Dear Diary

DEAR DIARY...

Takaisin

VANHAT MERKINNÄT

08.12 Kävi sitten tuossa lumet, lapissa kävin treenaamassa ja yksi kisaweekendikin on tullut vedettyä ja nyt pitäisi sitten pikkusta hiljaa päästä treenaamaan ihan kotoisallakin, mutta niin se vaan on maailma pimeänä ja rullasukset käytössä. Kyllä se vaan on mennyt niin ihmeelliseksi koko nykypuuha. Muistan kun aikoinaan näihin aikoihin ei edes mallattukkaan, että pitäisi päästä hiihtämään puhumattakaan siitä, että pitäisi kilpoja hiihtää. Kuten öljyn levittelijän kanssa jutusteltiin, niin maakuntaviesti oli aikoinaan se tapahtuma, josta varsinainen hiihtokausi alkoi ja sitten hiihdettiin siihen asti, että lumet sulivat pois. Nykyisellään maakuntaviestien aikaan kilpailevan ampumahiihtäjän olisi pitänyt harjoitella lumella jo ainakin 2 kuukautta ja käydä kisoja vaikka minkälaisia ja sitten kun on ne parhaat hiihtokelit eli yöpakkaset ja aurinkoiset kelit niin sitten ei tahdo enää löytyä kisoja kun kaikki on tympääntyneet jo hiihtämiseen siinä määrin, että ei ole enää innostusta. Kyllä tässä on joku pyllyllään.
No tällei se nyt sitten menee ja päivitellään ilmastonmuutosta ja että kun ei ole lunta.. mun mielestä meidän kyllä pitäisi katsoa edes hieman oman peilinkin suuntaan.

Noh.. niin sitä sitten ollaan taas lappiin lähdössä ja historiallinen lapin leiri nro. 2. alkaapi huomenna. Siksi historiallinen, että kerta se on ensimmäinenkin, että pitää lappiin toistamiseen lähteä saman harjoituskauden aikana. Kokeita olisi ollut ensiviikolla useampiakin, mutta vaikuttaapi siltä, että opettajat ymmärtävät yskän ja homma toimii. Siitä suuri kiitos opettajille! Jahas.. kello näyttää sen verran paljon, että pitää lähteä tästä opiskelemaan fysiikkaa ja toivoa, että yksi koe vielä siirtyisi..

30.10 Let it snow, let it snow, let it snow.. Frankin sanoja tavaillessa meni aika kun putken päältä paikallisia valkoiseksi muuttuvia maisemia ihailin. Valitettavasti jäi vain melko ohueksi tuo valkoinen harso tuonne heinikkoon, mutta jostainhan se metrinen kinos on aloitettava. Tämän päivää on siis vähän tuprutellut valkoisia hiutaleita tuolta pilvien välistä ja lunta tuli sen verran, että nastat tuli vaihdettua sekä hopeanuoleen, että mankeliin.
Tällä viikolla pääsee taas päästelemään pitkin Suomea ihan omaksi ilokseen ja oma ilo kun on kyseessä niin se on = ihan omine itsineen. Ensimmäisestä "koejaksosta" olisi vielä viimeinen koe tuossa loppuviikosta käsillä ja siihen keskittyessä & Suomen luontoa talsiessa aika pyörähtää taas eteenpäin, vaikka kelloja siirrettiinkin tuossa lauantaina taaksepäin. (ei käyny asiayhteyteen, mutta kävi muuten vaan jotenkin niin kivasti :D ).
Perussettiä on siis tämän viikon ohjelma, mutta sitten alkaisikin matka kohti karua pohjoista, joka näyttäisi ainakin sää-arvailukeskuksien mukaan oikein mukavalle & valkoiselle paikalle ulkoilla. Mutta eiköhän sinnekkin vesisaderintamat löydä tiensä tuolta Atlantilta kun tämä mies vetää Alpinat & Peltoset jalkaan.
Alkaa jotenkin painua negatiivis-sävyiseksi tämä juttu tässä kun jutustelee kaikkitietävän veteraanin kanssa mesellä & alkaa pikkusta hiljaa painaa tämän päivän happimäärä & differentiaalilaskenta tuolla yläkerrassa.. elikkäs iltapalan aika & sänkyyn. Kirjoittelen kunhan löydän taas positiivisia elämänkäänteitä ainakin aloituskappaleen verran ;)

