Mittauspöytäkirja: Pirkkalan Yöhölkkä

Petri Haavisto, 15.7.2008, v 1.0

Versiohistoria

V1.0 (15.7.2008): Ensimmäinen julkaistu versio. Ei tunnettuja puutteita.

1. Johdanto

Tämä dokumentti on mittauspöytäkirja Tampereen naapurissa Pirkkalassa sijaitsevista Pirkkalan Yöhölkän reiteistä. Mittaus on tehty mahdollisimman tarkasti IAAF:n katujuoksuja varten tehtyjen mittaussääntöjen mukaan (IAAF, The Measurement of Road Race Courses, second edition 2004; http://www.aims-association.org/measurement/MeasurementOfRoadRaceCourses.pdf). Reitillä on kuitenkin paikoin maastojuoksun piirteitä ja monia vaihtelevia juoksupintoja, joten mittauksessa ei voi päästä samaan tarkkuuteen kuin katujuoksusääntöjen mukaisella reitillä.

Tämän mittauspöytäkirjan keskeisimmät osat liitteineen ovat:

- Reitin kuvaus ja reittikartat, jotka määrittelevät mitattavan matkan. Lisäapuna olen käyttänyt reitiltä otettuja digikuvia reitin ymmärtämisen helpottamiseksi.

- Yleiskuvaus mittausjärjestelystä ja käytetystä menetelmästä.

- Kalibrointimatkojen määrittely ja mittausdokumentit

- Kalibroinnin ja mittaustulosten dokumentit loppulaskelmineen

- Arvio mittauksen tarkkuudesta ja mahdollisista virhelähteistä

2. Reitin yleiskuvaus

Mitattavia reittejä oli kolme kappaletta:

1. Lasten reitti

2. Lyhyt aikuisten reitti

3. Pitkä aikuisten reitti

Kaikkien reittien lähtö tapahtuu samasta pisteestä Pirkkalan Vähäjärven ja sen länsipuolella olevan urheilukentän välisellä kävelytiellä. Lähtöviiva on määritelty tarkemmin reittikartassa.

Lasten reitti kiertää Vähäjärven rantaa myöden kerran vastapäivään. Lyhyt aikuisten reitti kiertää yhden pitemmän kierroksen Pirkkalan valaistua ulkoilureittiä pitkin samoin vastapäivään. Pitkä aikuisten reitti kiertää saman pitemmän kierroksen kahdesti.

Kaikkien reittien maaliin tulo on lähdön viereisellä urheilukentällä maalin kohdalla. Kentällä juostaan vajaa kierros. Maaliin tulo on kuvattu tarkasti reittikartassa.

Lähdön jälkeen reitti kulkee Vähäjärven länsipuolen hiekkapintaista kävelytietä etelään. Reitti vaihtuu nopeasti kävelytiellä vähäksi aikaa asfalttipintaiseksi ja kääntyy järven eteläpäässä itään. Tämän jälkeen asfaltti vaihtuu taas hiekkapinnaksi ja lasten reitti kääntyy järven itärantaa pitkin pohjoiseen. Reitti on tähän asti hyvin tasainen.

Aikuisten reitti jatkuu lasten reitin haaraantumisen jälkeen valaistua ulkoilureittiä pitkin etelän suuntaan kaartuen. Näillä seuduilla reitti on selvästi ylämäkivoittoinen. Reitti kaartuu jälleen itään ja koilliseen kulkien lopulta melko mäkisen osuuden jälkeen (edelleen ylämäkivoittoista) Kurikantien ali. Heti Kurikantien alituksen jälkeen tien pinta muuttuu joksikin aikaa karkeamman sepelin päällystämäksi. Tämän jälkeen reitti kääntyy ulkoilureittien risteyksessä vasemmalle luoteeseen aidolle pururadalle.

