitää meitä arvaamattomana ja kykenemättöminä hoitamaan tilanteita rauhallisesti, eikä sellainen käytös sovi johtajan rooliin. Omistajan vihainen käytös tekee koirasta epävarman ja hermostuneen ja lisää ongelmia sen sijaan, että vähentäisi niitä. Johtajan on oltava koiran näkökulmasta katsottuna ystävällinen, johdonmukainen ja luotettava. Johtaja järjestää monenlaista toimintaa ja hauskoja hetkiä. Kun on kyse ongelmien poistamiseta, koiran omistajan on arvioitava kriittisesti omaa johtajuuttaan."
"Koira pitää perhettä laumanaan. Se valitsee perheestä jonkun laumanjohtajaksi ja osoittaa tälle eniten kunnioitusta, uskollisuutta ja luotettamusta. Johtajan jälkeen tulevat muut perheenjäsenet, kaikki vuorollaan, ja jos kaikki on niin kuin pitääkin, koira on alimpana arvoasteikossa. Johtajana oleminen ei saa merkitä ihmiselle sitä, että lyömme koiraa, karjumme ja kiskomme sitä taluttimesta. Sellaisen käytöksen takia koira lakkaa luottamasta ihmiseen. Jos omistajan on joka päivä taisteltava asemastaan koiran kanssa, hän ei silloin ole koiran silmissä johtaja. Johtajuudessa määrääminen ei tapahtu ylhäältä alaspäin, vaan ihmisen on totuteltava "käänteisen arvojärjestyksen" ajatukseen. Alistumismerkrit kulkevat aina alhaalta ylöspäin. Ihminen ei saa otettua johtajuutta itselleen väkivalloin, eikä pysty "alistamaan" koiraa (heittämällä koira selälleen), vaan koira joka pitää ihmistä johtajanaan mielistelee tätä ja alistuu itse omasta tahdostaan."
"Koira on laumaeläin ja tarvitsee jonkun joka huolehtii toimintojen aloittamisesta ja joka johtaa ja järjestää asioita. Kun koiralla on johtaja, sen elämä on turvalista, rauhallista ja sopusointuista. Silloin kun johtajaa ei ole, koira ottaa itselleen muutamia tärkeitä tehtäviä, jotka kuuluisivat johtajalle. Se voi ruveta pelottelemaan ihmisiä ovella, hyökkäillä toisten koirien kimppuun, haukkua ihmisiä, yrittää näykkiä lapsia tai ajaa takaa autoja tai lenkkeilijöitä, toisin sanoen kaikenlaista mitä kutsutaan ongelmakäyttäytymiseksi. Puuttuva tai huono johtajuus voi ilmetä myös niin, ettei koira siedä tiettyjä toimenpiteitä. Ihmisen on kuitenkin pakko pystyä leikkaamaan kynnet, harjaamaan turkki, katsomaan hampaat ja korvat ja ottamaan sopimattomat esineet ja syötävä pois koiralta.
Perheessä korkeimpaan arvoasemaan päässyt koira on aina ristiriitatilanteessa johtajuutensa kanssa, koska nykymaalimassa elävän koiran on mahdotonta saavuttaa täydellistä riippumattomuutta ihmisistä (ruuan saaminen, ulkoilut, kotiin tulevat vieraat) ja sen on jatkuvasti tarkennettava asemaansa (kieltäytymällä tottelemasta, murisemalla, näykkäisemällä...). Koirasta tulee stressaantunut, epävarma ja turvaton jos siitä tuntuu ettei sillä ole johtajaa. Jos perheessä on epäselvää kuka määrää, se on selvitettävä molempien osapuolten parhaaksi. Kummankin on voitava luottaa toiseen varauksetta. Voit olla koirasi paras ystävä, mutta et tasavertainen sen kanssa!"