16.10 "Itse opiskelujakso"... kas siinä hyvä keksintö pitää opettajien lomaa siten, että opiskelu oppilailla ei kuitenkaan keskeydy. No täytyy kyllä myöntää, että kyllähän tämä lomaviikkona itelläkin nyt sit menee, mutta itsenäisiä tehtäviä olis kyllä sen verran, että niittenkin parissa tämä viikko vierähtäisi vallan mukavasti.
Kelit alkaa olla täällä suomen siperiassa pikkusta hiljaa kohdallaan.. tänään rullalenkille hopeanuolella ajellessani mittari näytti +2.. jostain kumman syystä tiikka vähän livetti, mutta onneksi asfaltti oli märkä ja koivunlehdet olivat imeytyneet siihen kiinni, niin ei pitänyt sitten uretaani sliksitkään siinä. Noh siinä viimovassa vesisateessa tuli kuintenkin mieleeni että TÄMÄ on nyt sit sitä treeniä! Ja mikä olikaan fiilis kun sai märät vaatteet sukkia myöten pois ja pääsi palkitsevaan lämpöiseen suihkuun!
Viimeviikko meni taas vaihteeksi mukavasti treenien & opiskelun merkeissä, mutta mikä oli viimeviikolle uutta niin kävin sitten pari päivää tutustumassa työmaamestarin työhön paikallisen pilvenpiirtäjän rakennustyömaalla. Hieno tönö siitä tulee, mutta kieltämättä kyllähän tuohon tuntuu muutama kolikkokin pyörähtävän. Vaikka tönön 6. kerroksen välipohja olikin vasta muotituksessa & raudoituksessa niin täytyy myöntää että hieman jännitti sinne ~20 metriin kaluta ekaa kertaa huojuvia alumiini porraskehitelmiä pitkin. Mutta kaksi päivää kyseisiä portaita pitkin kaluttua tuntu samalle mennä sinne päälle kuin kiivetä putken päälle. Niin se vaan tyhmyys etenee. Mikähän mahtaa olla fiilis sitten talvella kikkailla tulevissa kerroksissa kun on kylmä, lunta ja tuulee.. noh.. tottuuhan siihen ;)

24.09 Niin sitä taas on sitten viikko vierähtänyt. Tästä viikosta voisi sanoa, että se oli täyttä treeniä. Koulussakin kerkesin käymään, mutta kyllä lähinnä aika on vierähtänyt tuolla syksyisissä maisemissa ulkoillessa. Samalla on tullut todettua, että kyllä uni vaan vaikuttaa tuohon ulkoilun laatuun todella merkittävästi. Jos tämä poika ei saa nukuttua riittävästi niin silloin ei kannata liikahtaa 160 x 200 cm alueelta minnekkään. Näin on kaikkien paljon parempi olla tässä maailmassa.
Rullasukseni pyörät olivat alkuviikosta taas niin kuluneet, että käytännössä hiihtäminen rullilla ei ollut enää rullahiihtoa, vaan nimenomaan hiihtoa, tosin asfalttia pitkin alumiinirunko ei oikein tahdo vaan liukua, vaikka sitä kuinka voitelisi, siispä tilasin uudet polyuretaani sliksit.. Säästeliäänä miehenä soittelin tietysti tavaran valmistajalle ja tingin myyntipäälliköltä uudet pyörät runkoihin mahdollisimman edullisesti, ja luonnollisesti ilman laakereita, koska näin uudet gummit tulivat halvemmaksi.. tosin täytyy kyllä myöntää, että hetkinen vierähti, ennen kuin sain edellisiltä vanteilta laakerit irti.. mutta tunteroisen ählättyäni ( keitettyäni pyöriä ex-kämppiksen kattilassa, lämmitettyäni keskiöitä kuumailmapuhaltimella, suututettuani naapurit puolen yhdentoista aikaan patterin kolinasta päätellen yms.) sain loppujen lopuksi kuitenkin kaiken kondikseen ja kaksi onnellisesti rullailtua lenkkiä tehneenä ainut mikä jäi vähän harmittamaan, niin en sitten tohkeissani muistanut rasvata kunnolla niitä laakereita :(.. se siis vielä edessä.. saa nähdä kuinka täydellisesti jaksan purkaa pyörät tätä toimenpidettä varten.
Olihan mulla tietty parin kurssin tunnitkin tällä viikolla ja jopa yleiseen tenttiinkin menin osallistumaan tossa torstaina, mutta kuten arvata saattaa, niin pääasia opinahjossa käymiseen olivat Wiren salaatti & leipäpöytä sekä monipuoliset VALMIIT ruuat edulliseen opiskelijahintaan. Näin kun tota opiskelua ajattelee niin kyllähän siellä tulee jotain varmaan opittuakin, mutta kyllä pääasia siellä istumiseen on se huippuhetki kun saa valmista ruokaa!
Kello taitaakin olla taas sen verran, että parasta mennä tuonne tuttuun pehmoiseen maailmaan nollaamaan tämän päivän henkiset ja fyysiset rasitukset.. katsellaan mitä huominen taas tuo tullessaan.