Pururataa juostaan alamäkivoittoisesti noin 600 metriä, jonka jälkeen reitti muuttuu metsäpoluksi tai –tieksi länttä kohti kaartuen. Reitti ylittää asfalttipäällysteisen Spårentien ja muuttuu sen jälkeen taas tavallisemmaksi hiekkapäällysteiseksi ulkoilureitiksi. Pian tämän jälkeen reitti alittaa jälleen Kurikantien ja suunta on lounaaseen. Alamäen lopuksi reitti kääntyy oikealle länteen ja yhtyy Vähäjärven rannassa lasten kierrokseen.

Loppumatka juostaan Vähäjärven rantaa pitkin kiertäen järvi pohjoisen puolelta. Järven pohjoisäässä juostaan lyhyen pehmeän hiekkarannan yli ennenkuin käännyttään takaisin etelään kohti lähtöpistettä.

Lasten reitin kierroksesta ja aikuisten reiteillä juostavasta pitemmästä kierroksesta on karkeat karttakuvaukset MapMyRun.com:ssa.

3. Reittikartta

Mittausta varten tehty reitin määrittely on kuvattu erilliseen reittikarttaan. Määrittely keskittyy erityisesti lähdön ja maalin kuvaamiseen. Itse varsinainen juoksureitti (sekä lasten että aikuisten kierros) kulkee ulkoilureittiä pitkin ilman erityisiä lisämäärityksiä.

Lisäksi reitti on esitetty tärkeimmin osin digikuvina Flickr.com:ssa, mikä auttaa ymmärtämään oleelliset kohdat reitistä tarkasti. Flickerin kuvakertomus myös näyttää ne harvat paikat, joissa oikaisu on mahdollista ja järjestäjän taholta tarvitaan merkinnät tai muu reitin rajaus/opastus, jotta kilpareitti olisi mittauksen mukainen.

Reitti on määrittelyn kannalta täysin selväpiirteinen ja siinä mielessä helppo mitata. Hankaluutena on reitin pinnan vaihtelu ja ”maastojuoksun omaisuus” ja sen aiheuttamat ongelmat mittaukselle. Reitin pinta vaihtelee asfaltista hiekkatiehen, sekä sepelistä pururataan. Reitin rajaus ei ole mahdollista absoluuttisen tarkasti, koska ulkoilureitillä ei ole tarkkoja reunoja. Mittauksessa on käytetty vain maalaisjärkeä käytännön juoksureitin rajaamiseksi sen mukaan, missä juoksu on käytännössä mahdollista tai järkevää. Koko reitin ajan juoksuväylänä on siis ulkoilureitin rajaama alue. Ainoan poikkeuksen tähän muodostaa reitin loppuosassa Vähäjärven pohjoispuolella oleva hiekkaranta. Tässä ainoassa kohdassa reitti oikaisee hiekkarannan yli lyhintä mahdollista reittiä, koska käytännössä ulkoilureitin ja hiekkarannan välinen raja on niin epämääräinen, ettei sitä voi käyttää juoksuväylän rajana. Tämä oikaisu on kuvattu Flickerin kuvassa, jossa juostaan hiekkarannan yli etualalla näkyvän nurmikon reunasta hiekkarannan jälkeisen nurmikon reunaan.

Käytännössä väylän rajauksissa ei mielestäni ole ongelmaa muulloin kuin aivan alussa ja lopussa Vähäjärven ympärillä, jolloin muutamassa paikassa nurmikolta oikaisu on periaatteessa mahdollinen. Nämä kohdat näkyvät Flickerin kuvissa. Näissäkin kohdissa kuitenkin juokseminen ulkoilureitillä takaa oikean mitan.

