DEAR DIARY...


  • 04.10.2010
    Se alkaa sitten olla kesä kohta käsitelty. Toukokuun alussa elämää synkistänyt asia vihdoin sitten selvisi. Viimeinen ongelma oli kuin olikin vielä hammasasia ja nimeltään se oli väärä purenta. Takahampaalta oli sorvailujen yhteydessä hävinnyt tuki ja kun takahammas kantoi purennassa ei leikkelyjen aiheuttama haava päässyt kunnolla parantumaan ennenkuin purenta korjattiin kohdalleen. Eli toukokuussa takahammasta vähän hiottiin matalammaksi, jotta se ei enää kanna purennassa ja óle kahden viikon jälkeen elämä alkoi kirkastua.

    No kesäkuu sitten treenattiin kunnolla kun kerta vihdoinkin siihen oli mahdollisuus ja sitten heinäkuu menikin mansikkahommissa. Harjoituspäiväkirjasta katsottuna harjoitusmäärät jäivät vajaaseen neljännekseen kesäkuuhun nähden, vaikkakin rasitustaso oli vähintäänkin yhtä kova. Heinäkuun mansikkahommien jälkeen puolentoista tunnin juoksulenkkikin piti jättää kesken kun kunto oli niin huono.

    No nyt sitten Elokuun toisesta viikosta lähtien on treeni jälleen alkanut sujua ja tällähetkellä sitä olen sitten Anatolin suosittelemalla leirillä Ramsaussa. Harjoittelu olosuhteet täällä on mahtavat ja treenihän sujuu, kun elämä on treenaamista, syömistä ja nukkumista :)

  • 27.05.2010
    Olipas melkoinen talvi. Yhtään harjoitusta en luonnon lumella päässyt tekemään terveenä siten, että olo olisi ollut normaali. Otetaampas vielä kerran lyhykäisyydessään koko kertomus seuraavassa kappaleessa aivan alusta nykyhetkeen saakka.

    Syyskuussa selittämättömästä syystä kova kuume ~40 astetta, kuumeilua kesti 3 vrk. Kuumeettoman päivän jälkeen lenkillä alkoi ilmaantua poskiontelon tulehduksen oireita, joka todettiin paria päivää myöhemmin. -> penisiliini kuuri. Viikon levon jälkeen treeniä normaalisti pari viikkoa, jolloin poski alkoi turtua lenkin yhteydessä -> todettiin viisauden hampaan tulehdus -> parin viikon päästä vaativa kirurginen viisauden hampaan poistoleikkaus. Penisiliini kuuri + vahva kipulääkitys puoleksitoista viikoksi. Huimaavat oireet alkoivat heti ensimmäisestä treenistä alkaen ja ja kahden viikon kuluttua todettiin poistokuopan tulehdus. -> haavan uudelleen verestys ja lääkeaineet haavaan -> puolen toista viikon lepo. Viikon kuluttua huimaavat oireet palasivat uudelleen, lääkäreillä juoksemisen jälkeen todettiin poistokuoppaan jääneen leikkauksessa pala viisaudenhampaan juurta -> uusi leikkaus -> puolitoista viikkoa penisiliini kuuri + vahva kipulääkitys, tämän jälkeen kahden viikon flunssa, 3 vrk terve ja uudestaan kahden viikon flunssa, tämän jälkeen huimaavat oireet jatkuivat edelleen -> viikon buranakuuri, ei vaikutusta, hammaslääkäri totesi, että poistetun viisaudenhampaan viereinen takahammas on koholla ja kantaa purennassa -> hampaan hionta matalammaksi, oireet ovat helpoittaneet ja kliisessä rasitustestissä sydänlääkäri totesi sydämmen olevan kunnossa.

    Eli mennyt talvi on haitannut harrastustoimintaa melkoisen vahvasti. Nyt on uusi kausi käynnistynyt ja vieläkin on epävarmaa onko kaikki kunnossa. Lähtökohtaisesti kuitenkin lähden tästä nyt etsimään sitä 8kk aikana kadonnutta kuntoa ja kadottamaan siinä ohessa tilalle tullutta pelastusrengasta treeni kerrallaan. Toivotaan, että tulevaisuus näyttäsi terveemmälle.

  • 14.02.2010
    Pitkä matkustuspäivä alkaa lähestyä loppuaan.. aamuyöstä 3:30 alkoi puhelin väristä herätyksen merkiksi Martellin solassa ja nyt kellon lähestyessä ilta yhdeksää on junamatka Joensuuhun taittunut jo puolen välin paremmalle puolelle.

    Niin kai sitä sitten pitäisi tehdä joku "yhteenveto" menneestä IBU-cup keikasta. Jotenkin on vaan tyhjä olo koko reissusta, yrittää löytää syitä huonosti menneille kisoille ja on huono mieli "turhaan tuhlatusta ajasta ja rahasta". On todella vaikeaa selittää itselleen, että jälleen kerran epäonnistumisen takaa löytyisi oma vajaavainen terveyden tila. Jotenkin haluaisi, että voisi katsoa itseään peiliin ja sanoa itselleen rehellisesti: "Et pärjänny, kun olet niin *aska". Jos iskee sairauspäivämäärät paperille (jonka se vaatii, että itsekkään hahmottaa tilanteen) niin huomaa edellisen täysipainoisen terveen harjoitusjakson olleen syyskuun puolivälissä. Koko alkutalvi on ollut yhtä sairautta toisen perään ja penicillin kuuria toisen perään, mutta kun sitä ei vain halua uskoa ja yrittää löytää muita syitä omasta tekemisestä. En osaa enää perustella itselleni, että taas olen ollut kipeä ja siitä tämäkin pettymys on peräisin.

    Eli siinäpä se oikeastaan meni keikka itsensä kanssa tapellessa ja flunssassa itsensä kanssa kilpaillessa. Viimeisessä kisassa olen ollut (kai) terve, mutta niin vaan tänään lentokone matkalla muutama päivä sitten poskiontelossa ollut paine tuntui painevaihteluiden aikana melko voimakkaasti poski-, otsaontelossa ja silmän pohjassa. Että eipä sitä sitten osaa taaskaan olla rehellinen itselleen ja sanoa hiihtäneensä terveenä edes viimeistä kilpailua, jonka jälkeen pääkoppa oli niin sekaisin, että avasin auton ovenkin otsaani kun pää ei tiennyt mitä käsi tekee :)

    Kaiken huippuhan tässä koko jutussa on se, että tämän talven kisat on vissiin jo kisailtu. Viimeisiä "säälikisojakaan" ei enää ole. Täytynee varmaan treenata itsensä kovaan kuntoon viimeisille kevätlumille, jos tämä terveyden tila tästä korjaantuu ja hiihtää sitten omia testikisoja nähdäkseen voisiko sitä mennä itselleen rehellisenä peilin eteen ja päättää miten elämä tästä jatkuu.

  • 12.02.2010
    Ja turpaanhan sitä tuli. Alkuverkan aikana alkoi väsymys hiipiä ja aivan uudenlaista huimausta alkoi esiintyä pääkopassa. Kisassa hiihto todella väsynyttä ja voimatonta. Kisan jälkeen pääkoppa niin sekaisin (huimaava olo), että vetäsin auton ovella otsaani kunnon lommon. Majapaikkaan päästyä 4h unta palloon.

  • 11.02.2010
    Martellin huiput kietoutuvat pilviverhon sisälle vienon tuulen vireen vallitessa uuden lumen valkaisemassa solassa. Näillä sanoin voisi aloittaa tämän päivän. Illalla osallistuimme lähes koko joukkueen voimin tervetuliais tilaisuuteen, jossa oli illallisen yhteyteen sidottu pari lyhyttä puhetta ja paikallisia "perinne-esityksiä".

    Olotila on itsellä hieman väsyneen oloinen, sillä pikkuhiljaa terveys alkaa voittaa flunssan jäljiltä ja nukkuminen alkaa tuntua mukavalle. Yhdeksän tuntiset yöunetkaan ei tahdo nyt tunnu riittävän, joten pitänee päivän mittaan vetästä kunnon päikkärit niin jospa huomenna olisi sitten virkeämpi olo.

    Huomenna siis olisi ensimmäinen kisa tässä osoitteessa. Pikakisa kyseessä ja lenkki on mielestäni melko vaativa. korkeuseroa tulee 3,3km lenkille ~40m ja kun tämä lenkki kierretään 1700m korkeudessa merenpinnasta niin luultavasti jossain vaiheessa voimat meinaa olla vähissä. Varsinkin tänään tuntuma hiihtämiseen oli melko voimaton. Tämä johtunee ainakin toivottavasti elimistön "unitarpeista" ja yöllä sataneesta 5cm pehmeästä lumikerroksesta. Treeni tuntui siis todella pahalta, mutta näinhän se menee. Kun tekee treenin joka tuntuu pahalta, niin seuraava treeni tuntuukin sitten paremmalta. Onneksi tässä tilanteessa tänään oli vain treenipäivä, huomenna tuntuukin sitten kisassa hyvältä ;)

  • 10.02.2010
    Niin on maisemat vaihtunu Ranskan alpeista Italian Etelä-Tirolin alppeihin. Kapeasta solasta löytyi majoituspaikka ja solan pohjukasta kisapaikka. Suhteellisen pienellä alalla hiihdellään ylihuomenna kilpaa ja käännöksiä tulee keskimääräistä enemmän kympin matkalle. Nokkakin alkaa pikkuhiljaa pysyä auki ja yskäkin alkaa helpottaa. Toissapäivän särki melkolailla kokoajan päähän ja eilen meinasi kerätä poskionteloon painettta flunssan jäljiltä, mutta vaikuttaisi, että taidan just ja just tervehtyä ylihuomenna käytävään kisaan. Että hyvä keikka tais tulla tästäkin.. kax viikkoo reissussa ja reissun kax ekaa ja kax vikaa päivää tulee nähtävästi oltua edes suht terveenä.

    Arska on kuitenkin paistanut tähän asti kuten kuvasta jälleen on huomattavissa. Mutta tänäiltana onkin sitten alkanut huiput hävitä pilvien sisään. Mut kelihän on kaikille sama, ja tällä käyrällä ei ainakaan omaan tekemiseen juuri vaikuta pikku taifuunit / lumimyräkät :)

  • 05.02.2010
    Niin sitä on sitten pari yötä nukuttu nenä tukossa. Kurkkukipu loppui ja nenä meni tukkoon. Finrexinillä on huuhdelty ibuxinia ja para-tabsia alas ja toissayönä kävi jo jonkun verran mielessä josko sitä osallistuisi ollenkaan tähän ekaan kisaweekendiin, mutta päätin kuitenkin, että jos tänne asti on tultu, niin vedetään nyt sit kisaa oli flunssassa tai ei.

