Mittauspöytäkirja: Wihan lenkki – 9771,60 metriä

Petri Haavisto, 15.10.2007, v 1.0

Versiohistoria

V0.9 (17.9.2007): Ensimmäinen julkaistu versio. Reittikartat puuttuvat vielä virallisessa muodossaan (mutta ovat Flickerissä).

V1.0 (15.10.2007) Properties korjattu. Linkki reittikarttaan lisätty. Pientä stilisointia.

1. Johdanto

Tämä dokumentti on mittauspöytäkirja Tampereella Atalan suunnalla sijaitsevasta Wihan lenkistä. Mittaus on tehty IAAF:n katujuoksuja varten tehtyjen mittaussääntöjen mukaan (IAAF, The Measurement of Road Race Courses, second edition 2004; http://www.aims-association.org/measurement/MeasurementOfRoadRaceCourses.pdf).

Tämän mittauspöytäkirjan keskeisimmät osat liitteineen ovat:

- Reitin kuvaus ja reittikartat, jotka määrittelevät tarkasti mitattavan matkan. Lisäapuna olen käyttänyt reitiltä otettuja digikuvia reitin ymmärtämisen helpottamiseksi.

- Yleiskuvaus mittausjärjestelystä ja käytetystä menetelmästä.

- Kalibrointimatkojen määrittely ja mittausdokumentit

- Kalibroinnin ja mittaustulosten dokumentit loppulaskelmineen

- Erillinen kuvaus kilometritolppien sijainnista

- Arvio mittauksen tarkkuudesta ja mahdollisista virhelähteistä

2. Reitin yleiskuvaus

Reitin lähtö ja maalipiste ovat samassa pisteessä Atalassa osoitteen Samoilijankatu 42 edessä. Reitti kiertää ensin lyhyen koukkauksen länteen, mutta kääntyy sitten itään ja kiertää etelän kautta selväpiirteisen vajaan kympin lenkin vastapäivään. Pääosa matkasta juostaan asfaltilla joko jalkakäytäviä tai erillisiä kävelyteitä pitkin. Alussa on kuitenkin lyhyt alle 500m hiekkatieosuus. Reitillä on jonkin verran korkeuseroja, mutta ei se silti erityisen mäkinen ole.

Lähtöpisteestä postilaatikon edestä juostaan länteen Samoilijankadun päähän ja siitä hiekkapohjaiselle metsäiselle kävelytielle. Hiekkatiellä juostaan noin 400 metriä ja noustaan lopuksi melko jyrkkä lyhyt nousu Lahdentien ylityksessä. Juoksuväylän rajoina toimivat hiekkatien rajat.

Lahdentien ylityksen jälkeen käännytään vasemmalle itään Piettasenkadulle. Koko loppureitti on asfalttia. Piettasenkatua juostaan kadun oikeanpuoleista jalkakäytävää. Katu kääntyy pian melko jyrkästi oikealle. Mäentakusenkadulle käännytään vasemmalle ja juostaan kadun vasemmalla puolella kulkevaa kävelytietä tien päähän saakka. Tien päässä ylitetään Orimuskatu ja käännytään oikealle etelään sen vasemmalla puolella kulkevaa kävelytietä pitkin.

Orimuskadun kävelytietä juostaan melkein kaksi kilometriä kadun loppuun saakka Holvastinkadun risteykseen. Holvastinkadulle käännytään oikealle lounaaseen ja juostaan reitin isoimpaan alamäkeen kadun vasemman puolen jalkakäytävää pitkin. Jalkakäytävä tekee pienen koukkauksen kävelytienä kauemmaksi kadusta, mutta palaa heti takaisin ja edessä on taas käännös oikealle luoteeseen Vestonkadulle.