4. Yleiskuvaus mittauksesta

Mitattava reitti kulkee siis hyvin vaihtelevilla alustoilla, joita on mahdoton jäljitellä tarkasti kalibrointireiteillä. Koska selvä pääosa reiteistä kulkee melko normaalilla hiekkapäällysteisellä ulkoilureitillä, niin käytin kalibrointireittinä aiemmin määrittelemääni hiekkatietä Pirkkahallin läheisyydessä. Kalibrointireitti sijaitsee noin 5 km:n etäisyydellä juoksureitistä. Kalibrointireitin pinta on hyvälaatuista hiekkatietä ja varmasti keskimäärin hieman ”nopeampaa” kuin mitattavalla reitillä (=vähemmän sepeliä ja irtohiekkaa). Tämän asian vaikutusta on spekuloitu virhetarkastelussa, mutta vaikea parempaakaan kalibrointireittiä olisi löytää.

Tein mittauksen sunnuntai-iltapäivänä aloittaen noin klo 15, mutta kauniista säästä huolimatta liikennettä ulkoilureiteillä oli vain vähän. Kävin ensin ajamassa alkukalibroinnin Pirkkahallilla ja siirryin sitten autolla mittauspaikalle. Kalibrointiajot ennen mittausta onnistuivat ongelmitta hyvin tarkasti.

Päätin suorittaa mittauksen kahdessa osassa: Mittaisin erikseen lasten reitin ja aikuisten reitin kierrokset sellaisenaan mahdollista muutakin käyttöä varten, jotta myös pelkille kierroksille ilman maaliin tulon poikkeamaa saataisiin ”virallinen” mitta. Lisäksi mittaisin urheilukentälle vievän reitin loppuosan vaikutuksen erikseen, jolloin näiden mittausten avulla voidaan laskea pituudet kaikille kilpareiteille. Mittaisin myös karkeat mitta-arvot eri reittipintojen pituuksille tarkempaa reittikuvausta varten.

Kaikki kilpailureittien kokonaispituuksiin liittyvät mittaukset tein kahdesti inhimillisten virheiden välttämiseksi. Reitin pintoihin liittyvät mittaukset kirjasin vain kerran niiden vähäisemmän merkityksen vuoksi ja koska virheet niissä näkyisivät kuitenkin verrattaessa niitä kokonaispituuksiin. Tarkistin siis kuitenkin lopputulokset siten, että myös pintamateriaalien laskelmat ovat järkevät ja ilmeisen oikein yhdellä mittauksellakin.

Aloitin maaliin tulon mittaamisesta. Määritin ensin pisteen, jossa maaliin kulkeva reitti ja uudelle kierrokselle lähtevä reitti haarautuvat toisistaan. Tämä piste oli noin 45 metriä ennen lähtöviivaa oikealle kääntyvässä kaarteessa valaisinpylvään kohdalla. Merkitisin pisteen väliaikaisella merkillä mittauksen ajaksi. (Reittikartassa näkyy kuvattuna tämä sama järjestely ja tuon haarautumispisteen idea.) Ajoin tästä pisteestä lähtöviivan yli reitin oikeaa reunaa pitkin ja tämän jälkeen urheilukentälle kaivon kansi kiertäen ja reitin rajana toimivan koivun vasemmalta puolelta ja suoraan portin vasemmasta reunasta. Oikaisin juoksuradalle kohti kentän eteläpään kaarretta lyhintä reittiä pitkin sähkökaapin(?) oikealta puolelta ja ajoin rataa myöden maaliviivalle. Kirjasin matkalla ylös lukemat pintamateriaalien laskemiseksi siirryttäessä lähtöviivan jälkeen nurmikolle ja sitten kentälle juoksuradalle. Maaliviivan jälkeen käänsin pyöräni ja ajoin saman reitin takaisin (ilman pintamateriaalien kirjaamista). Mittaus onnistui hyvin ja molemmat mittaukset tuottivat täsmälleen saman sykäyslukeman, eli identtisen mitan.

