Yhteenveto kaudesta 2005 - 2006



Takaisin

Tälle kaudelle sain ensimmäistä kertaa urheilu-urallani valmentajan, tunsi minut urheilijana ja joka todella paneutui hommaansa ja todella pyrki kehittämään minusta paremman urheilijan. Aloitimme heti alkukesästä kunnon harjoittelun vaikka teinkin 9 tuntista työpäivää läpi kesän. Päivät muodostuivat kesällä näin melko pitkiksi, mutta harjoitukset tuottivat ja kunto nousi hiljalleen.

Töitten loputtua ja opiskeluiden alettua elämän rytmi muuttui ja elimistö otti takaisin menettämänsä ajan, ja tässä vaiheessa elimistö oli sekaisin kuukauden. Harjoitukset eivät oikein sujuneet ja oli todella väsynyt olo.

Lokakuun alusta harjoitus alkoi taas maistua mukavalle ja iloisuus ja reippaus tekemiseen taas löytyi. Kontiolahden jäähdytetty latu oli todella paljon käytössä ja tämän ansiosta pääsin tekemään paljon lajinomaista harjoittelua. Maastollisesti latu on kyllä turhan kevyt, mutta suksikontrolli kuitenkin löytyi tämän ansiosta mukavasti.

Marraskuun alussa pääsimme sitten koluamaan vaativampia vähälumisia latuja Levillä. Viikon Iisveden Kirin leirin jälkeen olikin jo vuorossa kauden avaus Oloksella kansainvälisissä ampumahiihtokilpailuissa, joissa oli mukana muita maajoukkueita Suomen lisäksi.

Kilpailukausi lähti mukavasti liikkeelle heti Olokselta, vaikka isä olikin suksipukin äärestä poissa ja suksi ei välttämättä ollut paras mahdollinen (itse laittelin mökin puuvajassa ;) ). Tästä parin viikon päästä olikin jo toiset tärkeät kilpailut Kontiolahdella, jossa sitten kulkikin jo paljon mukavammin, sijoitusten ollessa Maailman Cup tarkkailuissa 1. ja 2. Tästä olikin sitten melko pitkä jakso ilman kilpailuja, ja seuraavat kunnon kisat olivat Iisvedellä kotimaisemissa ollen taas MC-tarkkailut. Näissä kisoisoissa hiihdin mielestäni talven parhaan suoritukseni ollen 2.

Iisveden kisojen jälkeen pakkas-ukko sotki sitten harjoittelut ja kilpailukalenterin. En haluaisi selitellä, mutta uskoisin, että tänä aikana olisi ollut saumat hiihtää vielä Iisvettäkin paremmin kunnon ollessa nousussa, mutta ken sen tietää mitä loppujen lopuksi olisi tapahtunut. Kilpailut jatkuivat ja kausi näytti menevän ihan mukavasti eteenpäin.

Helmikuun lopussa tapahtui sitten jotain kummallista. Aamulla sängystä noustessa pyörryin ja löin pääni patterin kulmaan. Tätä ennen olin ollut melko jumissa harjoitusjakson takia ja varmaan tästä syystä tämä tapahtui. Löin pääni melko pahasti, muutama tikki piti ommella ja tästä seuraavana päivänä olikin sitten jo EM-kilpailuihin lähtö. Päätin lähteä, koska olin mielestäni hyvässä kunnossa ja lääkäri ei nähnyt tapahtuneen vaikuttavan suorituskuntoon. EM-kisat eivät kuitenkaan kulkeneet minnekkään. Hiihto oli voimatonta ja lihaksistoa ei hapottanut, vaan päässä meinasi vaan pimetä. Reissun jälkeisten tutkimusten perusteella niskat olivat ärtyneet tästä kumauksesta ja tästä syystä veri ei kiertänyt aivoihin kun mentiin äärirajoilla.

Niskaa hoitaessa sitten mentiin seuraava kuukausi ja kun vihdoin niskat olivat kunnossa, eikä kuukauteen ollut voinut tehdä kehittäviä harjoituksia oli kausi käytännössä melko loppu. Viimeiset SM-kilpailut kuitenkin näyttivät valon pilkahduksen viestin osalta, jossa meno oli pitkästä aikaa mukavaa ja hommassa oli sähköä.

Loppuyhteenvetona kaudesta voisi sanoa, että alkutalvi meni kuten elokuvissa, ja sitten loppukaudesta oikeastaan mikään ei mennyt kuten alkutalvi oli näyttänyt kauden menevän. Mutta tästäkin huolimatta käteen jäi 9. 6. ja 6. sija SM-kilpailuissa vaikka suoritukset eivät sattuneet näissä kisoissa aivan nappiin. Eli oma taso on kehittynyt edeltävästä kaudesta ja suunta on ollut oikea.