  • 03.02.2010
    Aamulla jälleen ei millään unta ja kurkku kipeä.. Näin sitä taas lähti päivä hienosti viikon finrexin paussin jälkeen pussillisella eukalyptusjuomaa käyntiin. Treenaamassakin käytiin kuten kuvasta näkyy, keleissä ei oo valittamista eikä perushiihdon fiiliksessä, mutta näin kolmen viikon paussin jälkeen ei "repeat-trainingista" voinut kovin paljoa odottaa. Huimausta ei tosin tullut, että sentään se oli nyt selkeästi positiivista! Juurenpalasen poisto ainakin tässä vaiheessa vaikuttaa olleen ihan aiheellinen toimenpide, vaikka kirurgin mielipide olikin erilainen.

    Illalla vielä vähän lipsuttelua tuolla toistaiseksi aurinkoisissa olosuhteissa ja paikalliseen apteekkiin ostamaan kurkkua & poistokuopan desinfioivaa ainetta.

  • 02.02.2010
    Se olis sit toinen toista, ruotsalaisuuden päivä :P Tässä juuri heräilin kerrossängyn yläpetiltä, kaimalla oli paras tuuri ja hän sai oman huoneen parisängyllä. Perillä siis ollaan jälleen kerran vaiherikkaan matkan jälkeen. Joensuusta lähdin lauantai iltana ja maanantai iltana kahdeksan jälkeen Suomen aikaa oltiin perillä. Paikan nimeä en vielä osaa lausua enkä kirjoittaa, mutta Milanosta Torinon ja Bardoneccian kautta vuoren läpi Ranskaan eilen ajeltiin. Olotila vaikuttaa muuten ihan hyvälle, mutta eilisen päivän päätä särki kokoajan ja yöunet jäi jälleen kerran melko lyhyiksi.

    Sitä sitten oltiin lähössä treenaamaan: kas ollakkaan yöllä on ollu pakkasta reilusti yli -15 astetta ja kesädiesel meinaa vähän tahmoa polttoainesuodattimiin. Tämän seurauksena kumpaisenkin auton kanssa meinasi olla jonkun verran ongelmia. Vitomme sammui nätisti ruutuun 2 minuutin tyhjäkäynnin jälkeen, chromen sen sijaan sain ajeltua paikalliselle huoltsikalle ennenkuin se jämähti ja sain tankattua talvidieseliä tankkiin. Tämänkin jälkeen chromen polttoainesuodatinta joutui vähän käsillä lämmittelemään, että sain ajeltua chromen takaisin ladulle himoitseville kilpureille.

    Aurinko kuitenkin paistaa ja kaikin puolin vaikuttaisi homma muuten siltä, että kyllä tästä hyvä tulee kunhan saadaan porukka ja autot toimimaan yhteisen elon sujuvuuden eteen.

  • 16.01.2010
    Viikko kotona jumittamista ohjelmassa ja pahan mielen poistava määrä kipulääkettä & penisiliiniä ihan reseptin muodossa. Pari kuukautta sitten viisaudenhampaan poistoleikkauksessa haavaan jääneet viisauden rippeet on siis nyt leukaluuta myöten kirurgin mukaan poistettu ja tilalle on ommeltu miehekkään mittainen tikkirivistö. Lisenssi Kauhajoen SM-kisoihin jäi lääkäriltä saamatta, vaikka edelleenkin halu näyttää mihin terveenä pystyy on kova. Nähtävästi sitä sitten ei ole terve siihen mennessä eikä ole ollut koko talvena.

    Tässä sitä vaan sitten istuskellaan sohvalla ja haaveillaan treenaamisesta ja kilpailemisesta. Kun heittää huuleen 800mg ibuxinia ja 1g para-tabsia, niin hetkellisesti puolen tunnin kuluttua nappien nielemisestä mieleen putkahtaa ajatus treenaamaan lähtemisestä, mutta kun odottelee muutaman tunnin niin kummasti se ajatus vaan häipyy ja muuttuu aika rankaksi sensuroitavaksi olotilaksi. Toivottavasti tämä nyt tästä vihdoin korjaantuu. Kaikkeni olen tehnyt toipuakseni ja monta lenkkiä olen jättänyt tekemättä toipumisen toivossa viimeisen 2kk aikana.

    Kiitos näistä tehdyistä valinnoista vaan viipyy viipymistään. Odotellaan nyt sitten sitä hetkeä missä asti se Kiitos nyt oikein seisoo.

    Jos muuten on epäselvää/kiinnostaa millainen operaatio se viisauden hampaan kirurginen poistoleikkaus noin ylipäätään on, niin tässäpä youtube-linkki vastaavaanlaiseen kirurgiseen poistoon, jossa ei tarvinnut leukaluuta porailla.

  • 11.01.2010
    Niin on sitten lumi maassa ja muutamia kisojakin on rämmitty. Melko vähän on tullut kirjoiteltua tänne, kun on kokoajan ollut vaan negatiivista kirjoitettavaa, niin olen sitten katsonut paremmaksi jättää ne "avautumiset" ja seli-seli-selittelyt pois tältä osastolta. Alla kuitenkin kootut teokset viimeisestä 4 kuukaudesta.

    Syyskuun puolivälistähän tämä homma siis alkoi tuolla poskiontelon tulehduksella, joka kuukautta myöhemmin osoittautui viisaudenhampaan tulehduksen yhteydessä johtuneen kyseisestä viisurista. Viisaudenhampaan tulehduksen yhteydessä söin toisen antibioottikuurin, jonka ajoitin vaativan kirurgisen viisaudenhampaan poiston yhteyteen. Poiston jälkeen reilun viikon ibuprofeiini & parasetamoli kuuri ja kun olotila ei alkanut korjautua kuukauden kuluessa niin varasin ajan yksityiselle hammaslääkärille, joka totesi poistokuopan tulehtuneen. Tämä johti paikalliseen lääkeainehoitoon ja reilun viikon totaalilepoon. Tämä hoito toimi noin kahden viikon ajan, jonka jälkeen hoitoa edeltävä huimaus ja varsinkin rasituksen yhteydessä tullut "tajunnan rajamailla hortoilu"-tila alkoi palata. Menin uudelleen yksityiselle hammaslääkärille, joka kuitenkin totesi poistokuopan olevan nyt siisti ja oireeton ja totesi minut terveeksi. Menin terveydenhoitajalle, joka käytti minut pyynnöstäni veritesteissä, mutta niistä ei löytynyt mitään tulehdukseen / sairauteen viittaavaa. Halusin kuitenkin ajan yleislääkärille, joka myös totesi minut perusterveeksi mieheksi ja pyynnöstäni leuasta otettiin röntgenkuva. Varasin ajan terveyskeskuksen hammaslääkärille kuvan tulkitsemista varten ja terveyskeskuksen hammaslääkäri otti kuvan perusteelta tarkemman röntgen-kuvan poistokuopasta ja totesi, että viisaudenhampaan poistoleikkauksen yhteydessä on poistokuoppaan todennäköisesti jäänyt palanen viisaudenhampaan juurta ja tämä aiheuttaa jatkuvan tulehduksen poistokuoppaan.

    Homma jatkuu näiltä osin siten, että sain ajan ylihuomiseksi viisaudenhampaan poiston tehneelle alan rautaiselle ammattilaiselle ja hän joutuu nyt sitten suorittamaan uuden leikkauksen ja poistamaan kuoppaan nähtävästi jääneen hampaan palasen / palaset. Mietitään sitten leikkauksen jälkeen mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

    Lopetellaan tämä tilannekatsaus kuitenkin positiivisella mielellä ja todetaan, että olempa sitten istunut pari tuntia koulussa ja vaikuttaisi siltä, että alkaa nämä kurssit olla melko lopuillaan. Tein myös tilanne katsauksen opintojeni tilanteeseen ja oikeasti vaikuttaisi, että se valmistuminen ei nyt vaikutakkaan aivan kaukaiselle ajatukselle :). Nyt syömään KELA:n tukemaa ateriaa ja kotia tutkimaan missäs ne harkkatyön pohjat olikaan.

  • 07.09.2009
    Jahas.. ne alkaa kuumat ja hikiset päivät olla melko vähissä. Reilun kuukauden päästä pääsee toivottavasti jo ihan oikeiden suksien päällekkin heilumaan ja tutusta opinahjosta lehtorit kyselee syömisen ohessa viimevuotisien kurssien harkkatöitä. Kesä alkaa olla siis takanapäin ja syksyn toimet edessä.

    Loppukesästä asumistilannekkin on kohentunut melkoisesti. 12 vuoden soluasuminen on ainakin toistaiseksi taakse jäänyttä elämää ja nyt kotiin on aina mukava palata, kun on siistiä eikä tarvitse ensimmäiseksi alkaa siivoamaan kämppiksien sotkuja. Tosin kämppikset ovat vaihtuneet sitten yhteen vastakkaista sukupuolta edustavaan kylväjään ja toistaiseksi yhteen karvakasaan, joiden jälkiä voipi halutessaan korjailla kämppisten sotkujen sijaan.

    Treenit ovat sujuneet suunnitelmien mukaisesti etelänleirin jälkeenkin ja vaikuttaisi siltä, että kunto on taas kohentunut edeltävästä vuodesta parempaan suuntaan. Mutta onneksi pum-pum-hiihto on sellainen laji, että edelleenkin sen hyvän ja huonon päivän ero on tuloslistassa suuri -> Jos ei vaan osu tauluun ja hiihdollisesti ei satu se voikakkain päivä, niin keula karkaa kauas ja taas toisaalta jos laikat kaatuu ja sattuu lankut etenevään suuntaan, niin mahdollisuudet on vaikka mihin. Mutta tuo kai se on se juttu, joka tässä lajissa noin ensinnäkin kiehtoo.

    Elikkäs ei muuta kun treeniä toisen perään ja harkkatyökansio esiin, niin siitä se elämä pimenevässä syksyssä etenee ;)

  • 18.07.2009
    Jälleen kuuma ja hikinen päivä takana päin. Aamulla liukasteltiin sauvojen kanssa paikallisissa metsiköissä ja sohittiin piekkareilla kohti tauluja paremmalla ja huonommalla menestyksellä ja illasta vielä kevyet asfaltin tökkimiset rollerit jalassa. Huomenna olisikin pitkä treeni ja olisi tämä jakso tuupattu, sitten onkin enää yksi treenijakso ja sit kohti kotikulmia toimivamman masun toivossa.

    Treenissä voipi näköjään niinku juoda kevyesti 2,5L juomista siten, että vielä treenin jälkeenkin janottaa.. Se tekee niinku reilusti yli litran / tunti, että näihin olosuhteisiin pitäs suunnitella nuo juomapullotki uudestaan. Sen verran opin tuosta kuumeeseen johtaneesta treenistä, että olen sitten varannut useamman pullon juomista / treeni ja kieltämättä melko kiitettävästi tuota juomista täällä on muutenkin tullut kulutettua. Onhan tämä kuitenkin Viron korkein paikka, niin nähtävästi samat lait pätee täälläkin kuin millä tahansa muullakin korkean paikan leirillä ;)

    Treenit on siis menny ihan jees parin sairastelun jälkeisen vähän heikomman päivän jälkeen. Paikat on kipeenä treenaamisesta ja hierontapöydälle tekisi mieli kunhan edes vähän palautuisi nuo paikat, että niihin kärsisi edes koskea. Mutta jospa kämppisten isukki vähän antaisi vähän selkään tuossa huomisen treenin jälkeen, niin pysys kehittävämpänä vielä tuo viimeinenkin rutistus.