17.09 Weekendi alkas ollakki pikkusta hiljaa pulkassa.. Mitäpäs pitikään tehdä tänä viikonloppuna? Lujuusopin tentti on ensiviikon torstaina, joten siihen lukeminen oli yksi ohjelmassa ollut asia, sitten itsestään kun asustelee niin ruokahuolto luonnollisesti piti hoitaa, ja sitten olivat ohjelmassa rulla-ampumahiihtokilibailut.
Mitäpä jäikään viivan alle tämän viikonlopun osalta? Kaksi kohtuullisen hyvin nukuttua yötä ja kaksi hyvin onnistunutta "kilpailua" (lue harjoitusta) ja oikeastaan siinäpä se. Lujuusopin muistiinpanot ovat tuossa vieressä aivan kuten ne olivat perjantainakin, tosin päälle on tuosta ikkunasta laskeutunut pölyharso, joka on täysin koskematon. Makaronilaatikon valmistumista odotellessa noita tietysti voisin nyt vilkaista, mutta antaa tuon pölyharson olla ihan rauhassa ainakin toistaiseksi. Tuossa kun nykäsen loodat naamaan, käydään mahdollisesti Yannen kanssa vähän putken päällä ja sitten illalla vielä Bucksille hikimajaan, nii harkitsen suosiolla tuon pölyharson pois puhaltamista sitten maanantaina koulun jälkeen.

15.09 Kyllä se vaan on ihme mitä päiväunet tekee ihmiselle. Polynomifunktioiden kuvaajat meinasivat olla hieman ristissä & raja-arvot melko lähellä ääretöntä tuossa reilut kolme tuntia sitten. Pari tunteroista pehmoisen jenkkini syleilyssä osaa parantaa melkoisia ongelmia. Kieltämättä olo ei ollut juuri sen parempi vielä nalletossut jalkaani laitettuanikaan, mutta vartin löpinät lontoon murteella Yurin kanssa & päivä tee mysli-muro-raejuusto-vadelma-jogurtti annoksen ja paahtoleivän kanssa antoivat sellaisen sysäyksen, että ulkona jo syksyisesti paistava arska tuntuisi ylettävän tähänkin risukasaan.
Weekendinä olisi luvassa tämän kesän ensimmäiset ja hyvin todennäköisesti viimeset kilpailut. Kyseessä rulla-ampumahiihdon "SM-kisat". Nämä pippalot olisivat mielestäni erittäin hyvät kilibailut, mutta en oikein ymmärrä miksi osanottajamääärät näihin karkeloihin ovat niinkin korkeat kuin ovat. Huhut kertovat, että esim. miesten yleiseen sarjaan lisäkseni olisi tulossa kaikkiaan niinkin hurja määrä osallistujia kuin 2 kpl. Yleensä yhteistreeneissäkin on enemmän porukkaa kuin näissä Suomen mestaruuskilpailuissa. Noh.. ei anneta osallistujamäärän latistaa tunnelmaa, päätarkoitus on kuitenkin tehdä vain kova harjoitus.
Vielä kun toi arska näyttäisi pilkistävän taivaalta, eikä ole laskenut vielä horisonttiin, niin taidan tästä lähteä hieman haistelemaan syksyisiä metsän tuoksuja..