Edellinen mittaus siis tuotti mittatuloksen maaliin vievän erillisen reitin mitasta. Nyt minun piti lisäksi mitata minkä verran tuo maaliin tulo oli päällekkäinen varsinaisen kierroksen mitan kanssa, jotta kilpareitin mitta voidaan laskea. Mittasin seuraavaksi siis matkan samasta edellisen mittauksen alkupisteestä lähtöviivalle, mutta nyt uudelle kierrokselle vievää reittiä pitkin. Käänsin sitten pyörän ja mittasin saman noin 45 metrin etäisyyden uudelleen. Nyt siis maaliin tulon vaikutus kierroksen mittaan voidaan laskea lisäämällä kierroksen mittaan ensimmäisen mittauksen tulos ja vähentämällä tämä toinen. Vähennettävän osuuden kaksi mittausta tuottivat yhden sykäyksen eron (eli n. 7 cm) ja ensimmäinen mittaus jäi lyhyempänä voimaan.

Tämän jälkeen oli siis vielä mitattava molemmat kierrokset (lasten kierros ja aikuisten kierros). Lähdin ensin mittaamaan lasten kierrosta ja aloitin mittauksen reitiltä tien keskiviivan oikealta puolelta. Ajoin lasten reitin tarkasti lyhintä reittiä pitkin ja kirjasin ylös siirtymän hiekalta asfaltille ja takaisin. Lisäksi kirjasin hiekkarannan ylityksen sekä alkupisteen että loppupisteen osalta. Kierroksella ei ollut lainkaan liikennettä ja reitti oli helppo ajaa. Kierroksen lopussa ajoin vahingossa pari metriä maaliviivan yli ja peruutin sitten mittarin kanssa takaisin.

Heti perään ajoin lasten kierroksen uudelleen ilman keskeytyksiä tai mitään ongelmia. Kahden mittauksen ero koko kierroksella oli vain 21cm, joten mittaus onnistui erittäin hyvin. Ensimmäinen mittaus jäi lyhyempänä voimaan.

Seuraavaksi lähdin mittaamaan aikuisten kierrosta. Lähtöpaikka oli sama kuin lasten kierroksellekin ja jatkoin mittausta suoraan lasten kierroksen jatkona. Ajoin ilman ongelmia lasten reitin haarautumisen ohi ja jatkoin ulkoilureittiä pitkin. Talutin pyörää parissa ylämäessä joitakin kymmeniä metrejä, ehkä jopa noin 100 metriä yhteensä.

Kurikantien alituksen jälkeen merkitsin lukeman karkeammalle sepelille siirtymisestä. Tällä sepeliosuudella oli käytännössä mahdoton ajaa aivan tarkasti suorinta reittiä, koska pyöräily isolla sepelillä oli vaikeaa. Mittasin pääosan sepeliosuudesta vasenta autojen kuluttamaa uraa pitkin. Onneksi kuitenkin tie on käytännössä suora koko sepeliosuuden ajan, joten vaikutus mittaukseen on olematon. Aivan sepeliosuuden lopussa on pieni käännös, jossa pinta oli jo paremmin ajettava ja pystyin ajamaan käännöksen lyhintä reittiä.

Merkitsin taas lukeman ylös käännyttäessä sepelin jälkeen pururadalle. Pururata oli nyt riittävän kuiva pyöräilyyn ja kuraisia kohtia oli vain muutama lyhyt pätkä ja niistä pystyi yhtä lukuunottamatta ajamaan normaalisti. Yhdessä hyvin loivassa kaarteessa sisäreuna oli ajokelvoton (ja juoksukelvoton) jonkin isomman työkoneen jäljiltä. Vaikutus mittaukseen oli kuitenkin vain joitakin senttejä ja jos tuo kohta pysyy samanlaisena kisan aikana, niin siitä ei voi juosta ja sen voi määritellä olevan juoksuväylän ulkopuolella.

Pururata vaihtui metsäpolun tai –tien kaltaiseksi pinnaksi ja kirjasin lukeman muistiin. Tämä pinta oli aika lähellä kalibrointireitin pintaa ja ajaminen oli helppoa. Tie muuttui enemmän metsäpolusta hiekkatieksi lähestyttäessa pienen asfalttitien ylitystä ja kirjasin lukeman muistiin tielle siirryttäessä. Unohdin kirjata lukeman tien ylityksen jälkeen ja laskelmassa reitin eri pintojen osuuksista olen arvioinut tuon tien leveyden.