  • 12.07.2009
    Kova treeni helteessä, maha sekasi ja illalla lämpöä 38,5.. Mistähän tuo mahtoi johtua.. olisiko joku mahapöpö, nestevajaus, paikallinen bakteeri,.. ken tietää, mut nyt alkaa onneksi olla pikkuhiljaa homma kondiksessa, toivottavasti. Tänään hyvä treenipäivä siis vaihtui leffapäivään. No huomenna vielä lepäillään ja katellaan sit ylihuomenna miten tuo elimistö ottas vastaan ulkoilua.

    Mut mukava keikka silti tähän asti ollu, Viron maisemat on ollu mukavaa vaihtelua ja treeni on maittanut lukuunottamatta tätä välikuolemaa. Jospa tuo masu olis nyt keittäny sellasen keiton tuonne, että paikalliset pikkupöpöt ei enää kaatas tätä miestä.

    No tästä iltaruualle, siitä vielä paikallisen pizzerian kautta takasin ja sitten huomenna vietetään kaikki yhteistä lepopäivää. Siinäpä sitä onkin sitten keksimistä, kun pitää kokonaiset kaksi päivää vaan levätä. No toisaalta ei välttämättä tuu itelle yhtään pahaan paikkaan tuo lepopäivä, että pääsee kunnolla antamaan lepoa elimistölle ja pääsee palautumaan tästä kuumeilusta. Jospa sitten treeni alkas kulkee parin ekan treenin jälkeen taas normaalisti.

  • 09.07.2009
    Näin sitä sitten ollaan Etelänaapurissa lenkkeilemässä.. Melkoisen paljon populaa näyttää eksyneen samoihin maisemiin, mutta eiköhän tuonne sovi. Paikallista nyppylää tahkottiin ekana päivänä sen verran, että olin ainakin ekan illan aivan rikki. Toivotaan, että tästä palautuu tuleviin koitoksiin.. oli voima reidessä vähän vähissä, mutta hommasin visalla vähän voimaa, että eiköhän tästä palauduta.

    Eilen nyppylää tahkotessa oli paikallisia öttiäisiä sen verran paljon paikalla, että sauvaa nostaessa kävi vaan rapina kun hävittäjät, pommikoneet, inisijät yms. teki kamikaze iskuja, puhumattakaan siitä mustasta parvesta joka pärräsi kokoajan selän takana. Paitakin alkaa pikkuhiljaa olla kuiva tuosta treenistä, sukat on vieläkin märät.. tosin tänään sai jo pukea ihan pitkähihaisen päälle, mutta aina kun aurinko vähänkään pääsee tuolta pilvien välistä paistamaan niin on vaan melkoisen lämmintä.

    Nyt taidan kyllä alkaa pikkuhiljaa levyttämään, että jaksaa illalla vähän tuupata.. asfaltti on täällä sen verran sileä, että ihan jännittää kuinka jaksaa tuupata sillei sauvoilla, ettei ne lipeis. Kotimaisissa treenimaisemissa tätä ongelmaa ei ole juurikaan ollut viime vuosina ainakaan asfaltin puolesta :P

  • 30.06.2009
    Joku tässä urheilussa ei ole kyllä kohdallaan... Meikä poika mättää mäkeä kieli vyön alla ja samaan aikaan paikallinen toimisto kirjoittaa laskua projektipäälikön vetämänä mun nykivän hopeanuolen pyyhkijän alle. Ei niinku riitä se, että rankaisen itseäni pariin kertaan päivässä vetämällä itseni silloin tällöin tajunnan rajamaille, vaan sitten kun hoipertelen suihku, jääkaappi ja sänky mielessä kohti autoa, niin tuulilasistapa löytyy vielä kaiken kukkuraksi kirje minua muistaen kolmen vuorokauden maksuajalla. Vähän niinku kävis päivittäin istuttamassa kaverin maalle puun taimenet ja palkaksi sais laskun puun taimenista ja istutuskuokan vuokrasta. Kukahan sellasta työtä mahtas tehä?

    Mutta järkevää tai ei, niin pikkuhiljaa se vaan alkaa olla ensimmäinen kuukausi normaalia harjoittelua takana päin.. ja monta edessä. Työstä tämä homma käy edelleen, mutta on todettava, että kesätöitten pois jättäminen tältä kesältä on ainakin tässä vaiheessa kautta tehnyt sen, että treeni maittaa ja ei ole tarvinnut väsymyksen takia jättää treenejä kesken. Toisaalta kesätöitten pois jättäminen on tehnyt myös sen, että taloustilanne näyttää melko pahalle ja nähtävästi helpotusta ei ole tulossa.

    Pitänee vaan toivoa, että porukoilla menee hyvin ja isä pystyy edelleen maksamaan tämän mun työn aiheuttamat kustannukset ja toisaalta, että paikallisen toimiston laskut pysyvät sellaisissa mittakaavoissa, että tämä homma jatkuisi edes tämän kauden.

    Mutta eipä muuta kun erästä artistia lainatakseni "leuka rintaa kohti uusia pettymyksiä" ja venyttelymaton kautta ansaituille päiväunille, että jaksaa taas illalla laittaa kropan koville.

  • 02.06.2009
    Aurinko paistaa ja treeni maittaa.. Noh, pientä ongelmaa polven kanssa, mutta eipä tuo taida olla muusta kun treenin puutteesta kiinni. Harkkatöitäkin olisi tehtävänä, mutta eiköhän ne syksyn pimeinä iltoina tule puuhasteltua kasaan.

    Mutta asiaan. Siis pitkästä aikaa (kuukauden tauko) alkaa siis taas se todellinen treenaaminen. Tähän asti on ollut kevät enemmän tai vähemmän lomaa treeneistä ja treenaaminen on ollut lähinnä ulkoilua, mutta tästä se nyt taas lähti tänä aamuna käyntiin. 8:15 soi aamulla kello ja ysin jälkeen viimekesältä tutuissa maisemissa sauvojen kanssa hikoilua ja tuli todettua kuinka PJ-teltta nousi pystyyn veden äärelle. Hikoilun päälle ammuntatreeni ja kas ollakkaan meinasin myöhästyä koulun ruokailusta, joka kestää puoli yhteen asti. Eli melko aikaa vievää puuhaa siis tämä treenaaminen. Nyt on sitten masu täynnä ja venyttelyt käynnissä takapihalla.

    Tää on nyt varsinaisesti vaan koneen käynnistelyä ensiviikkoa varten. lauantaina alkaapi tämän kesän eka leiri, mutta itse liityn varmaankin siihen mukaan vasta maanantaina, kun käyn vähän moikkaamassa ex-valmentajaa tuolla stadissa.

    Mutta nyt alkaa olla venyttelyt venytelty.. kirjoittelempa taas lisää kun siihen aikaa likenee ;)

  • 21.04.2009
    Ampumahiihtokausi 2008 - 2009 ompi sitten siltä osin käsitelty. NTV:n 51,3km kisaan pikku kiireellä liisteröidyt sukset pitäs vielä puhistella ja muutamat vaparin sukset vielä käsitellä kesäteloilleen. Tosin varmaan sitä parit hiihtolenkitkin tässä vois vielä tehdä mutta lähinnä omaksi iloksi. Kunto tuntuisi vieläkin olevan ihan kohtuullinen ja motivaatiota lenkkeilyynkin löytyy melko kivasti, vaikka tässä vaiheessa se motivaatio taitaa noin niinkun yleisesti olla alimmillaan.

    Nyt olisikin sitten aika alkaa panostamaan hetki koulun käyntiin, jännätään vaan kuinka koulun vakiohenkilökunta asennoituu siihen, että alan palauttelemaan talven harjoitustöitä hieman myöhässä.

  • 12.03.2009
    No nyt on sitten pastat jo päästy keittelemään, tänään olis viimeset viralliset harjoitukset ja pari kisaa vielä toivon mukaan jäljellä. Eli nyt on sitten päästy ihan jo kisailemaanki. Keli oli melko haastava suksen valintaa ajatellen.. yöllä oli tullu vajaa 10cm uutta pakkaslunta, ja kas ollakkaan korkealla taivaalla paistava aurinko lämmitti pehmeää uutta pakkaslunta ja paikoitellen aamulla ajettu baana upotti. Mutta kas ollakkaan sehän sitten pamahti kisan aikana pilveen ja auringon lämmittämä uusi lumi koveni ja tuli niin sanottu liippakeli. Mutta kaikesta huolimatta homma pelasi huollon osalta loistavasti ja suksi oli mielestäni täysin kilpailukykyinen, vaikka varmaan väärällä lähdinkin.

    Kisan jälkeen sitten illalla olikin sosiaalinen meettinki ja perinteisellä suomalaisella mentaliteetilla olisi saatu melkoinen hulina aikaiseksi, mutta onneksi paikallinen levy-toni oli sen verran erilaisen musiikin kannattaja, että päästiin ajoissa kotia, kunhan löydettiin biilin avainten haltija kukkapuska kourassa täsmällisyyden pöydästä.

    Ilta päättyikin sitten astetta kovemman individuaalin katseluun, tosin naapuripoikien lähtiessä kylästä totesin itsekkin parhaaksi kampeutua Suomen historian kovimman IBU-Cup suorituksen tehneen athleten viereen ;)

  • 08.03.2009
    Ridnaun val Ridanna.. Täytyy myöntää, että matka oli jälleen melko raskas.. 2 tunnin yöunien jälkeen sellanen 17h matkustusta jotenkin rasittaa. Noh nyt on kahet hyvät yöunet takana, että kyllä tässä pikkuhiljaa alkaa hymy jo löytyä ;).

    Ohjelma on ollu melko lepposa: treeniä ja ruuan laittoa, tosin en ole vielä ole päässyt pastaa keittelemään.. kunhan kisat alkaa niin sitten varmaan alkaa tuo into ruuanlaitosta muilla hyytyä, niin eiköhän sitä sitten pääse laittamaan evästä :).

    Kelit on ollu tähän asti melko hyvät, jännätään kuinka pitkään jatkuu. Luntakin täällä on, tökkäsin eilen rexin pellolla hiihtäessäni hiihtouran viereen hankeen pystyyn, niin melkeen kahvaa myöten se sinne sitten uppos :D

  • 26.02.2009
    Hohhoijaa.. kylläpäs taas väsyttää. Tämän viikkoa on sitten tullut lepäiltyä, niin kummasti tuo lepääminen ruokkii väsymystä. Jos vaan pysyy liikkeessä niin on pirteä olo, mutta kun jähmettyy paikalleen ja lepäilee, niin väsyttää sitten kokoajan :(. No kieltämättä on ollut melko aikaisia herätyksiä tässä viimeaikoina, mutta ensiyönä nukun sitten siitäkin edestä ;).

