Tintti-peruslennokki

(c) Tapio Linkosalo

Seuraavassa taustaa peruslennokeista, ja Tintti-lennokin suunnitteluperusteista. Klikkaa lennokin kuvaa nähdäksesi rakennuspiirustus. Halutessasi voit siirtyä lukemaan rakennusselostusta tai lennätysohjeita.

Tintti-peruslennokin laser-leikattua osasarjaa sekä Ikara-potkuria voi tiedustella allekirjoittaneelta; jos minulla on sarjoja ja potkureita "hyllyssä", niin myyn niitä omakustannushintaan (syksyllä 2014: sarja 10e, potkuri ja laakeripukki 4e, plus mahd. postikulut). Sähköpostini on etunimi piste sukunimi at iki piste fi.

Taustaa

Peruslennokki on tarkoitettu aloittelijoiden lennokkiluokaksi, joka on yksinkertainen rakentaa ja virittää, mutta on silti riittävän kevyt lentääkseen kuten vapaastilentävän sisälennokin kuuluu. Luokan taustalla ovat olleet "Sinisiiven" ja "sarjalennokin" kilpailusarjat. Peruslennokin säännöt on laadittu siten, että tavallisimmat sarjalennokkien sarjat, "Hyttynen" ja "Sinisiipi" täyttävät sellaisenaan luokkasäännöt, mutta koska yksityyppiluokkien suhteen on usein vaikeaa määrittää, onko lennokki rakennettu "sarjan mukaan" vai ei, päätettiin peruslennokin säännöt jättää avoimiksi lennokin tyypin suhteen. Sääntöihin pudotettiin myös lennokin minimipaino 10 grammasta kuuteen, sillä lennokkien haluttiin lentävän hitaasti ja rauhallisesti, kuten sisälennokkien kuuluu. 10-grammainen hyttynen kun on aikamoinen pommi, ja suuri vaara muille, samaan aikaan lentäville sisälennokeille. 6 gramman minimipaino on toki haaste aloittelijalle, mutta varsin pian silti saavutettavissa. Minimipainon alentaminen on myös huomattavasti parantanut lennokkien lentoaikoja, tätä kirjoitettaessa (v. 2009) on luokassa saavutettu parhaimmillaan yli 6 minuutin lentoaikoja, ja "Tintti"-lennokillakin moni harrastaja on lennättänyt yli 4 minuuttia.

kuvateksti

Tintti-peruslennokki valmiina seuraavalle lennolle. Lennokin rakennuspiirustus löytyy klikkaamalla kuvaa.

Tintti-lennokin suunnitteluperiaatteista

Peruslennokin säännöt, kuten useimpien vapaastilentävien sisälennokkien, ovat varsin tiukasti rajatut, ja siksi eri lennokit eivät suuresti eroa ulkonäöltään toisistaan. Siiven ulkomitat pitää sovittaa sääntöjen määräämiin maksimimittoihin (kärkiväli max. 480mm, siiven leveys max. 80mm), ja korkeusvakaajan tulee olla niin suuri kuin säännöt antavat myöten. Niinpä lennokkien väliset erot ovat lähinnä joissain vähemmän tärkeissä yksityiskohdissa (kuten sivuperäsimen muotoilu ja sijoitus - Tintin sivuperäsin on rungon alla lähinnä siksi, että Sinisiivessä ja Hyttysessä se on korkeusvakaajan päällä!), sekä lennokin rakenteellisissa yksityiskohdissa.

Tintti-lennokin suunnitteluperiaatteina oli korjata muutamia suurimpia puutteita, joita nykyisissä sarjalennokeissa on. Lennokissa on - Sinisiivestä ja Hyttysestä poiketen - varsi pitkä takarunko. Tämän avulla siiven ja korkeusvakaajan väli on saatu riittävän pitkäksi, vaikka kevyestä potkurista johtuen lennokin nokka onkin melko pitkä. Lennokin siipi (ja siten sen painopiste) on suunnilleen puolivälissä lennokin kumiväliä, jolloin kumimoottorin painon muuttaminen ei suuresti muuta lennokin painopisteen paikkaa, ja siten aiheuta trimmaustarvetta kumimoottoria vaihdettaessa. Kevyt Ikara-muovipotkuri tai itsetehty balsainen potkuri mahdollistaa painon pitämisen kurissa.

Tintti lainaa jonkin verran rakenneratkaisuja muista lennokeista. Erityisesti siiven rakenne on samankaltainen kuin Sinisiivessä. Tämä rakenne on sinänsä varsin nerokas, kun siiven salot on nostettu kaaren yläpinnalle, ilmavirtauksen suuntaisesti, ja salot on vielä lovettu kaaria varten. Sinisiiven siipi on työläs rakentaa, kun mutkikkaat osat täytyy leikata käsin irti balsalevystä, ja sovittaa tarkasti toisiinsa. Rakenne on kuin suunniteltu laser-leikattavaksi, vaikka lennokki onkin suunniteltu vuosikymmeniä ennenkuin kukaan osasi edes kuvitella, että laserilla voitaisiin leikata lennokin osia mittatarkasti balsalevystä. Tintti-lennokin balsaosat onkin laserleikattu, jolloin rakentamisen työläin vaihe jää pois, ja mutkikkaat osat on valmiiksi leikattu sopimaan toisiinsa kuin palapeli.