13.09 Väsyttää.. kas kummaa, kun kello oli taas mitähän lienee ennenkuin sain itseni kammettua pilvilinnojen maailmaan. On se vaan kumma mitenkä kesän jälkeen on tällainen "henkinen krapula" ja elämä on aivan sekaisin. Sellaista se vaan on kun elämän rytmi muuttuu. Elimistöllä menee nähtävästi tovi, ennen kuin elämän saa taas raiteilleen. Ulkona keli vaikuttaa jälleen mukavan viileälle (12,7) tosin muuten pilvinen samea ilma ei vaikuta kovin houkuttelevalle, mutta raikkaassa ilmassa pieniä liikunnallisia liikkeitä suorittamalla ympäröivä maailma alkaa näyttää taas paljon mukavammalle ;)
Tänään olisikin vapaapäivä koulusta. Edessä olisi siis vaikea valinta. Koulutehtäviä olisi melkoisesti ja yleinen tenttipäiväkin painaa uhkaavasti päälle. Saksan kurssilla olin viikko sitten "bißchen draußen" (katsoin sanakirjasta), joten tämänkään aineen osalta ei olisi pahitteeksi vaikka viettäisi hetken silmäillen outoja kirjainyhdistelmiä mahdollisesti vaikka ihan yrittäen lausua niitä keskieurooppalaisittain. Toisaalta treenata pitää ja tarkoituksena olisikin tehdä kaksi treeniä ja lisäksi kaveri pyysi tennistä pelailemaan.. Nämä kun laskee yhteen, vetäsee tossa aamutreenin päätteeksi kauneusunet kylläisenä Wiren makaronilaatikosta, jne.. niin voikin taas todeta illalla yhdeksän aikaan, että tulipahan taas opiskeltua hyvin tänäkin päivänä.
Toivotaan kuitenkin, että kerkeäisin edes hieman vilkaisemaan tota kirjakasaa tossa 20cm päässä. Nyt kuitenkin aloitan aamupalalla, jotta päivä lähtee ylipäätään edes käyntiin. Saattaa olla että joskus on mahtanyt käydä niinkin, että sitäkään ei ole tapahtunut..

06.09 Eipä ole ollut intoa kesän aikana kammeta itseänsä rakkaan DD:n ääreen.. Nyt koulujen aloitettua toimintansa kuitenkin tässä uudelle mukavalle Forza jakkaralleni istuutuneena suunnittelen aamupalan kokoonpanoa ja kerron kuulumisiani. Edeltävästä "avautumiskerrasta" onkin sen verran kauan aikaa, että pitänee vähän muistella ensin menneitä. Näyttäisi siltä, että jo edeltävällä kerralla on prossun lämpöjen hallinnan kanssa on ollut pienoisia ongelmia, niin kesän aikana ei kyllä lämpöä tarvinnut saunasta etsiä. Kolmeen viikkoon kämpässä ei laskenut lämpötila alle kolmenkybän ja käytännössä en sitten nukkunut kuukauteen kunnolla. Siihen treeniä yms. nii lopputoloksena kaikki huipentui 23.08. klo 17.00 kun löysin itseni työpäivän jälkeen makaamasta taju kankaalla vai pitäsikö sanoa taju tuulikaapin matolla.
Noh.. onneksi ulkona on nyt paremmat kelit (vettä sataa, mittari näyttää +13) ja saa vihdoin nukuttua. Elämä raiteilleen, hymyä naamaan, tuulenhalkoja kohti uusia seikkailuita ja antennit pystyyn mahdollisten uusien tuulien löytymistä varten ;) Olisikohan jääkaapissa pari päivää ollut kaurapuuroni vielä syötävässä kunnossa.. hmm.. taidanpa katsastaa tilanteen.