    Morsiankin on nyt valmiina ensiviikonlopun koitoksia varten.. vielähän tuo "asekaapin" oven avaaminen päästää ilmoille melkoiset maalin katkut, mutta lakka on jo testattu useaan kertaan, että kestää hangata selkää vasten ;).

    Kelitkin on jälleen vaihteeksi melko hienot.. illalla kävin paikallisen lammikon jäällä vähän hiihtelemässä auringonlaskua kohti.. ja takaisin päin liu´utellessa sitten ihailin karhua ja orionia. Kyllä hiihto vaan on mukavaa verrattuna tuohon tämän aamuiseen konseptillisen täyteen raapustamiseen verrattuna.

    Mut taidampa tässä vetästä pikku torkut ja sitten suunnata jälleen vaihteeksi kohti Itä-Suomen huippu-urheiluvalmennuskeskusta. Jännä nähdä onko tällä viikolla jo ajettu ladut.

  • 20.02.2009
    Koulussapa sitä sitten ollaan.. Kieltämäti on tässä tullut vaikutettua ehkä hieman liian harvakseltaan koulun penkillä ja muutama harjoitustyö pitäisi vääntää vaikka väkisin loppuun, että saisi noita opintopisteitä. Hieman on kyllä vaikea löytää motivaatiota koululle. Treenien takia kun alkaa lipsumaan tunneilla istumisesta, niin joka kerta kun päättää lähteä treenaamaan koulun sijaan, tulee kynnys jättäytyä tunneilta pois helpommaksi.

    Päädyin sitten siihen lopputulokseen, että muokkailen tuon morsiammen halon ihan ite sääntöjen mukaiseksi.. Tänään onkin sitten iso päivä morsianta ajatellen. Tänään halko saapi lopullisen värinsä ja viimeistelylakan pintaan. Kieltämättä on ollut melkoisen työllistävä homma tuo halon muokkaus ja tuunaus. Toivottavasti tuo maalaus yms. onnistuu hyvin. Tosin sama kai se minkä näköinen siitä oikein tulee, kunhan sillä vaan sitten osuisi :)

    Mutta mikä parasta nyt on talvi, huippuhyvät treenikelit ja treeni maistuu! ;)

  • 19.01.2009
    Olipahan jälleen matkapäivä.. Johtotähti starttasi korpihotellin pihasta 9.15 ja mansikkatilan päärakennuksen etuovi aukesi 23.55. Matkalle mahtui kaikenlaista hässäkkää. Jossain vaiheessa tungettiin mm. monoja ja juoksukenkiä reppuun ja oltiin surullisen näköisiä köyhiä opiskelijoita, syötiin itäblokkilaista kansainvälistä evästä 6 desin juomalla, mutta illan kruunasi sitten vielä viimeisenä olleen 5 tunnin automatkan päätteeksi lämmin suihku ja sauna ennen pehmeätä ja lämmintä sänkyä.

  • 17.01.2009
    Se olis sitten melko lailla paketissa tämä keikka. Morsiammen laukkuun lukitsin ja kamat on vielä tuossa tuolien päällä haisemassa, että laukku painas huomenna mahdollisimman vähän.. Aamulla lähdetään ajelee siis rallireittejä pitkin kohti kenttää. Toivotaan siis, että A-luokan mese kestää sinne asti ja vältytään naarmuilta maalipinnassa, jotta mun visalla olis taas credittiä. Tulee melko pitkä päivä.. on varmaanki hiinä ja hiinä että onko sitä kotona kotona huomisen puolella.. sitten vielä siitä heti aamusta Tasavaltaa kohti ja kuuntelemaan mitä lehtorit on ollu mieltä tästä mun kisakeikasta..

    Kisatki on sitten siis hiihdetty.. Tämä viimeinen viikko oli kyllä melkosta sairastamista ja siihen nähen meni nuo viimeset kisat yllättävänki hyvin. Mut se on vaan taivahan tosi, että tuloslista on se joka ratkaisee. Millään muulla ei ole väliä. Joten ihan tyytyväinenkään ei voi olla. Morsiammeni on kyllä ainakin sen näköinen, että ainakin se on antanut kaikkensa tällä reissulla. Suomessa soittoa siis halon veistäjälle ja kyselemään että mites tämän halon kanssa nyt tehdään kun alun perin tällä ei olis päässy edes viivalle..

    Vielä viimeiset iltasuihkut ja pakkaukset siis edessä ja sitten aamulla johtotähti kohti Prahaa. Kieltämättä tältä keikalta jäi jonkun verran hampaan koloon ja tuli koettua se seikka, että kyllä tää pum-pum hiihto vaan on mukavaa ja melkeen tekis mieli jatkaa tästä tätä kiertuetta pidemmällekkin. Mutta käydään nyt eka kotona ja tuumaillaan vähän mihinkä crediitit riittää.

  • 15.01.2009
    Mitä sanoo navigaattori kun siltä kysyy "missä ollaan?" No tietysti että "tässä ollaan." Näillä sanoilla vois kuvata tämän hetken fiilistä huomiseen kisaan. Vastustuskyky ei ihan tälle keikalle riittäny, vaikka kävin paikallisessa hikimajassa, oon syöny vähän opiskelija-buranaa, juonu lämmitettyä annospusseissa Suomesta varalta tuotua mustaherukka- / sitruunajuomaa, teetä ja levänny mahdollisimman paljon viimeiset kax päivää. Oli vähän "ont i halsen" ja nyt turvotus on siirtynyt ylemmäs.. No toivottavasti ens yönä tuo olo antas nukkua vähän enemmän ku tuon 4h, joka viime yönä tuli koisailtua.

    Kävin kuitenkin tänään vähän testailemassa Peltosia ja paukuttelemassa paikallisia horia.. Tuli jälleen todettua, että kyllähän se laikka vaan heilahtaa, kun keskelle laukaisee. Tuo taitaa ollakkin huomiselle se ajatus millä yritän päästä viivalle vielä lauantaina, vaikka olo on mitä on. Eiköhän sitä melko huonollakin hiihdolla tuo lohkia, jos vaan nollat paukuttaa.

    Tänään siis ajatuksissa oli vähän, jos edustus TCM-tilaisuudessa olisi normaalia 50% alempi ja sänkykaverini kävisi edustamassa tänään kokonaisuudessaan accommodatitoitua tiimiä. Ainoan VIP-sertifioidun edustajammekin hemarit on siis nykyisyydellään IBU:n niin halutessa julkaistavaa tietoa. Eurooppalaista urheilua seuratessa sängyn pohjalta kulunee siis tää ilta äiti-mammana teetä lipittäen. Jännätään siis mitenkä pojat pärjää tuolla täsmällisyyden maassa ymmärtääkseni kovimmalla porukalla, joka on ollu viivalla tällä kaudella.

  • 13.01.2009
    Nove Mesto na Morave.. Täällä sitä sitten ollaan ja tietoliikenneyhteydetkin pelaa kolmen tähden hotellin ala-aulassa ;) Eilen kävin vähän tutustumassa ohuen pilviverhon läpi kuutamon loistaessa paikalliseen "tour de ski"-töllölähetyksestäkin tuttuun 3km tykkibaanaan, mm. kotimaisen sprintterin löytämän mainosaitaojankin löysin, tosin vain katseella. Uusia taulujakin näyttivät stadikalla maalailevan tämän päivän harjoituksiin, tosin itse pääsen niitä kolistelemaan vasta huomenna kun tämän päivän treeniohjelmassa lukee yksikertaisuudessaan "rest"

    Niin se vaan on sitten tosiaan tämä keikka puolessa välissä. Vajaan viikon päästä olen jälleen opinahjossa istua kököttämässä. Etelänaapurin poikien kanssa jaetaan suksienvoitelukoppi ja vaikuttas siltä, että ihan hyvin tullaan keskenämme toimeen. Coutsille eilen soittelin ja tuumaili vaan, että eikun vaan tuulta päin perustreeneillä. Kieltämättä motivaatio taulun kaatamiseen on nyt melko kova ja tämä lepopäivä ei ainakaan sitä motivaatiota laske.. huomenna siis paukutellaan laikkaa nurin ja paikataan kolhiintunutta itseluottamusta ;)

  • 11.01.2009
    Eka kisasetti takana.. Kummassakin kisassa tavoitteeni täyttyi, eli nyt tälläkin miehellä on sitten "isojen poikien lisenssi", mutta kyllähän tämä setti on mennyt melkolailla mönkään kaikkinensa muuten. Ensimmäisessä kisassa 5 sakkominuttia rankaisee melko rajusti ja tänään sitten hiihdin mielestäni huonoimman pikakilpailun tällä kaudella. 3 rinkiä sakkoja ja hiihtokin oli melko pehmyttä ja väsynyttä. Maalissa päälimmäinen tunne oli, että pitäsi päästä sänkyyn nukkumaan.

    Melko tiukkaa sinänsä kun sänkykaveri vetää elämänsä kisoja ja mulla menee kokoajan vähän mönkään. Ensin tuo sauvahomma, sitten asehomma, sitten kisat sijoituksille 29. ja 56. ja pää pitäis tyhjäksi saada. Tänään olisi "kisadice" mutta jotenkin ei ole kauheet fiilikset sinne lähtee muita masentamaan. Toivottavasti huomenna matka Prahan kautta Nove Mestoon menee hyvin. Olisipa helppoa kun voisi vaan olla ajattelematta mitään matkajärjestelyjä mesen takapenkillä.

    "Mutta tämmöistä on ampumahiihto." Tuota lausetta on tullu melkolailla toistettua omassa mielessä tässä parin päivän aikana. Toisaalta tämmöinen "kaikki päin ..."- kisaweekendi kasvattaa ja lisää entisestään motivaatiota tehdä asiat entistä paremmin. Kuitenkin tiedossa on, että pystyy paljon parempaan "normisuorituksellakin", niin nyt tekisi vaan mieli nukkua tämä paha mieli pois. Eli eikun treenaamaan uuden puukolla veistetyn tukin kanssa Nove Mestoon ja sitä "normisuoritusta" tekemään ensiviikon perjantaina ;)

  • 09.01.2009
    Niin sitä sitten ollaan Altenbergin nyppylällä.. eilinen päivä se oli sitten hieno. Kaikki meni kuten oli suunniteltu ja ehkä jopa paremmin. Ensin lento oli 15min etuajassa, matkalaukut, aseet ja sukset tuli todella hätäsesti ja kanuunatkin saatiin rynkkyjen valvonnassa pikaisesti tsekattua. A-luokan mese talvirenkain löytyi alle ja leppoisa ajelu Altenbergiin sujui mukavassa aurinkoisessa säässä ja hotellikin löytyi ongelmitta isoine viileine huoneineen.