Vestonkadun oikean puolen jalkakäytävää juostaan aluksi ja sitten Vestonkadun vaihduttua Sammon valtatieksi jatketaan edelleen suoraan, joskin jalkakäytävä vaihtuu Leinolankadun kohdalla taas kävelytieksi. Matkaa tälle ”suoralle” Holvastinkadulta Aitolahdentielle tulee reilusti yli 2 km.

Kävelytietä käännytään oikealle pohjoiseen juuri ennen Aitolahdentien alikulkua.ja seurataan Aitolahdentien oikeaa puolta hiljalleen koilliseen kääntyen. Koilliskeskus ohitetaan jalkakäytävää pitkin 7 km:n kohdalla ja sitten taas jatketaan erillistä kävelytietä. Aitolahdentien vartta juostaan reilusti yli kaksi kilometriä kunnes saavutaan jyrkkään käännökseen Atanväylälle.

Atanväylää juostaan kaakkoon tien oikean puolen jalkakäytävää pitkin kunnes saavutaan Samoilijankadun risteykseen, josta käännytään oikealle kohti lähtöpistettä.

Reitistä on karkea karttakuvaus MapMyRun.com:ssa.

3. Reittikartta

Mittausta varten tehty reitin määrittely on kuvattu erilliseen reittikarttaan.

Lisäksi reitti on esitetty digikuvina Flickr.com:ssa, mikä auttaa ymmärtämään reitin tarkasti. Flickerin kuvakertomus myös näyttää tarkasti hankalien tien ylitysten mittaamisen.

Reitti on määrittelyn kannalta pääosin hyvin selväpiirteinen ja helppo mitata. Ainoan vaikeuden tuovat jalkakäytäväosuuksien tien ylitykset, joissa on melko vaikea tasapainottaa luonnollista juoksureittiä ja muodollisesti oikeaa liikennesääntöjen mukaista reittiä. Lisäksi nuo paikat ovat reitin merkinnän kannalta aika hankalia,koska mitään luonnollisia näkyviä maamerkkejä ei ole. Koko matkalla on kuitenkin vain neljä tien ylitystä, joissa vaaditaan tarkempaa miettimistä ja määrittelyä, joten kokonaisuuden kannalta vaikutus ei ole kovin suuri.

Tein reitin tarkan määrittelyn sillä periaatteella, että reittimäärittely vastaisi mahdollisimman hyvin sitä reittiä, jonka lenkkeilijä valitsisi, jos mitään sääntöjä ei olisi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että suojateillä oikaistaan vähän, mutta ei kuitenkaan juosta pitkiä matkoja ajoradalla. Koska mitään erillisiä maamerkkejä ei ole olemassa ”pienen” ja ”ison” ajoradan oikaisun erottamiseen, niin määrittelin oikaisun jalkakäytävän rotvallikiveyksen perusteella ja tein mittauksen sen mukaan.

Reitin määrittelyn tärkeimmät periaatteet tässä tapauksessa ovat:

1. Kävelyteillä juoksuväylinä toimivat aina kävelytien reunat (asfaltti tai hiekka).

2. Jalkakäytävillä juostessa ei saa käydä ajoradalla, vaan juostaan jalkakäytävän rajojen sisällä.

3. Ajoradan ylitykset tehdään pienellä oikaisulla tarkasti reittimäärityksen mukaan.

4. Yleiskuvaus mittauksesta

Wihan lenkki kulkee 95% melko tasalaatuisella asfaltilla ja hiekkapintaa on vain alle 5%. Tämän vuoksi päätin tehdä kalibroinnin vain asfaltilla ja käyttää siis samaa kalibrointikerrointa koko matkalle. Kalibrointireitti sijaitsee lisäksi osana tätä mitattavaa Wihan lenkkiä, joten se on sekä lähellä, että erittäin relevantti.