Tintti-lennokissa on muutama uusi innovaatio, joita en ole aiemmin peruslennokin tapaisissa lennokeissa nähnyt. Ensimmäinen on siiven kiinnitys. Siiven tyvikaaret ovat yhdessä samanpaksuiset kuin runkotikku, jolloin tyvikaarten päälle liimatut balsapalat tukeutuvat suoraan runkotikun kylkiin, ja pitävät siiven tukevasti paikallaan, varmistaen samalla, että siiven haritukset ovat kohdillaan. Hyttysessä on siiven alapinnalla kaksi pitkittäistä rimaa, jotka eivät kuitenkaa tuo siiven haritusta samalla tavalla kuin Tintin siivenkiinnitys. Sinisiivessä puolestaan tyvikaaret tulevat runkotikun sivuille, mutta tällöin ne eivät ole vastakkain kuten tintissä, ja siiven keskiosan lujuus riippuukin yksinomaan kaarien väliin liimatuista rimanpätkistä. Tintti-peruslennokin runkotikku on poikkileikkaukseltaan suorakaiteen muotoinen, korkea ja kapea, toisin kuin Hyttysessä ja Sinisiivessä. Tästä saadaan kaksi etua: ensiksikin rungon korkea sivu tarjoaa leveän pinnan, jota vasten siiven tukipalat tukeutuvat. Ja toisekseen, runkotikku on myös tukevampi kumimoottorin aiheuttamaa vetoa vastaan kuin poikkileikkaukseltaan neliömäinen runko olisi.

Toinen Tintin innovaatio on siiven keskiosan yhden kaarivälin mittainen keskisalko. Sinisiiven rakenne on osoittanut, ettei siipi sinänsä tarvitse keskisalkoa, erityisesti jos etu- ja takasalot on kallistettu siiven yläpinnan suuntaisiksi. Tämä rakenne on kuitenkin keskiosasta hieman hentoinen, ja siiven keskiosa saattaa - esimerkiksi päällystyspaperin kiristäessä - taipua hallitsemattomasti. Lyhyt keskisalko korjaa tämän puutteen, lisää tukevuutta sinne missä sitä tarvitaan. Salosta on toinenkin etu: sen avulla siiven tyvikaari on helppoa liimata oikeaan kulmaan, jolloin siiven V-kulma sattuu helposti kohdalleen.

Tintti-peruslennokin potkurina voi käyttää valmista muovipotkuria. Tsekkiläisen Ikaran valmistamat potkurit ovat keveitä ja silti tehokkaita, lennokin saa lentämään hyvin sellaisellakin. Suosittelen aloittelijalle 22-senttistä Ikaran potkuria, joka on sellaisenaan sopiva Tintin potkuriksi. Se on kohtalaisen pieninousuinen, eikä siten mahdollista maksimaalista lentoaikaa, mutta sen kanssa lennokki on helppo trimmata. Kun perusteet ovat hallussa, voi seuraavaksi siirtyä suurempiin potkureihin. Ikaralla on valikoimissaan myös 30-senttinen potkuri, josta voi kärkiä lyhentämällä ja lapoja muotoilemalla tehdä peruslennokkiluokkaan sopivan 25-senttisen potkurin. Toinen vaihtoehto on tehdä potkuri balsasta, joko vuolemalla koko potkuri yhdestä palikasta, tai sitten muotoilemalla lavat balsalevystä ja liimaamalla ne kovapuiseen keskiruotiin. Balsapotkuri on painoonsa nähden huomattavasti jäykempi ja tukevampi kuin muovinen, ja siksi tehokkaampi.

Jos ovatkin Ikaran potkurit hyviä, niin samaa ei voi sanoa niiden mukana tulevasta laakeripukista. Potkureiden akseli on turhan ohut ja hento, kumimoottorin kiinnityskoukku liian pieni, ja laakeripukki ei pidä potkuria tukevasti paikoillaan. Ikara valmistaa kuitenkin hieman suurempaan lennokkiinsa Delta-Dart -tyyppistä moottoripukkia, joka kiinnittyy suoraan runkotikun päälle. Tuo laakeripukki (joka näkyy tämän rakennusselostuksen kuvissa) on paljon parempi ratkaisu kuin Ikaran potkureiden mukana tuleva laakerointi. Siksi suosittelenkin laakeripukin vaihtamista tähän tukevampaan, ja samalla potkurinakselin korvaamista 0,8-millisestä pianolangasta taivutetulla. Tämä modifikaatio on selitetty rakennusohjeessa.

Se taustoista, siirrytään rakentamaan!