    Mutta tänään se sitten alkoikin.. Etsimme ensin voitelupaikan joka osoittautui isoksi kylmäksi halliksi, jossa ei nyt ihan älyttömiä valoja ollut. Menimme hyväksytyttämään kisakamat niin kas ollakkaan morsiameni halko ei ollutkaan sääntöjen mukainen.. Noh kohdistelin siinä kuitenkin morsimmen kohdilleen ja aloitin treenin. Suksitestiä ja kas ollakkaan joku kaveri sitten veti päälle. Rexin putki poikki ja eikun ukko hakemaan uutta keppiä, siinä vierähti sitten joku 20min kun keppi löytyi, tosin sain sillä aikaa pyydettyä yhden putken lainaan Slovenian kaverilta, kiitokset hänelle siitä. Nove Mestoon en kuulemma viikon päähän uutta keppiä Suomesta saa, hiihdän siis isäukon vanhoilla exeleillä siellä.

    No sain siis sauvan -> menin tekemään varsinaista treeniä tämän alkuverkan jälkeen niin tauluille kävelee kavereita.. kello oli pyörähtänyt 11.30 ja 12 asti oli harjoitusaikaa, mutta nähtävästi ei ammuntaa. No empä sitten ampunut tänään kun kohdistuksen. Sitten kopille, voidetesti ja tämän jälkeen tekemään asepuusepän töitä. Nyt on sitten kanuuna vähän erinäköinen ja tuntuinen. Huomenna pääsee testaamaan sitten tosi toimissa. Isäukko kävi laittamassa kisasukset, niin kas ollakkaan siinä törmäyksessä oli sitten toisesta suksesta lähteny kantista pala. Sellanen 20 senttiä toisesta suksesta oli jääny välille. Pitänee sitten muistaa kummanko suksen kumpaakin jalkaan laittaa.. voi vähän haitata muuten hiihtoliikkeitä.

    Noh.. huomenna on päivä uus ja toivottavasti vastoinkäymiset on nyt tälle keikalle käyty. Kisa starttaa numerolla 1 ja pääsee ainakin ekalla kiekalla hiihtämään vapaalla radalla. Nyt painaa silmäkulmia sen verran, että kampean itseni viileään sänkyyn painavan peiton alle ja ummistan silmäni huomista kohti.

  • 03.01.2009
    Niimpä sitä sitten autossa istuskelen.. Jämsän liikenneympyrä häämöttää ja matka jatkuu kohti Jyskylää ja ainakaan toivottavasti ei valokuvia kisareissusta kansalliselle turvallisuusvalvojalle tulisi yhtä enempää..

    Käytiin siis Ahveniston moottorirataa vähän tahkoamassa sukset jalassa ja kanuuna selässä ja erothan sitä moottoriradalla 2km lenkkiä kiertämälläkin saadaan. Itsellä meni perussuorituksella ihan ok. Tulosten keulalla olevat muistivat vähän useammin pukata sauvoilla vauhtia ainakin noin hiihtoaikojen perusteelta katsoen. Olin kuitenkin kuudes ja mielestäni kisat oli piiiitkästä aikaa tasoikkaimmat mitä Suomen maalla on käyty. Tuollaisia kisoja kun saisi Suomeenkin enemmän niin ei välttämättä tarvitsisi lähteä merta edemmäksi kalaan, lisäksi tämä pum-pum-hiihto olisi paljon mielenkiintoisempaa.

    Mutta nyt tästä sitten jatketaan Noljakan Tasavaltaan ja tasavallan viereiseen tasavaltaan ja huomenna lipsuttelemaan ensimmäinen pertsan lenkki. Parit treenit ja sitten onkin lähtö sinne "merta edemmäs kalaan" lennot on varattu ja ylipainotkin ilmoiteltu.. eli ei muuta kun uutta matoa koukkuun ;)

  • 07.12.2008
    Hohhoijaa.. Kisakausi on tässä sitten availtu melkeen kuukasi sitten, kisat menneet ihan ok. Mitään ihmeitä ei ole ainakaan vielä tullut ladulla esitettyä, mutta ihan hyvää perus kisailua ollut tähän asti ja nyt tuntuu eilisen kisan jäljiltä vähän vasemmassa alaselässä siltä, että ihan kuin jotain erikoista olisin tehnyt.. En sitten tiedä johtuuko tuo sohvalla viettämästäni ajasta. Vähän korvan juuressa inisi joku mäkäräinen vai mikähän lie ollut niin nukuin sitten sohvalla..

    No puolen tunnin päästä olis taas lähtö kisapaikalle paikalliseen uuden karheaan ampumahiihtokeskukseen. Kisavaatteita tästä siis kai on lähdettävä vaihtelemaan, että kerkeää ladulle. Tänään sitä olisikin sitten kokonaista 20 kilsaa rummutettavana 2,5km hiihtolenkillä. Pitänee yrittää väistellä hiekan murusia eilistä paremmin. Tosin tänään ei ole sakkolenkkiä, että voi olla sikäli parempi suksille tänään ;)

  • 14.11.2008
    Niin sitä on sitten treenailtu tässä vesisateessa, loskassa ja vesilätäköissä. Kilpailukalenteri on tehty ensitalvelle ja opinnotkin ovat edenneet siihen pisteeseen, että ensimmäisiä välikokeita on jo takana päin. Joulu tekee tuloaan, kun kerran sunnuntaina on jälleen kaupat auki, joten kohta alkaisikin sitten se varsinainen koerumba ja opinnot alkaa myös crediittien muodossa olla melko vähissä. (toivottavasti niitä tulee = kokeet menee hyvin)

    Pum-Pum-hiihdot siis alkavat tässä jo nyt sunnuntaina, vaikkakaan lunta ei ole tietääkseni kovin paljoa missään Suomessa. Tykkilumella taas siis hiihdellään ja taistellaan näin luontoa vastaan. Edelleen olen sitä mieltä, että ei tässä mitään järkeä ole, mutta tällaista se vaan nähtävästi tällä tasolla on. Talvella niitä kunnon hiihtokelejä vaan sattuu nykyään melko vähän treenikaudelle, kun joskus junnuna sitä ei edes hiihdettykkään muulloin kuin aidolla taivaalta sataneella ja tampatulla valkoisella lumella. Kaikki puhuu jälleen ilmaston muutoksesta ja siitä mitenkä paljon ilmasto on muuttunut viimevuosina.. uskallan kyllä olla hieman erimieltä tästä asiasta. Jotenkin tuntuu, että tämä kilpailukausi, vaan alkaa joka vuosi aikaisemmin ja aikaisemmin. Junnuna yleensä se kilpailukauden avaus oli maakuntaviestissä, jonka jälkeen sitten hiihdettiin kilpoja. Nykyään tuntuu, että suksilla pitäisi päästä harjoittelemaan jo melkein syyskuussa. Tälläkin viikolla muutama treenin olisi mielestäni ollut parempi hiihtää ihan rehellisesti rullasuksilla lehdettömällä asfaltilla, kuin kyntää sohjovesilammikoissa jäätikön päällä horjuen. No se siitä aiheesta. Se vaan kuuluu tähän "huippu-urheiluun", jos tätä nyt sellaiseksi voi sanoa.

    Opintopuolella onkin mennyt tämä syksy tähän asti yllättävän hyvin, vaikka henkinen panostus onkin nyt tosiaan toisin päin kuin viimevuosina. Kyllähän ne lehtorit varmaan erimieltä tästä minun "harrastuksesta" on, mutta olen pyrkinyt vaivaamaan itseäni mahdollisimman vähän tällä aiheella. Aloitin jo lukukauden alussa sillä asenteella, että ongelmia todennäköisesti tulee, mutta ne pitää vaan yrittää sovitella lehtoreiden kanssa. Olenkin siis ajatellut niin, että jos treeni kestää pidempään ja joudun menemään myöhässä tunnille, niin sitten menen myöhässä muina miehinä. Mikä tässä on ollut positiivisesti yllättävää, niin ongelmia ei tähän mennessä ole oikeastaan ollenkaan esiintynyt. Suureksi osaksi kiitokset tästä lukujärjestyksen tekijälle, joka on asettanut opintomme pääasiassa puolesta päivästä alkaen iltaa kohden.

    Tuossa aamulla kävin viemässä
  • 06.10.2008
    Ompa sitten taas vierähtänyt muutama viikko tuossa edeltävästä tilannekatsauksesta. Tässä välissä onkin sitten ollut treenit enemmän tai vähemmän jäissä viisaudenhampaan poiston takia. Toukokuussa asiaa aloittelin ja tässä syyskuun puolivälissä se sitten vihdoin saatiin kaiveltua tuolta suuvärkistä pois. Käytännössä siis vajaan kuukauden paussi tuli tähän väliin tuottavista treeneistä, mutta melko äkkiähän tuo tuntuu kunto palautuneen.

    Pääpaino tulisikin nyt taas siirtää treeneihin, vaikkakin koulu on alkanut melko mukavasti. Toivotaan, että opinahjossa vaikuttavat lehtorit ymmärtävät tulevia poissaoloja treenien suhteen, mutta jos ei ymmärrä niin sitten ei ymmärrä.

    Ensi viikolla olisikin sitten jälleen joka syksyinen itseopiskelujakso käsillä.. Toivotaan, että saisin vihdoin tehtyä parit harjoitustyöt loppuun, treenattua kunnolla ja vielä systerillekkin lupasin käydä vaihteeksi kylässä. Puuhaa siis riittää mutta eiköhän tuosta selvitä.

    Noh.. vielä tämä viikko istuskellaan pulpetin takana ja rullaillaan syksyisessä vesisateessa lehdillä liukastellen ja sitten tehdään uusi tilannekatsaus.

  • 03.09.2008
    Opinahjossa kolmatta päivää istuskelen.. melkoista puuhaa tämä opiskelu taas vaihteeksi. Mitään en ole vielä oppinut, mutta tärkeintä varmaankin se, että olen saanut nimeni siihen tärkeimpään asiaan, eli kurssin paikallaolokirjaan. Jännätään kuinka laajasti noita paikalla nukkumis merkintöjä sinne omalle rivilleni tulevaisuudessa ilmestyy, mutta ainakin sieltä löytyy nyt oma rivi ;)

    Treenejä ei siis juurikaan ole kertynyt tässä viimeisinä viikkoina sitkeän ja melko hidasrytmisen flunssan kourissa ollessani ja lisäksi vielä koulun alkaessa, mutta eiköhän tässä vielä ennen lumien tuloa keretä vielä vähän myllyttämään myllyjä.

    Mitenkähän muuten tämä koulu loppujen lopuksi palvelee meitä opiskelijoita.. kesällä kun treenasin ja puuhastelin kaikkea muuta oli yleinen olo paljon virkeämpi, ajatus napsui paljon nopeammin ja paremmin ja nyt kun on sitten istuskellut koulussa kolme päivää, niin täytyy myöntää, että nyt on järki jäässä.

  • 29.08.2008
    Päivitystä päivitystä.. täytyy myöntää, että jälleen on ollut olevinaan niin kiire, ettei ole kerennyt oikein päivittelemään muuta kuin menoveden noussutta hintaa ja hopeanuoleni hörppimän nesteen määrää, mutta tästä se taas sitten alkaa, kun opinahjo kutsuu mielenkiintoisine luentoineen.