Asfalttitien ylityksen jälkeen reitti jatkui helposti ajettavana hiekkatienä ja yhtyi pian lasten kierrokseen. Ajo onnistui loppuun saakka ilman ongelmia.

Lähdin heti perään ajamaan aikuisten kierroksen toiseen kertaan ilman mitään pysähdyksiä tai lisämerkintöjä. Ajo sujui hyvin samalla lailla kuin ensimmäiselläkin kerralla, eli talutin jälleen pyörää samoissa mäissä kuin ensimmäisellä kierroksellakin. Häiritsevää liikennettä ei kierroksen aikana juurikaan ollut. Toisen kierroksen lopussa Vähäjärven rantaa kiertäessäni kävelijöitä oli aika paljon liikkeellä ja en voinut ajaa täysin vapaasti. Onnistuin kuitenkin välttämään oleelliset poikkeamat reitiltä ja toinenkin kierros onnistui hyvin. Ensimmäisen ja toisen mittauksen ero oli vain 28 cm siten, että ensimmäinen mittaus oli lyhyempi ja jäi voimaan.

Mittauksen jälkeen siirryin taas autolla Pirkkahallille tekemään loppukalibroinnin, joka sekin onnistui tarkasti. Olosuhteet olivat tasaiset ja alku- ja loppukalibrointien ero oli pieni (0,029%). Muutos olosuhteissa oli mittatulosta lyhentävään suuntaan. Ilman lämpötila oli pysynyt käytännössä samana koko ajan ja sadetta ei koko aikana tullut kuin yksittäisiä pisaroita. Lopullisen matkan laskemisessa käytin sääntöjen mukaisesti alku- ja loppukalibroinnin keskiarvoa.

5. Dokumentaatio mittatuloksista

5.1 Kalibrointireitit

Kalibroinnin tein 360,40 metriä pitkällä reitillä, jonka tarkat tiedot löytyvät oheisesta dokumentista:

http://www.kotikone.fi/pjh/running/course_measurement/calibration/pirkkahalli_hiekka.xls

Kalibrointireitti on pinnaltaan pienirakeista hyväkuntoista hiekkatietä. Se sijaitsee noin 5 km:n päässä mitattavasta reitistä. Mitattavan reitin pinta vaihtelee suuresti, mutta pääosa siitä on melko tavallista hiekkatietä. Kalibrointireitti edustaa kohtuullisen hyvää kompromissiä mitattavan reitin eri pinnoille.

5.2 Kalibroinnin ja mittauksen tulokset

Oheinen dokumentti sisältää kalibrointien ja reitin mittauksen tulokset ja laskelmat kaikkine yksityiskohtineen: http://www.kotikone.fi/pjh/running/course_measurement/pirkkalan_yoholkka/pirkkalan_yoholkka.xls.

Mittauksen tulokset olivat seuraavat:

Lasten kierros Vähäjärven ympäri	1849,64 metriä
Aikuisten pitempi kierros	5110,74 metriä
Lasten reitti (maali kentällä)	2198,03 metriä
Aikuisten lyhyt reitti (maali kentällä)	5459,13 metriä
Aikuisten pitkä reitti (maali kentällä)	10569,87 metriä

6. Juoksureitin pinnoista

Mittauksen yhteydessä merkitsin ylös mittalukemat reitin eri pintamateriaalien vaihtumisista toisiksi. Pinnan vaihtuminen ei luonnollisestikaan tapahdu täsmällisessä pisteessä vaan nuo merkinnät on tehty epämääräisissä kohdissa, joissa silmämääräisesti pinnan voidaan sanoa vaihtuvan. Seuraavat taulukot kuvaavat eri reittien eri pintamateriaalien määrät ja osuudet koko reitiltä alkaen lähtöviivalta. Olen käyttänyt jaottelussa karkeasti määrittelemiäni seuraavia kahdeksaa reitillä esiintyvää pintalaatua:

Perushiekka	Melko pienirakeista hiekkaa kuten tavallisessa hiekkapohjaisessa kävelytiessä. Osittain myös pienirakeista sepeliä. Helppo juosta lukuunottamatta yksittäisiä kohtia väylän reunassa, joissa sepeliä on enemmän.
Asfaltti	Normaali kestopäällysteinen kävelytie tai autotie. Helppo juosta.
Hiekkaranta	Pehmeä upottava hieno hiekka. Raskas juosta.
Sepeli	Melko suurirakeinen sepeli, joka on irtonaisena tiellä. Juoksu onnistuu hyvin autojen urissa, mutta on hankalaa urien ulkopuolella.
Pururata	Pehmeä pururata, jossa vaihteleva määrä ”purua” metsäpolun päällä. Märkänä helposti liejuinen. Hyvä juosta, mutta hieman raskas kuten pururata normaalisti.
Metsätie	Metsään tehty polku tai tie, jossa ei ole mitään päällystettä. Ajoittain kuitenkin vähän hiekkaa. Hyvä juosta.
Nurmi	Normaali nurmikko. Hyvä juosta.
Juoksurata	Urheilukentän massapäällysteinen juoksurata. Hyvä juosta.

6.1 Lasten kierros ja lasten reitti

Oheinen taulukko kuvaa pintamateriaalit lasten kierrokselta ja kilpailureitiltä.

Materiaali	Lasten kierros	Lasten kilpareitti
Perushiekka	211 metriä	211 metriä
Asfaltti	346 metriä	346 metriä
Perushiekka	1005 metriä	1005 metriä
Hiekkaranta	18 metriä	18 metriä
Perushiekka	270 metriä	272 metriä
Nurmi		39 metriä
Juoksurata		307 metriä

6.2 Aikuisten kierros ja aikuisten reitit

Oheinen taulukko kuvaa pintamateriaalit aikuisten kierrokselta ja molemmilta kilpailureiteiltä.

Materiaali	Aikuisten kierros	Aikuisten lyhyt kilpareitti	Aikuisten pitkä kilpareitti
Perushiekka	211 metriä	211 metriä	211 metriä
Asfaltti	346 metriä	346 metriä	346 metriä
Perushiekka	1657 metriä	1657 metriä	1657 metriä
Sepeli	382 metriä	382 metriä	382 metriä
Pururata	618 metriä	618 metriä	618 metriä
Metsätie	384 metriä	384 metriä	384 metriä
Asfaltti	7 metriä	7 metriä	7 metriä
Perushiekka	1217 metriä	1217 metriä	1217 metriä
Hiekkaranta	18 metriä	18 metriä	18 metriä
Perushiekka	270 metriä	272 metriä	481 metriä
Asfaltti			346 metriä
Perushiekka			1657 metriä
Sepeli			382 metriä
Pururata			618 metriä
Metsätie			384 metriä
Asfaltti			7 metriä
Perushiekka			1217 metriä
Hiekkaranta			18 metriä
Perushiekka			272 metriä
Nurmi		39 metriä	39 metriä
Juoksurata		307 metriä	307 metriä