21.06 Ja sää tiedotus lupaa hellettä.. täytyy myöntää että tällaisella helle jaksolla kesämiestä lainaten palaa prossu. Ei oikein voi nukkua, töissä ei tarvitse kuin katsoa varastoon päin niin paitaan alkaa ilmestyä kosteita täpliä, treenit menee perseelleen ku koko kotelo käy ylikuumenemisen rajalla ja jäähdytyksenä tulisi käyttää jatkuvaa ulkoista & sisäistä nestejäähdytystä. Ainut mitä voi tehdä on istua beachillä ja siemailla kylmää virvoike juomaa, mutta tätäkin vaihtoehtoa koristavat ainaisesti inisevät ystävät, joita huitoessa nautinto kasvaa lähes pitelemättömäksi -> kyllä Suomen kesä sitten on ihana. Näinä päivinä tulee ikävä niitä raikkaita pakkasjaksoja, kun aurinko näyttäytyy puolen päivän aikaan puoliksi horisontissa olevien puitten yläpuolella, kuu valaisee illalla kimaltelevan luki kinoksen, pertsan suksi pitää (oli voidetta tai ei), suksi ei luista ja keuhkoissa tuntuu raikas ja rapsakka -20 asteen pakkasilma.
Onneksi kuitenkin Suomen kansallisjuhlan = Juhannuksen ajaksi on luvattu kivan kosteata ja mahdollisesti hieman viileämpää ilmastovyöhykettä, joten juhannuksen vietto sujuu kivasti kosteissa tunnelmissa rapakossa läiskytellessä Laulurinteellä, jossa toteutuu tämän tupsupään pitkään hautunut idea käydä festareilla. Kohdallani neitseellisenä festarina toimii Joensuun juhannus. Kävimpä sitten ostamassa ko. tapahtumaan neljä lippua. 2 x pe ja 2 x pe & la.. Tuntui vaan melko edulliselle ku tyttö tokasi, että 130 eskoa ja kyseessä oli ennakkoliput :) näillä mennään ;)
Eipä siis muuta ku kumpparit jalkaan ja evästä riittävästi mukaan, että jaksaa telmiä lätäköissä ;)

13.06. Kas, kylläpäs sitä onkin näköjään vierähtäny muutama hetki siitä kun viimeksi olen tähän jotain kirjoitellut. Ehkäpä se johtunee siitä, että olen vietänyt pitkästä aikaa "vapaata elämää". Ei ole tarvinnyt stressata koulusta, ei treeneistä, on saanu nukkua ku siltä tuntuu ja niin pitkään kun sängyn pehmoinen ja lämpöinen tunnelma on mielyttänyt. ( eikö ollut hyvä tekosyy todellisen syyn sijaan? )
Lomaani olen viettänyt mm. Hurrilandiassa Itämeren rannalla, kotona jo vihertävien mansikkapeltojen keskellä sekä kotoisassa viihdekeskuksessa. Täytyy kyllä myöntää, että tällainen mitään tekemättömyys kummasti piristää elämän laatua.
Nyt sitten olen palannut arkeen ja kirjoittelen DD:iin, kun kesätyöt ovat alkaneet, treenit samoin, vaikkakin ilmanhalkojani onkin punoittanut & vuotanut jo toista viikkoa. Harjuilta on löytynyt kummasti kartoittamattomia ylös ja alas meneviä polkuja ja muutenkin lähitienoota on tullut kartoitettu putken päältä yllättävän paljon. Tänään kävimme kämppiksen kanssa hieman retkeilemässä ja kartoittamassa isänmaata hieman lisää. Uusia maisemia kohtuullisen sään ansiosta löytyikin suomen luonnosta ihan mukavasti.
Huomenna on taas paluu totiseen arkeen vinkuboxini piipittäessä puoli yli seitsemän, jonka jälkeen kaikki eteneekin aina iltakuuteen täysin rutiinin omaisesti. Vaihtoehdot ovat siis huomisen osalta melko vähissä, mutta elämä on taas helppoa : Sellaista ongelmaa tuskin tulee ihan heti vastaan, että mitähän tekisi vapaa-ajalla.