    Treenattu siis on, jopa niin paljon, että tällä hetkellä aamuisin teetä juodessa pääsee viikon luontoääniä ilmoille, jos suun joutuu äänien merkeissä syystä tai toisesta aukaisemaan. Mutta eiköhän tästä luontoäänet tokene aliasta katsellessa ja teetä juodessa. Toisaalta tällainen tauko tekee ihan hyvää. Saapi vaan loikoilla, katsella isolla rahalla tehtyä viihdettä ja mikä parasta: nukkua!

    Ensiviikolla sitten muuttuu jälleen elämä.. pahasti epäilyttää, että elämästä tulee vaikeaa, näin kesän helppouden jälkeen, mutta voihan se olla, että jos elämästäni tulee vaikeaa, niin siinä samassa jonkun muunkin verenpaine saattaa kohota kesän nestetankkausta korkeammaksi. Opinnoista valtiolta saatavan avustuksen olen nimittäin omalta osaltani saanut kokonaisuudessaan, niin nyt ei edes valtio velvoita tätä luentohaamua suorittamaan yhtä ainutta opintopistettä, siispä en pidä asian suhteen kiirettä. Se taitaa nyt olla 19. vuosi kun aloitan koulun näin syksyllä ja luultavasti tämäkään syksy ei vielä ole se viimeinen.

    20 vuotta.. siis mieti 20 vuotta opiskelua.. onko tässä yhteiskunnassa jotain *erseellään? Voisi kuvitella että tässä maailmassa selviäisi vähemmilläkin tiedolla kuin 20 vuoden opiskelulla! Tottakai ihmisen pitää oppia lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan, jonkun verran yleissivistystä, ehkä vieraita kieliä, mutta että 20 vuotta.. ja mikä on tulos.. ihminen joka on niin soikeena opetettavasti tiedosta, että nipin napin osaa oman niminsä kirjoittaa hyvänä päivänä.

    Tätäpä pitääkin pohtia illalla erään ex-kämppiksen kanssa Primitivo / Shiraz mehun jälkeen maailmanparannusosiossa Tortillojen ja uusimman mediapläjäyksen jälkeen. Nyt Jenniferi kehiin, että kerkeää tehdä jotain tänäkin päivänä :P

  • 12.07.2008
    Maha kestää kuin kestääkin paikallisen happamuustason ruokailuissa.. myös suihkun rautaisiin pitoisuuksiin alkaa pikkuhiljaa tottumaan, vaikkakin vieläkään ei kovin mielellään suuta availe suihkussa käydessä laulamisesta puhumattakaan joka tosin on suotavaa ihan noin yhteiskunnallisistakin näkökulmista. Pakarat alkaa olla melko arat, mutta sehän kertoo vaan siitä, että lihas kiinteytyy ja treeni on mennyt perille, mutta toivottavasti tämä nyt ei kerro siitä että on mennyt päin *ersettä :P.

    Huomenna olisi sitten ensimmäinen piiiiitkä treeni. Suomalaisen sääpalvelun mukaan on melko todennäköistä, että saattaa hieman sadella, mutta jospa ei kuitenkaan. Highway on sen verran tasainen ja olen kuullut että useat maailmanluokan ampumahiihdon harrastelijat ovat vetäneet lippoja paikallisissa laskuissa (jopa kuivalla radalla). Kanuunat kuitenkin säilytetään ampumapenkalla, niin en pääse telomaan morsiantani enempää.. ampumapenkkaharjoituksessa lipaspakkaa hieman modifioin uusiksi erittäin nopean ampumapenkkasuorituksen yhteydessä, mutta biisonilla ja parilla rikalla paikkasimme sen.

    Nyt on kämppiksellä vaihteeksi melko lentävät jutut menossa, niin taidan yhtyä tähän jutusteluun, ainakin nyökkäilyn merkeissä. Ja tietysti nukkumaahan tässä pitäisi pikkustahiljaa alkaa.. vaikka aliaskin olisi hyvässä vauhdissa vaihteeksi. Palailen taas tuonnempana. öitä

  • 09.07.2008
    Hyttysiä, märkää ruohoa, hiostavaa säätä ja ruosteisia suihkuja: Otepää. Täällä sitä nyt sitten ollaan toista päivää ulkoilun merkeissä viettämässä aikaa. Sinänsä ihan jees paikka treenata. Rullarata on erittäin hyvä pinnaltaan ja vaihteleva itäsuomen ratojen jälkeen. Myös ampumarata on erittäin hieno. Pääsee muutenkin ammunta treenissä vähän niinku jo fiilikseen kun on joku muukin ampumassa ja ampumarata on jotain muutakin kuin musta täplä kuusikossa.

    Tuossa välissä kerkesin käydä muutaman päivän töissäkin.. vaikka en kovin montaa päivää kerennyt ollakkaan niin silti viimeisen työpäivän jälkeen isolle Jiille soitettuani nukkua tuhisin sitten lähes yhteen kyytiin miehekkäät 16h. Nähtävästi tuo työ on vaan työpäivien pituuden ja vähien yöunien ansiosta melko raskasta. Tosin tuleehan sitä täällä ulkoilun lomassakin nukuttua melko paljon, mutta kun nukkuu pitkin päivää, niin ei pääse tuollaisia univelkoja kertymään.

    Aamulla käytiin kartoittamassa vähän Munamägeä ja Linnamägeä.. nyt illasta nähtävästi vähän rullaillaan rullilla ja sohitaan kanuunoilla. Sellaista siis tänne Eestin suunnalle. Äitille vaan terkkuja, että mese & skype pelaa, rahaa on (toistaiseksi), matka meni hyvin, ruokaa on riittävästi ja se on syötävää. => poika voi hyvin.


  • 18.06.2008
    Niin sitä kotia sitten Jukolasta löysin. Joukkueemmehan tietysti hylättiin, mutta haitanneeko tuo. Onneksi ei sattunut omalle kohdalle kyseinen suoritus vaikka rastilla 61 kieltämättä säikähdinkin, että leimasinko rastilla 19.. Suuret kiitokset joka tapauksessa kaikille Jukolassa vaikuttaneille kavereille mukavasta vaikkakin sateisesta keikasta ja Itä-Suomen eksyjille kyydistä joka kävi opiskelijan pussille mukavan edullisesti nykyisillä menoveden hinnoilla.

    Niin sitä on sitten tosiaan toinen Jukola takana ja muutamat treenitkin on tullu vedettyä harjoittelukeskuksessa. Unikin on maittanut mukavasti ja ruoka maittanut. Tällä viikolla on kelikin vähän suosinut paremmin kuin viime viikolla, vaikka juuri tällä hetkellä sataakin vettä :P. Tässä siis kahviossa istuskelen ja odottelen illan treeniä. Voihan se olla, että ei yllä meidän pelien taso aivan eiliselle naapurimaiden ottelulle, mutta eiköhän sitä korttia nouse samalla lailla ;)

  • 13.06.2008
    Niin sitä taas makoillaan Kontiolahdella jossain mediakeskuksessa ja odotellaan päivän toista treeniä. Viimeyönä ei vaan oikein tullut uni, kun jäi päässä pyörimään nuo kustannusasiat. Toivottavasti tämä tästä vielä selviää.

    Huomenna se olisikin sitten lähtö eksymään tuonne hitaiden hämäläisten kaupunkiin. Aamulla kuudelta olisi sitten startti Joensuusta, eli kello soipi melkoisen aikaisin.. no toivottavasti bussissa pystyy nukkumaan.. veikkaisin kyllä, että melko hiljainen on tunnelma kyseisessä kyydissä EM-jaliskisat huomioon ottaen. Mutta melko pitkä keikka tulee tehtyä jokatapauksessa. Voi olla että joutuu vähän ruokaa tekemään mukaan, että jaksaa sitten aamuyöstä kestää kartalla. Viimehetken muutoksena kun pääsen samalle osuudelle kuin vuosi sitten. Kyseessä on kyllä hieno osuus.. toivotaan vaan,että tälläkin kertaa sää on hyvä ja toivottavasti teen edes muutaman pikkupummin vähemmän kuin edellisellä kerralla.

    Nyt jää kyllä väliin sitten yksi treenipäivä (yksi kolmen tunnin treeni), mutta jospa se tulisi sitten tehtyä tuolla hämeen yössä. Voihan se tosin olla, että joutuu vähän sitten oman korteni jälkeen vielä jatkamaan, että saapi sen kolme tuntisen täyteen, näin ainakin toivottavasti :P

  • 12.06.2008
    Työt tuli tälle keväälle tehtyä ja nyt sitten alkoi elämässäni uudenlainen kausi: Ampumahiihto. Melkoisia muutoksia siis on elämässä nyt tapahtumassa, vihdoinkin, mutta nähtävästi tämä puuha vaatii melkolailla muutakin kuin elämän muutosta. Tähän asti olen hankkinut itse rahat asumiseen, syömiseen, autolla ajamiseen ja muutenkin elämiseen sekä pyrkinyt pitämään yllä edes jonkunlaista elämän tasoa, mutta nyt näyttää siltä, että oma talous ei kestä ammattimaista harjoittelua kovinkaan kauan. Tämä viikko onkin tullut sitten vietettyä "töissä" Kontiolahden ampumahiihtoharjoittelukeskuksessa. Aamulla yhdeksältä starttailen aina kotoa kohti harjoittelukeskusta ja illalla joskus kuuden aikoihin tulen yleensä takaisin kotia.

    Tällainen elämä on kyllä sitä mitä haluan, mutta mutta, on monta asiaa joita täytyisi kehittää huomattavasti tässä systeemissä. Ensinnäkin tottakai rahaahan sitä on kaikki kaikesta vailla, sillä tässä maailmassahan ei mikään ole ilmaista, mutta paljon on muutakin kehittämistä tässä järjestelmässä. No tässä nyt varmaankin ollaan tilanteessa, jossa itsekkin toimin nyt sitten "koehenkilönä" työn teon ohella ja todellinen suunta tullaan näkemään vasta tässä kesän edetessä. Silti kuitenkin melkolailla jännittää, mitä viivan alle oikein jää, kun katselee tätä jälkikäteen muutaman vuoden kuluttua. Toivottavasti ainakin voin olla tyytyväinen siihen, että kyse ei ollut siitä, ettenkö olisi tehnyt parastani.

  • 16.04.2008
    Niin vaan on kolme työpäivää takana, mutta lähinnä tärkeintä tässä on se, että nyt on istumiset tälle talvelle opinahjoissa istuskeltu! Neljä harkkatyötä on vielä vähän vaiheessa, mutta tärkeimmät on tehty alta pois ja nyt tienataan arvokasta kokemusta rakennustyöstä kuukauden verran. Savon sydämmessä siis vaihteeksi sohvalla nukutaan, mutta kunhan lumet sulaa pois, niin sitten jätetään tämä unessa vaeltaminen vähemmälle ja aletaan pirteänä ulkoilemaan itärajan tuntumassa.