Tein mittauksen varhain lauantaiaamuna ja liikennettä oli hyvin vähän. Myös koko mittauksen ajan jatkunut sade piti kävelijät sisällä. Kalibrointiajot ennen mittausta onnistuivat hyvin tarkasti. Ensimmäisen mittauskierroksen ajoin yhtäjaksoisesti lähdöstä maaliin ja merkitsin samalla kilometrien väliaikapaikat ensimmäisen kalibroinnin perusteella. Sain ajaa reitin ilman mitään häiriötä ja onnistuin mielestäni erittäin tarkasti ajamaan lyhintä mahdollista reittiä.

Ajoin heti perään varmuuden vuoksi toisen kierroksen, jolloin myös kirjasin uuden sykäys-arvon aiemmin merkitsemiltäni väliaikakilometreiltä. Myös toinen kierros sujui yhtäjaksoisesti ja onnistuin mielestäni yhtä hyvin kuin ensimmäisellä kierroksella. Keskityin molemmissa ajoissa hyvin ja en ainakaan huomannut mitään virheitä. Kahden ajon mittaero olikin alle 1 metri. Lopullinen tulos syntyi ensimmäisellä mittauksella vaikka ero olikin pieni.

Molemmilla mittauskierroksilla talutin pyörää alun hiekkaosuuden ylämäessä. Mäki on sen verran jyrkkä, että tarkasti ajaminen ja etupyörän ”sutimisen” välttäminen olisi ollut vaikeaa. Myös risteysten ylityksissä talutin pyörää joissakin kohdissa, kun piti ylittää korkeita rotvallin kivetyksiä.

Tein vielä loppukalibroinnin, joka sekin onnistui tarkasti. Olosuhteet olivat tasaiset ja alku- ja loppukalibrointien ero oli melko pieni (0,037%). Ilman lämpötila oli noussut kaksi astetta mittauksen aikana, mutta muilta osin olosuhteet eivät muuttuneet. Lopullisen matkan laskemisessa käytin sääntöjen mukaisesti alku- ja loppukalibroinnin keskiarvoa, mikä myös vaikutti sopivalta tässä tilanteessa.

Lopuksi laskin vielä korjausarvot väliaikakilometreille ja kävin myöhemmin samana päivänä merkitsemässä lopulliset kilometrien paikat reitille. Kilometrien lopulliset merkinnät tein siten, että valitsin aina lyhyemmän kahdesta mittauksesta jokaiselle kilometrille erikseen.

5. Dokumentaatio mittatuloksista

5.1 Kalibrointireitit

Kalibroinnin tein 482,01 metriä pitkällä reitillä, jonka tarkat tiedot löytyvät oheisesta dokumentista: http://www.kotikone.fi/pjh/running/course_measurement/calibration/linnainmaa_asfaltti.xls

Kalibrointireitti on osa mitattavaa matkaa ja pinnaltaan vastaa hyvin pääosaa reitistä.

5.2 Kalibroinnin ja mittauksen tulokset

Oheinen dokumentti sisältää kalibrointien ja reitin mittauksen tulokset ja laskelmat kaikkine yksityiskohtineen: http://www.kotikone.fi/pjh/running/course_measurement/wihan_lenkki/wihan_lenkki.xls.

Mittauksen tulos on 9771,60 metriä.

6. Kilometritolpat

Merkitsin kilometrien kohdat liidulla, joka kestää asfaltissa vain joitakin päiviä. Kuvasin merkityt kohdat ja ne ovat näkyvissä Flickerin kuvakertomuksessa.

Mittasin myös kunkin merkinnän paikan mittanauhalla johonkin lähimaaston kiinteään maamerkkiin verrattuna, minkä avulla liitumerkinnät voi tarvittaessa uusia. Oheinen dokumentti kuvaa kilometritolppien paikat maastoreferensseihin viitaten: http://www.kotikone.fi/pjh/running/course_measurement/wihan_lenkki/wihan_kilometripisteet.pdf

7. Arvio mittauksen tarkkuudesta ja virhelähteistä

Tämä kappale sisältää maalaisjärkistä puolitieteellistä spekulointia mittaukseen sisältyvistä virhemahdollisuuksista.