6.3 Eri pintojen kokonaismäärä ja suhteellinen osuus kullakin reitillä

Materiaali	Lasten kierros	Lasten reitti	Aikuisten kierros	Aikuisten lyhyt	Aikuisten pitkä
Perushiekka	1486 metriä 80,3 %	1488 metriä 67,7 %	3355 metriä 65,7 %	3358 metriä 61,5 %	6713 metriä 63,5 %
Asfaltti	346 metriä 18,7 %	346 metriä 15,7 %	353 metriä 6,9 %	353 metriä 6,5 %	706 metriä 6,7 %
Hiekkaranta	18 metriä 1,0 %	18 metriä 0,8 %	18 metriä 0,4 %	18 metriä 0,3 %	37 metriä 0,3 %
Sepeli			382 metriä 7,5 %	382 metriä 7,0 %	764 metriä 7,2 %
Pururata			618 metriä 12,1 %	618 metriä 11,3 %	1236 metriä 11,7 %
Metsätie			384 metriä 7,5 %	384 metriä 7,0 %	768 metriä 7,3 %
Nurmi		39 metriä 1,8 %		39 metriä 0,7 %	39 metriä 0,4 %
Juoksurata		307 metriä 14,0 %		307 metriä 5,6 %	307 metriä 2,9 %

7. Arvio mittauksen tarkkuudesta ja virhelähteistä

Tämä kappale sisältää maalaisjärkistä puolitieteellistä spekulointia mittaukseen sisältyvistä virhemahdollisuuksista.

Mittaus onnistui olosuhteisiin nähden erittäin hyvin ja sen voi olettaa olevan niin tarkka kuin tällä reitillä on mahdollista.

Kalibrointimatkan mittaus on erittäin tarkka ja sillä ei ole vaikutusta kokonaisuuteen. Virhemarginaali on olematon kokonaisuuteen nähden (noin 0,001 %).

Kahdessa eri kalibroinnissa (ennen ja jälkeen mittauksen) ajettiin kussakin kalibrointirata neljä kertaa läpi ja pienimmän ja suurimman Jones/Oerth-counterin sykäysmäärän ero neljän ajon ryppäissä oli 2 ja 3. Kalibroinnin maksimivirheen voi näistä luvuista arvioida olevan enintään 0,02% (ja melko varmasti alle 0,01%), joka matkana on siis enintään 20 cm kilometrillä satunnaiseen suuntaan. Tämä on täysin normaali arvo ja sitä ei tarvitse ottaa erikseen huomioon.

Reitin pinta on hyvin vaihteleva ja siitä syntyy tärkein virhemahdollisuus. Kalibrointi on tehty hyvälaatuisella hiekalla. Hiekkakalibroinnin käyttäminen asfaltilla tuottaa ylimittaisen matkan, kun taas saman kertoimen käyttäminen hiekkaa ”hitaammalla” alustalla tuottaa alimittaisen matkan. Tämän yleissäännön käytännön vaikutusta on kuitenkin hyvin vaikea arvioida. Aikaisempien kalibrointimittausteni perusteella hiekan ja asfaltin kalibrointikertoimien ero on tyypillisesti noin 0,02%. On kuitenkin erittäin vaikea arvioida kuinka ”hitaita” alustoja reitin sepeli ja pururata ovat. Mielestäni voidaan arvioida, että ”perushiekka” alustana on kalibrointireitin kaltainen ja siinä ei tule virhettä ja lisäksi metsätie, nurmi ja juoksurata ovat riittävän lähellä ettei niihin tule systemaattista virhettä. Asfaltti sen sijaan on nopeampi ja sepeli, hiekkaranta ja pururata ovat selvästi kalibrointireittiä hitaampia alustoja. Oletetaan lisäksi pessimistisesti, että näillä hitaammilla alustoilla kalibrointivirhe olisi jopa kolminkertainen asfaltin ja hiekan eroon verrattuna, eli noin 0,06%. Asfaltilla virhettä syntyisi siis 0,02% ylimittaisuuden suuntaan ja näillä muilla pinnoilla 0,06% alimittaisuuden suuntaan. Esim. aikuisten pitkällä reitillä asfalttia on 706 metriä (jolloin laskennallinen virhe on noin 15cm) ja alimittaisuuden suuntaan vieviä pintoja 2037 metriä (laskennallinen virhe noin 120cm). Tämän arvion mukaan reitin pintavaihtelut voisivat aiheuttaa enimmillään tulokseen noin 1 metrin liikaa mittaa. Tämä virhe on selvästi 1 promillen turvakertoimen puitteissa (joka siis on noin 10 metriä aikuisten pitkällä reitillä), joten virhe on melko marginaalinen.