24.04. Tänään kun tulin koulusta oli oikesti todella lämmin. Tuskaisen lämmin tuulahdus kävi kasvoilleni ja teki mieli heittää takki päältä ja ottaa jääkaapista kylmää juotavaa. Istahdin alas sängylle, tietsikka päälle ja alakanttiin menneen fysiikan kokeen jälkeen katselin leffan. Ylihuomenna olisi englannnin koe ja sitä seuraavana päivänä tulisi syventyä kokeen muodossa vektori/matriisi esityksiin lineaarialgibran muodossa.
Miltä tämä kuulostaakaan? Ei treenejä, ei stressiä kilpailuista/treeneistä, ei ole kiire minnekkään. Ulkona paistaa arska ja lunta on enää vain vähän. Oikeasti, en muista koska viimeksi olisi ollut näin mukavaa vaan istuskella ikkunan ääressä ja katsella keväisen pölyn likaamasta ikkunasta sameana näkyvää asfalttia.
Onneksi raineri kuitenkin soitti ja keskeytti fiilistelyt ja käytiin mätkimässä sulista. Nyt kuumottaa jalkapohjia outojen kenkien&liikkeiden ansiosta ja on raukea olo. Ajis oli hajonnu tenttikirjaan ja taitaapa tulla käymään kylässä.. eli eipä muuta ku jatkamaan tätä "erilaista elämää".

20.03. Nyt alkaa uusi, pirteämpi, iloisempi, positiivisempi, innokkaampi ja itsekurisempi elämä. Synkkien vaiheiden jälkeen tämä kai se ainoa ja oikea tapa edetä eteenpäin tässä kovassa maailmassa. Itseäni alkaa sen verran nyppimään tämä ainainen selittely siitä mitä oikein on tapahtunut, että nyt se loppuu. Tapahtui tässä mitä tahansa niin synkkyys loppuu tähän. Aurinko paistoi alkupäivän ja nyt sataa lunta, joka on mahtava juttu, sillä lumien sulaminen on ikävä juttu. Valitettavasti en keksi muuta positiivista tähän paikkaan -> kone kiinni ja keräämään lisää positiivista energiaa pilvilinnojen maailmasta.

14.03. Kisoista palatessani alkoi niskani kenkkuilemaan tähän astista enemmän. Kiitokset siis ympärilläni vaikuttaneille ihmiselle jotka jaksoivat kuunnella vinoiluani muutaman päivän ajan. Heitin ibuprofeiinia huuleen, mutta merkittävää hyötyä en havainnut. Kotia päästyäni heitin lisää ibuprofeiinia koneeseen, mutta millään ei tahtonu saada nukuttua pään säryn takia. Olin siis nähtävästi ainakin hiihtäny kilpailut niillä äärirajoilla kuin pääni kesti. Reilut kolme tuntia nukkuneena starttasin eilen heti aamusta eka terkkarille, joka kuunteli sujuvasti kertomukseni ja neuvoi ottamaan yhteyttä ihan paikalliseen lääkäriin. Menin sitten vuoristosairaalan päivystykseen selvittämään, että mikä tuolla niskassa oikeasti on ja ylipäätänsä onko vika siellä, vai onko mulla vaan asenne vamma. Odotuksen, tutkimusten, odotuksen, tutkimusten, odotuksen, kuvien ottamisen ja odottamisen jälkeen ehdotettiin parhaimmillaan niskakivun & päänsärkemisen & huimauksen hoidoksi ibuprofeiinia sen mukaan kun on tarvetta ja kolmen kuukauden ajokieltoa. Voihan se olla, että olen väärässä, mutta tuona yhdeksän tunnin aikana olisin nähnyt tarpeelliseksi kuvata myös tuon niskan. Sillä tehtyjen tutkimuksien mukaan olin täysin terve ja hyväkuntoinen nuori mies.
Noh, päivä meni siis kivasti kolme vuotta vanhoja lehtiä lueskellessa ja olin kotona viiden jälkeen illalla. Koko päivän päätäni särki, illalla ibuprofeiinia, sauna, olut ja viihdettä. Tänään olen yrittänyt kerätä motivaatiota ja pirteyttä tehdä koulujuttuja, jotka painavat todella kovasti päälle, motivaatiota ja pirteyttä löytämättä. Olo on väsynyt ja turhautunut. Paras parannus keino tähän taitaa olla se, että lähtee haukkaamaan happea sukset jalassa. Sinne siis!