Mittaus onnistui erittäin hyvin ja sen voi lähtökohtaisesti olettaa olevan hyvin tarkka.

Kalibrointimatkan mittaus on erittäin tarkka ja sillä ei ole vaikutusta kokonaisuuteen. Virhemarginaali on luokkaa 0,001%, eli vain joitakin senttejä satunnaiseen suuntaan koko matkalle.

Kahdessa eri kalibroinnissa (ennen ja jälkeen mittauksen) ajettiin kussakin kalibrointirata neljä kertaa läpi ja pienimmän ja suurimman Jones/Oerth-counterin sykäysmäärän ero neljän ajon ryppäissä oli 3 ja 1. Kalibroinnin maksimivirheen voi näistä luvuista arvioida olevan enintään 0,02% (ja luultavammin alle 0,01%), joka matkana on noin 2 metriä satunnaiseen suuntaan.

Reitin pinta on melko tasalaatuista lukuunottamatta alun hiekkaosuutta. Aikaisempien kalibrointimittausten perusteella hiekan ja asfaltin kalibrointikertoimien ero on tyypillisesti 0,02% suuruusluokkaa siten, että hiekan kerroin on suurempi (eli pyörä pyörii samalla matkalla enemmän hiekkapinnalla). Ero on niin pieni, että asfalttikertoimen käyttö alun alle puolen kilometrin matkalla tuottaa vain noin 0,1 metrin virheen matkaa pidentävästi. Muilta osin pinnan vaihteluilla tuskin on juurikaan vaikutusta mittaukseen.

Yksi virhemahdollisuus tulee olosuhteiden muutoksista mittauksen aikana. Kalibrointikerroin muuttui lämpötilan ja muiden ympäristötekijöiden vaikutuksesta mittauksen aikana 0,04%. Muutos oli matkaa lyhentävään suuntaan. Ensimmäisen ja toisen kalibroinnin erotus koko matkan mittauksessa olisi ollut noin 3 metriä. Koska mittauksessa käytetään kalibrointikertoimien keskiarvoa, niin virhe on selvästi pienempi, eli arviolta 0-2 metriä. Lopputuloksen tuottaneet sykäyslukemat syntyivät ensimmäisellä pyöräilyllä, joka ajallisesti oli lähempänä ensimmäistä kalibrointia kuin toista. Tästä voisi päätellä, että olosuhteiden muutos keskiarvokertoimen käytön kautta voisi lyhentää matkaa enintään 2 metriä.

Oleellisin virhelähde luonnollisesti on reitin valinnan onnistuminen pyöräilyssä, eli kuinka tarkasti on pyöräilty lyhintä mahdollista reittiä (SPR, shortest possible route). Tässä tapauksessa reitti on varsin selväpiirteinen ja helppo pyöräillä. Molemmat pyöräilyt onnistuivat hyvin enkä huomannut ainoatakaan kohtaa, jossa olisin eksynyt reitiltä. Eroa kahdella mittauksella tuli alle 1 metri. On tietysti vaikea arvioida kuinka paljon tarkemmin matkan voisi vielä ajaa, mutta virheen täytyy olla korkeintaan muutamia metrejä. Arvioisin virheen ajotarkkuudesta olevan alle 3 metriä matkaa pidentävään suuntaan.

Kokonaisuutena reittiä pidentävän virheen suuruus on arvioni mukaan 0-3 metriä ja vastaavasti reittiä lyhentävän virheen suuruus 0-2 metriä. Tämän lisäksi satunnaista virhettä tulee muutamasta eri lähteestä siten, että lisävirheen odotusarvo voisi olla noin 1 metri. Koska sääntöjen mukaisesti mittauksessa on käytetty alimatkaa estävää 0,1%:n turvakerrointa (SCPF, Short Course Prevention Factor, vaikutus noin 10 metriä), niin matka on käytännössä varmasti täysimittainen ja luultavasti muutaman metrin ylimittainen.