Yksi potentiaalinen virhemahdollisuus tulee olosuhteiden muutoksista mittauksen aikana. Kalibrointikerroin muuttui lämpötilan ja muiden ympäristötekijöiden vaikutuksesta mittauksen aikana 0,03%, mikä on varsin tavallinen arvo. Muutos oli matkaa lyhentävään suuntaan. Ensimmäisen ja toisen kalibroinnin eron vaikutus aikuisten kierroksen mittauksessa olisi ollut noin 1,5 metriä, eli pisimmällä aikuisten reitillä noin 3 metriä. Koska mittauksessa käytetään kalibrointikertoimien keskiarvoa, niin tästä muutoksesta johtuva epävarmuus on selvästi pienempi, eli arviolta 0-2 metriä. Epävarmuus on satunnaiseen suuntaan. Virheen odotusarvo on siis tietysti nolla.

Oleellinen virhelähde luonnollisesti on reitin valinnan onnistuminen pyöräilyssä, eli kuinka tarkasti on pyöräilty lyhintä mahdollista reittiä (SPR, shortest possible route). Tässä tapauksessa reitti on varsin selväpiirteinen ja siinä ei ole lainkaan hankalia käännöksiä ja näiltä osin reitti on helppo ajaa tarkasti lyhintä mahdollista reittiä. Sen sijaan vaikea pintamateriaali vaikeutti ajoa pururadalla ja sepelillä. Näillä pinnoilla ajo ei ollut yhtä tarkkaa kuin muilla pinnoilla, mutta toisaalta hankalissa kohdissa ei ollut juurikaan tarkkuutta vaativia käännöksiä tai kaarteita. Molemmat pyöräilyt onnistuivat hyvin ja tuottivat käytännössä identtisen tuloksen (eroa kahdella mittauksella oli kaikissa tapauksissa vain enintään kymmeniä senttejä). On tietysti vaikea arvioida kuinka paljon tarkemmin matkan voisi vielä ajaa, mutta aiemman kokemuksen perusteella virheen täytyy olla pisimmällä matkalla enintään 1-2 metriä matkaa pidentävään suuntaan. Ylimääräinen vaikuttava tekijä tässä mittauksessa oli se, että jouduin taluttamaan pyörää joissakin ylämäissä. En mitannut talutettua matkaa tarkasti, mutta se oli enintään 100 metriä yhteensä. Mittaaminen pyörää taluttamalla johtaa selvästi ylimittaiseen matkaan ja virhe voi olla jopa 1%. Pitempää pyörän taluttamista pitääkin välttää ehdottomasti, joskaan se ei siis voi johtaa alimittaisuuteen, jonka estäminen on mittauksen päätavoite. Tässä mittauksessa taluttaminen tuotti enintään 1 metrin ylimittaisen tuloksen. Tämä metri kompensoi aika hyvin mahdollista poikkeamaa lyhimmältä reitiltä ja pyöräilyn tuloksena tuskin syntyi minkäänlaista systemaattista virhettä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että pinnan vaihteluiden aiheuttama epävarmuus on tavallista suurempi. Lisäksi hankalimmat pinnat aiheuttivat tavallista enemmän vaikeuksia pyöräilyyn. Kuitenkin virheanalyysi näyttäisi siltä, että mittaus on onnistunut hyvin ja lähes normaalin virhemarginaalin puitteissa. Koska sääntöjen mukaisesti mittauksessa on käytetty alimatkaa estävää 0,1%:n turvakerrointa (SCPF, Short Course Prevention Factor), niin matka on käytännössä melko varmasti täysimittainen ja luultavasti muutaman metrin ylimittainen. On kuitenkin tärkeää muistaa, että reitin pinta ei ole katujuoksujen sääntöjen mukainen ja mittausta ei siinä mielessä voi pitää virallisena.