10.03. Mualimalla tuli käytyä ja tuloksena oli lähinnä synkät ajatukset ja kolhiintunut itsetunto. Pääkoppaa/niskaa korjaillessa onkin sitten tämä viikko vierähtänyt. Naksauttajalle isot kiitokset niskan tutkimisesta, aivan kuin olisimme vian löytäneet ;). Kävin vielä muutaman kerran eläkelläisellä ja tulos oli, että loppuviikosta muutaman käsittelyn jälkeen alkaa taas aurinko paistamaan tähänkin risukasaan, sen verran hienot "itseopiskelujakson" aikaiset kelit ovat tuolla lintikon harjuilla olleet. Jostain kumman syystä täytyy häpeäkseni myöntää, että sananmukainen lomani ei ole palvellut tarkoitustaan. Opintoja on kyllä suoritettu, mutta pääaineena on ollut peilistä kurkistava olento eikä rakennustekniikka. Tänään onkin sitten startti kohti uusia koitoksia. Etelä-Suomessa olisi jotkut paikalliset kissan ristiäiset, joihin olen kasannut itseni ja fiilikset ovat alkuviikon synkkyydestä huolimatta korkealla. Eipä siis muuta ku sukset jalkaan, kanuuna selkään ja mäkeä päin!

25.02. Olipahan tänä aamuna herätys.. katselin illalla, kun suomen leijonat yllätti ja voitti naapurin pojat ja kuinkas ollakkaan kello oli syystä melko paljon kun nukahdin, siispä heräsin todella väsyneenä aamulla kun arska tuo iloinen veikko paistoi silmäluomien läpi ja heräsin. Noh, eipä siinä, nousin nopeasti, vetäisin rullaverhoa alemmas tarkoituksena oleskella lämpöisen peiton alla vielä hetki, mutta empä kerennyt edes vetäistä rullaverhoa alas asti, kun päässä jo pimeni. Lopputuloksena jälkeenpäin mielenkiintoisine vaiheineen kulkeneen aamun tuloksena oli heikko olo ja kaksi tikkiä takaraivossa. Tulipahan samalla tarkastettua sitten ihan terveyskeskuksessa, että olen terve lähtemään keskieurooppaan. Näin jälkeen päin kun katselee peilin edessä lopputulosta, huvittaa melkoisesti, mutta sellaista näköjään joskus on herätä iloisen veikon aurinkoiseen herätykseen.
Mikä tärkeintä, nyt on kamat kassissa ja kassit valmiina lähtöä varten. Aamulla siis lähden muun joukkueen matkassa EM-kisoihin. Toivotaan, että homma skulaa ja tikit takaraivossa antaa potkua entisestään. Itä-rajan leijonalle vaan terkkuja, että taitaa olla toi sairaala valmistautuminen tänä talvena in ;)

23.02. On se vaan uskomaton määrä tavaraa mitä ihminen olevinaan tarvitsee elämässään. Sellainen kävi tossa mielessä ku pakkailin kamoja aamulla ja kannoin laukkuja / muovipusseja toisensa jälkeen Eskon takaboxiin. Kaksi ja puoli viikkoa muualla, ja älytön määrä tavaraa. Niin paljon turhaa, mutta luultavasti jotain tärkeää jäi silti kotia. No onneksi tavaraa tuli ainakin niin paljon, että lattiakin siistiytyi kaikista treenivehkeistä yms tavarasta, eli kaikki äskettäin tarvittu on siis mukana ;) Nyt alkaakin sitten todellinen koitos, ensin pitää sopeutua asumaan vanhempien kanssa saman katon alla ensin kolmen päivän ajan ja sitten kisareissun jälkeen tulee kuunnella talon viisaimman juttuja kokonainen viikko. Hieman jännittää tässä vaiheessa tulevat sananvaihdot, mutta onneksi Esko on tallissa ja voi lähteä takavasemmalle tilanteen synnyttä. Sys majailee onneksi myös lähistöllä lohduttaakseen vaikeimpien hetkien koitettua.
Kävimpä tänään juuri eläkkeelle päässeen öljyn levittelijän luona.. Lihaksisto on ollut perseellään pidemmän aikaa, mutta peti pari kertaa uusiksi muutaman alakeran viittauksen kera ja vajaan tunnin manaamisen jälkeen bunkkerista nousessa olotila oli jotenkin erilainen kuin sinne laskeutuessa. Toivottavasti alakertaan meni sellaiset terveiset, että patukat tottelisi tulevissa koitoksissa pääkoppaa.