    Mamma se taas on jaksanut hössöttää, tosin aivan ymmärrettävää, hänen pyhätössäänhän tässä yritän nyt kuukauden punkata. Liikkuvan netinkin hommailin kesäksi, että voipi tehdä jaksoraportteja ja opiskella etänä (nii varmaan). Pitäähän se netti olla, että voin teitä arvokkaat lukijani ilahduttaa väsyneillä kirjoituksillani :P. Väsymyksestä puheen ollen sitä on todellakin nyt ilmassa.. juttelin tuossa mestakamujen kesken ja ne tuntuvat menevän nukkumaan ilta kahdeksalta, että jaksavat sitten herätä viiden jälkeen aamulla kaurapuuron keittoon ja aamulehdelle.. itsellä tahtoo vähän virta loppua kun ei ole ainakaan vielä tottunut tuollaiseen rytmitykseen enkä lue sitä aamulehteä ja aamupuurokin saattaa kiireen takia jäädä joku aamu keittelemättä.

    Mutta siispä lähden tästä taas kirimään tuota aikataulua kiinni, että tämä univelka ei ainakaan paljoa kasvaisi tässä viikonloppua kohden.

  • 19.03.2008
    Ja lunta sataa! On se vaan ihme mitenkä sitä on havaittavissa sellainen juttu, että alkutalvesta on kauhea kiire kaikilla hiihtämään ja on laduilla kauhea tungos ja mahdoton stressi, että ku ei pääse kunnolla hiihtämään.. nyt sitten ku on kunnolla lunta ja hyvät kelit hiihdellä, niin innostus on jotenkin päässyt laskemaan.

    Laskeskelimpa tuossa eilen, että tässä on sitten 45 opintopistettä opintoja katkolla seuraavan puolentoistaviikon kuluessa. Eli käytännössä lähes viidesosa koko opinnoista mitä tulen koko koulun aikana suorittamaan. Eipä siis tarvitsisi kun käydä viidesti tällainen 1,5 vko:n jakso koulua = 7,5vko = vajaa kaksi kuukautta koulua ja tutkinto olisi kasassa. Onneksi kokeita ei kuitenkaan ole enää kun 4 jäljellä ja niistäkin juuri tein yhden. Mutta jännätään nyt sitten montako uusintaa ompi toukokuuksi tulollaan :D Harjoitustöitä näyttäisi eilisen inventaarion mukaan olevan vielä jäljellä 9:stä kurssista, tosin lähes kaikkia olen jo aloittanut ;)

    Pääsiäinenkin tekee tuloaan.. siis perjantai-maanantai tulee olemaan vapaata koulusta.. hmm.. mitenkähän mahtaa muuten meidän opinahjomme ruokala olla avoinna pääsiäisenä.. no ei muuta ku tuokkonen mämmiä ja purkki kermaa huomenna läheisestä ostoskeskuksesta jääkaappiin niin eiköhän sitä sen voimalla parit harkkatyöt tärähdä valmiiksi kunhan muistaa huolehtia sitten lisäksi tuosta nestetankkauksesta pääsiäisen aikana ;)

  • 07.03.2008
    Itseopiskelujaksoa on tämä viikko vietetty.. aamulla herätty joko harrastelemaan ampumahiihtoa tai sitten harjoitustyöitten kimppuun.. melko hyvin on harjoitustyöt edenneet, mutta täytyy myöntää, että vaikka on kohta viikon tehnyt harjoitustöitä niin silti lopputulos ei tahdo millään tyydyttää. Varsinkin kun ottaa huomioon, että tuo opinahjon formaali opetusjakso päättyy reilun kolmen viikon kuluttua. Innolla siis odotan, että nämä kolme viikkoa menisi ja koulussa juokseminen loppuisi ja pääsisi tekemään taas jotain muuta, mutta taas toisaalta harjoitustöitä ajatellen tuo viimeinen koulupäivä lähenee turhan nopeasti ja töitä pitää tehdä vielä todella paljon.

    Anan kanssa treenit taas menee ihan mukavasti lukuun ottamatta pieniä hiihtoteknisiä keskustelun aiheitamme.. jotenkin vaan se jo junnuvuosiltakin tutuksi tullut "only hands work, not tors"-ideologia ei vaan tahdo teknisesti enää toimia puolenkaan tunnin tasurin jälkeen tuolla ampumahiihto-harjoittelukeskuksen erimuotoisissa kukkuloissa. Mutta senhän takia sitä treenataan, että sitten parin vuoden päästä homma pelaa ;)

    Huomenna koittaa päivä jota olen odottanut PITKÄÄN. Lähdetään erään tässäkin pyörähtäneen pappikokelaan kanssa katsomaan hieman kansallispuiston maisemia laudan päältä.. repullinen kaakaota ja eväitä matkaan ja chillailua siis luvassa. Toivottavasti myös sää sattuisi mukava, nii olisi mukavampi viettää päivää tuolla pihalla. Mutta vielä pitää tämä päivä painaa läpi ennen kuin pääsee huomenna nauttimaan ja rentouttamaan pääkoppaa. Siispä takaisin yläpinnan raudoitusten katkaisupituuksien määrittämiseen momentin 0-kohdan perusteelta betoninormit 2004 BY50 ja betonirakenteiden suunnitteluohjeiden BY202 perusteelta.

  • 14.02.2008
    Niin se on sitten ystävänpäivä.. eipä taida noita ystäviä mulla sitten olla.. pitänee soitella tässä kun pääsee koulusta pois tässä kasin jälkeen muutamalle sellaiselle ihmiselle, jotka luen mielessäni ystäväkseni. Maailmanluokan ampumahiihtokilpailukeskuksessa oli taas olosuhteet harjoitteluun, kuten kilpailukeskuksessa helmikuun puolivälissä olettaa saattaa. On tässä vähän tuuleskellut, niin ladulla oli "pärtyä" niin paljon, että olisi siitä puutavarasta nyt rakennusingenjööri ainakin yhden huvilan kasaillut, tai ainakin notskijuhlat kaverien kesken pitänyt.. lisäksi kansainväliset kilpailusäädökset täyttävät hiihtolenkit oli huollettu viimeksi sohjokelillä ja tämän jälkeen on tainnut hieman pakastaa.. nämä tekijät kun laskee yhteen niin ei voi kun voivotella mitenkä loistavasti asiat vaan täällä Suomen pum pum hiihdon mekassa ovat, mutta onneksi keskitytään olennaisiin tekijöihin ja tykit oli saatu tänään taas huutamaan, jotta saadaan sitten syksyn vesisateeseen se kuuluisa jää(h)dytettylatu ja optimaaliset pum pum-hiihdon harjoitteluolosuhteet.

  • 11.02.2008
    Uusi viikko alussa ja sohjokelit senkun jatkuu.. ressulla sohjoliirtoilua 5km siis takana jo tällekkin päivälle. Kämppä on pysynyt viime aikoina yllättävän kivasti kasassa investoimani levykasan ansiosta. Muuten yhteinen asumuksemme on vaihteeksi ihan asuttavassa kunnossa ja lopullinen siivoustarkastuskin oli mennyt läpi. Siispä lähestyviin tentteihin lukemisen ja palautettavien harkkatöiden tekemiseen ei löydy valitettavasti tekosyitä.. joutunee siis oikeasti tekemään jotain niidenkin eteen :P. Eilen tekaisin yhden pienen harjoitus tehtävän (meni 5h) ja tuntu, että pää halkeaa.. tätä siis luvassa lähitulevaisuudessa. Pitänee siis pitää huolta enemmän omasta kunnosta, sillä se on kuitenkin harjoitustehtävien tekemisessä se a ja o. l ja k voi auttaa kans tuota yhtälöä joissain tilanteissa..

    Tänä aamuna nukuin sitten ihan puhtaasti pommiin.. varmaan unissani olin sammuttanut herätyksen :). Eipä tuossa liene kauheata vahinkoa päässyt käymään. Ajattelin tapauksen huomattuani, että kerkeäähän tuota tällekkin päivälle 8 tuntia istumaan vaikka kaksi tuntia myöhästyykin.

    Just lukasin tässä mm. että jos h > 800mm tulee uuman vedettyjen osien kumpaankin pintaan asentaa enintään 300mm jaolla pituussuuntainen raudoitus jonka pinta-alan osuuden uuman poikkileikkausalasta on oltava vähintään As/Ac = 1,2Fctk/Fyk. Eli aivan selkeää suomenkieltä ;) Tuollaista 40sivua reilussa tunnissa meinaa kummasti alkaa väsyttämään ja ihan joku juttu voi olla, että saattaa vaikka päästä unohtumaan pari sivua myöhemmin. No onneksi kyseessä on vain koko vuoden kattava kurssi ja arvosana muotoutuu täysin kokeitten ja pärstäkertoimen perusteella ;), ihan vähän siis jännittää mitenkä äijän käppyrän tässä käypi..

    Jahas.. se alkas kohta olla aika vetäytyä jatkamaan opintoja erään arkkitehdin tunnille.. Jännätään mikä on tänään aiheena. Edeltävän tunnin lopulta yritin kysyä häneltä erästä asiaa harjoitustyöhön liittyen ja vähän vaikutti, että hänen(kään) kanssa en päässyt samalle aaltopituudelle = empiirisen tutkimukseni perusteella siis suuria vaikeuksia tulossa.. No onneksi niitä ei ole vielä ;). Pitää siis asennoitua niin, että niitä ei myöskään tule.

  • 07.02.2008
    Kävipä tässä opiskelija-asuntolan edustaja meillä tuossa kylässä kun itä-naapurivahvistus opiskelijaboksistamme päätti muuttaa bilettämään Joensuun bilekehdon hoiviin rauhalliselta asumisalueeltamme. Kas ollakkaan oli majoitusliikkeemme edustaja jättänyt jo perinteiset huomautukset siivouksen osalta ja kämppis lupasi hoitavansa homman paremmin, mutta niin vaan kävi, että eipä mennyt tarkastus eilen läpi. Mutta ei syytä huoleen. Eilen sitten siivoiltiin porukassa kämppä sellaiseen kuntoon, että nyt jännätään millainen tuomio odottaa ruokapöydällä kun vihdoinkin illalla kotia kurvaan.

    Maailmanluokan ammattilainenkin oli palannut alani "johtavaan harjoittelukeskukseen" ja kyseli kovasti missä olen ollut. Vastasin kysymykseen: "here I am :)" Tekniikkapalaveria vähän pidettiin tuuppimisen osalta, kun näytti siltä että liukkaan kelin ansiosta pystyi keskittymään johonkin muuhunkin kuin liikkumattomuuden irvistelemiseen.

    Tässäpä sitä sitten istutaan vielä hetki opinahjossa sertifikaatteja ja toimintajärjestelmien viitekehyksiä ihmetellessä kellon lähentyessä ilta kahdeksaa. Kohta voikin vähän rentoutua ja kysellä vähän itseltään ja muilta mitä sitä huomenna oikein puuhastelisi.

  • 05.02.2008
    Kahdeksan tuntia louhintakoulutusta panostamisen ja panoskentän suunnittelusta, eri räjähdeaineista, alkupanoksista, nalleista ja reikien porauksista käytännössä putkeen istuttuna. Itseasiassa vaikka kuulostaa pahalle, niin yhtenä pätkänä koulutettuna tuntui, että ainakin kohdallani pedagogisesti paljon toimivampi kokonaisuus kuin kaksi tuntia silloin tällöin jotain asiaa kerralla opiskellen. Olisikohan tässä meille parempi tapa opettaa asioita?

    Treenit siis on melko jäissä tässä ollu taas muutaman päivän, mutta tänään sitä sitten ajattelin ulkoilla siitäkin edestä. Käytännössä laskiaistiistai menee lipien ja luikkareiden päällä lasketellen. Laskeskelua olisi kyllä muutenkin, mutta jospa jättäs ne toiset laskeskelut vaikka sitten huomiseksi.

    Laskiais/illallis keikka kotokunnalle meni oikein mukavasti. Lunta tuli kokoajan, mutta kynttilät lämmittivät kivasti iltaa possun niskafile-pihvin ääressä Vina Maipon kera. Paikallisen kukkulan laskeminen tosin oli melko vaivalloista sekä vaatimattoman korkeuseron että vallinneen vastatuulen ja lumisateen takia.

    Perehdyttämissuunnitelma.. tämmösistä sitä luennoidaan, mutta itse luennoitsija sanoi juuri, että ei käytännössä harrasteta koko hommaa.. joskus vaan tulee sellainen fiilis mm. näillä luennoilla, että niinköhän näistä on oikeasti jotain hyötyä tulevaisuudessa.

  • 02.02.2008
    Kas tänään se olis toinen toista.. eli ruotsalaisuuden päivä. Ulkona näyttäs olevan paikallinen melko outo ilmiö, joku saattaisi kutsua lumimyrkyksi, joka tässä tilanteessa on ainakin yhtä positiivinen asia kun erään kraakkujan pissitesti. Hopeanuoleni vasen lyhtykin kävi pimeänä, ja syykin löytyi ensin alan ammattilaisten kolmen tunnin ja sitten merkkikorjaamon kolmen tunnin korjauksen avulla. No nyt on sitten kumpikin tuikku kunnossa, eipä voi muuta sanoa, ku että halapaa oli ku makkara!

    Illaksi olisi suunnitteilla erikoinen romanttinen illallinen.. se mikä tässä nyt on erikoista, on se, että nyt mulla on seuraakin! Toivotaan, että tällä ei ole pidempi kantoisia vaikutuksia ihmisten elämään, mukaan lukien omani. Hienointa tässä illassa, tässä vaiheessa ajatellen, voisi olla se tunnelma kynttilän valossa, ihanan makuinen ruoka punkulla höystettynä ja ah, ihana jälkkäri leffan kera. Toivottavasti ilta menee kivasti. Voisin kuvitella, että nauttisin kunnon illallisesta perus pastasetin sijaan, joka tulee vetästyä aina illalla reenin jälkeen.

    Huomenna kun on laskiais sunnuntai niin ken sen tietää vaikka huomenna kävis vetäsemässä tail grabit tai ehkä enemmänkin tail ländärit osoitteessa www.ramakka.com , mutta se on sitten huomisen juttuja se ;)

  • 28.01.2008
    Muistimpa tänä aamuna, että olisi sitten koe puoliltapäivin :D. Noh.. onneksi heräsin ajoissa ja kerkesin lukea edes vähän kokeeseen. Onneksi kokeen merkitys arvosanaan ei ole ylitsepääsemättömän suuri. Jotain kuitenkin osasin, mutta sellainen perusasia kun tilavuuden laskeminen aiheutti yllättävän suuria ongelmia.. on se vaan jännä mitenkä 15 vuoden opiskelun jälkeen korkeus x leveys x pituus laskutoimitus voi olla ylitsepääsemättömän vaikea laskusuoritus sillä tasolla, että saisi vielä oikean vastauksen.

    Pyhäpäivänä köröteltiin kinttupolkuja pitkin paikalliseen hiihtourheilun juhlatapahtumaan ja pitkästä aikaa sai numeron rintaankin, ensimmäistä ja viimeistä kertaa tälle talvelle ilman morsianta. Omalta osaltani pellolla lipsuttelu meni oikein mukavasti. Kuvia muista lipsuttelijoista lisäilen kuvagalleriaan ennen puolen yötä, kun tulen pois pitkältä lenkiltä.

    Mutta on se vaan jännä mitenkä tämä säännöllisempi ulkoilu vaikuttaa henkiseen hyvin vointiin.. Päivien fiilikset muuttuu entistä enemmän väsymyksen ja pirteyden välillä. Tänään kun ei ole vielä käynyt lenkillä niin olo on kuin takapuskuriin ammutulla karvaturrilla helmikuussa.

    Tämän aasin sillan kautta lähden Turkin luennolle opiskelemaan erilaisia kaavotuksia.. onneksi tämän partasuun kaavat eivät kuitenkaan ole kovinkaan matemaattisia. Kaavoja opiskelemaan siis.

  • 22.01.2008
    Niin jäi urkkaruutu katsomatta eilen kun olin lipsuttelemassa lumisateen keskellä. Tosin erittäin hieno asia, että eilen todella satoi lunta! Ja sama jatkuu nähtävästi tänäänkin ;) Jospa se talvi tulee sittenkin.

    Tänään heräsin sitten aamulla ennen kuutta tekemään erästä harjoitustyötä.. neljän tunnin työn jälkeen kävin sitten tuotostani virittelemässä lehtorille esitettävään muotoon opiskelupalveluiden tulostimella, mutta niin vaan kävi, että tulostin ei ollut kanssani tänään samalla bittitasolla.. jumiin meni sekä tulostin että tietokone ja kaikki se mitä tänä aamuna sain tehtyä oli käytännössä merkityksetöntä lukuun ottamatta verenpaineen kohoamista. Eikä kaikki ole vielä siinä. Heti ensimmäisenä kun lähdin kotoa resentillä vääntäytymään tänne opinahjoon havahduin yht'äkkiä kyleltäni lumiselta asfaltilta, pannutin, siten etten edes itse sitä huomannut ennenkuin sitten asfaltilla. Sitten kun pääsin vihdoin luokkaan, mielestäni ajoissa, kuulin kanssa opiskelijoiltani että olen sitten tunnin myöhässä. Sitten tuo tulostus juttu, joka kesti itseasiassa 35min, joten en kerennyt syömään ennen erään lehtorin merkityksetöntä saarnaa, jonka ajan olisi voinut käyttää olennaiseen eli uuden asian opettamiseen. Sitten vihdoin kun pääsin syömään kaasin ruokailussa piimät rinnuksille ja sinapit & ketsupit pitkin kämmeniä.

    Nyt sitten olen koulussa väsyneenä, todella motivoituneena, edelleen nälkäisenä ja kaikin tavoin tuntuu kun uudet opit oikein kohisee päässä. Harmi, että tänään opinnot loppuvat jo parin tunnin päästä, onneksi kotona odottaa ne 10 harkkatyötä, johon nivaskaan tuli juuri yksi lisää, ja loppuviikosta taas yksi lisää.

    No tänään on tällainen päivä. Tässä taas nähdään, että on täysin turha tehdä enemmän kuin pystyy. Siinäpä se onkin sitten kysymys, missä se kultainen raja oikein piirtyy tässä meidän elämässämme.. se ei kuitenkaan ole vakio päivien kesken. Ehkä tänään olisi pitänyt vaan jäädä neljän seinän sisään ja jättää aiheuttamatta mielipahaa itselle ja muille ihmisille kävelemällä jääkaappia etemmäs.

  • 21.01.2008
    Uusi kouluviikko alullaan. Tänään täytyy myöntää, että tuntui sänky sen verran mukavalle, että oli pakko makailla joku reilu puolituntia ylimääräistä kaupallista propagandaa kuunnellessa. Noh opinahjoon selvisin resentillä paikoitellen rapsahtanutta tietä pitkin ja ekat kalvosulkeiset on kofeiinitauolla.

    Niin sitä pitäs viettää tätä laatuaikaa täällä opinahjossa aina ilta viiteen asti. Illalla vielä pitää etsiä jostain baanaa ku olis kolme tuntia lipsuteltavana.. voipi jäädä siis tänä(kin) iltana itsenäinen harkkatöiden tekeminen melko vähiin ja kello melko paljon ennenku pää on tyynyssä. Jahas.. kofeiinit on nähtävästi nautittu.. -back to studies-

  • 19.01.2008
    Kouluviikko ohi ja ensimmäinen kouluton päivä tälle viikolle alkaa kääntyä sängyn puolelle, kun viisarit näyttää siltä, että pitäs ottaa melkolailla tuuliennakkoa oikealle.. Harjoitustöitäkään ei ole enää toistakymmentä, tosin täytyy myöntää, että tänään ku yritin Anan raapusteluja noudattaa, nii harjoitustöiden tekeminen lähinnä kävi mielessä, mutta tikkuakaan en ristiin opintoja ajatellen saanut :(.

    Lähinnä vaan meinaa kiristää pantaa pään ympärillä ku paljon pitää saada tehtyä koulun osalta ja jos meinaa vähänkään ulkoilla, nii ei taho oikeasti saada aikaseksi yhtikäs mitään muuta. Olenko sitten niin saamaton, vai mistä tämä elämä oikein kiristää. Kai se on kaadettava kaali vaakatasoon, nii vannekki vähän helpottaa huomiseksi, nii jaksaa ainakin edes treenata. Tästä se taas lähtee ;)

  • 16.01.2008
    Rakas nettipäiväkirjani, olen pahoillani, että elämäni on vilissyt silmissäni ilman, että olen kirjoittellut sinulle. Jospa tulevaisuudessa yhteistyömme toimisi paremmin.

    Aamulla kävin taas harjoittelemassa, Ana veti ekaa kertaa hyvän "luulot pois" treenin akatemian / harjoittelukeskuksen nimissä. Ojentajat huuti happea jo vajaan viiden minuutin jälkeen ja 50min tahkoamisen jälkeen saattoi "only hands work" -tekniikassa olla luultavasti pieniä puutteita (onneksi ei ollu ite coachi nyppylän päällä kuvaamassa), tai ainakin siltä se tuntui kilpailukeskuksen s-nyppylän loppukirrauksessa.

    Opintoja on niin paljon että voisi sanoa, että on elämää, mutta sisältö on melko yksitoikkoista.. keskiarvona opinnot vie päivästä harkkatöineen ~ 10-12h / koulupäivä ja silti pitää weekendinä harkkatöitä ihmetellä / kursseja käydä, eli ihan työstä käy. Maaliskuun loppuun ku jaksas tällei painaa, niin sitten olis toiveita keventämisestä opintojen saralla.

    Pitäs varmaan alkaa seuraamaan tuota kalvosulkeista tarkemmin, tosin onhan tuoki asia kojeella, että voipihan sitä sitten illalla lukea.. TUSKIMPA!

    Vanhat merkinnät