19.02. Sunnuntai aamu.. ja eikun vaan kellon sointiin herättiin tänäkin aamuna. Sovimme Bucksin ja Terpan kanssa maailmanluokan kilpailukeskukseen yhteisen harjoituskisan. Olotila on ollut tämän viikon vähän väsynyt, mutta täynnä intoa ja tarmoa lähdin kuitenkin matkaan. Pikaisen aamupalan vedettyäni Eskoa herättälemään ja kokka kohti mekkaa. Parkut suksiin, pikainen kohdistus, lenkkien tarkastus ja kisa käyntiin. Niinhän siinä vaan kävi, että ei ollut minusta tänään vastusta Bucksille ja Terpalle. Jalat veti lukkoon ja turpiin tuli, että kolisi. Tyytyväinen siis ei treenin tulokseen voi olla, mutta treeni meni sikäli hyvin, että piti vetää ylikovaa ja siinähän onnistuin, olin nakit ekan kahden lenkin jälkeen :D. Kotia, tein vähän evästä ja sattuneesta syystä pesin samaan syssyyn uunin -> kämppiksen kanssa abskille hampparille. Se jos mikään tuntui sunnuntaille! Siitäpä alkoikin sitten vapaaillan vietto. Aivot vapaalle ja sängyn pohjalle.

16.02. Kello soi, kamat kassiin ja tiedon määrää kasvattamaan. Sellainen oli taas tämänkin aamun perinteeksi jo muuttunut kulku. Eskoni oli sen verran huurteessa yöllä sataneen lumen alla, että en hennonnut alkaa sitä kiusaamaan, joten cressu alle ja hiljakseen kohti opinahjoa. Perille päästyäni minua odotti päivän pelastava kokemus. Matkalla valmiiksi asennoitumani englannin tunti olikin peruttu. Kädet ilmaan ja hurraa huutoja aulassa. Tämä pelasti päivän!

15.02. Olisipa ollut tänään aamulla kahdeksalta saksan koe.. edeltävänä iltana suunnittelin avaavani saksan kirjan ensimmäistä kertaa näiden opintojen aikana ihan oman pöytäni ääressä, mutta toisinhan siinä vaan kävi.
Lähdettiin neljän aikoihin ah:ta. Treenailin siinä ajiksen kanssa ja kun tuumailin siinä lähteväni kotia, niin kello näyttikin jo sitten kuutta. Ajelin kotosalle suihkuun, laittelin treenivehkeet kuivumaan, ruokaa ja söin. Ruokailun jälkeen sängylle rojahtaessani oikeaan kätöseeni tarrauttui paholaisen musta miekka.. ja kas ollakkaan kello olikin kymmenen. Ajattelin, että noh, nyt nukkumaan ja aamulla sitten pirteänä kertaamaan saksaa, sillä väsyneenä illalla ei varmasti tule lukemisesta mitään. Laitoin määrätietoisena kellon soimaan heti seitsemän jälkeen. Nukahdin, heräsin aamulla kelloon ja ajattelin: "toisaalta tämähän on vasta ensimmäinen välikoe -> panostan siis toiseen välikokeeseen." -> Laitoin kellon hiljasex, ja eiku unta kaaliin. Ohi kiitävän hetken omatunto jyskytti takaraivossa, mutta sitten muistin Nallen sanat: "älä stressaa siitä koulusta" samantien pimeni ..ja valkeni, kello oli 10. Suihkuun ja Wiren pöydän ääreen nauttimaan helppoa aamupalaa.

13.02. Koulu olisi alkanut aamulla jo kahdeksalta.. empähän sitten jaksanut siihen mennä, koska tuli illalla katsottua Daredevil taas kertaalleen. Ihan vaan vinkiksi kaikille, telkkaria EI kannata avata jos meinaat alkaa nukkumaan! Selvisin sitten kouluun yhdeksitoista syömään ja siitä olikin sitten koulua aina klo 17:sta. Onneksi en mennyt nukkumaan ajoissa, sillä muuten olisin luultavasti hajonnut täysin pulpetin ääreen.
Päivän tuotos opiskelun ja urheilun yhdistämisestä