Yhteisvastuukeräyksen tuoton jakamisesta 2012 Puheenvuoro Kirkkopalveluiden valtuuston kokouksessa 12.5.2011
Kunnioitettu puheenjohtaja, hyvät Kirkkopalvelut ry:n valtuuston jäsenet, Huhtikuun 5. päivänä lähetin valtuuston jäsenille viestin, joka sai sen verran kirjallista kannatusta, että käsittelemme sitä nyt jäsenaloitteena. Maaliskuun puolivälissä jouduimme lukemaan, että Kirkkopalveluiden hallitus oli päättänyt esittää Kirkkohallitukselle, että vuoden 2012 Yhteisvastuukeräyksen tuotosta jäisi kotimaahan puolet nykyisen 40 prosentin sijasta ja että toinen puolikas tuotosta käytettäisiin kehitysyhteistyöhön ja katastrofiapuun Kirkon Ulkomaanavun kautta. Nykyäänhän ulkomaille menee 60 % tuotosta. Aloitteeni taustalla oli kaksi asiaa: menettelytapa ja sisältö. Menettelytapa Siis ensiksi menettelytavasta. Kyseessä olisi merkittävä linjanmuutos maamme suurimmassa kansalaiskeräyksessä. Se aiottiin tuoda eteemme tapahtuneena tosiasiana. Joskus asian selittäminen ei paranna tilannetta: Hallituksen 27.4. laatimasta selvityksestä käy ilmi, että asia oli ollut hyvän matkaa vireillä jo ennen joulukuista kokoustamme. Siellä siitä ei puhuttu halaistua sanaa! Puhumattakaan, että se olisi ollut aiemainintana toimintasuunnitelmassa. Lienemme yksimielisiä siitä, että näin merkittävät asiat on saatettava valtuuston käsiteltäviksi, varsinkin milloin siihen on myös ajan puolesta mahdollisuus. Asiasisältö Sitten substanssiin. Kirkon diakoniarahaston vahvistaminen on varmasti tärkeä asia, mutta se voidaan hoitaa toisin, niin ettei se merkitse avun ottamista vielä suuremmassa tarpeessa olevilta. Sinänsä kyse on vajaasta puolesta miljoonasta eurosta. Meillä kaikilla on mielikuva, mitä puoli miljoonaa merkitsee täällä. Mutta onko kaikilla kuvaa, mitä se merkitsee kolmannen maailman maissa? Siispä kuva: Kyseinen summa riittäisi Suomessa noin tusinan papin palkkaamiseen, kaikkine sivukuluineen. Arkkihiippakunnan ystävyyskirkossa, El Salvadorin luterilaisessa kirkossa, sillä palkkaisi lähes sata vastaavantasoisesti yliopistoissa koulutettua pappia. Samankaltaisen vertailun voisi tehdä joltakin muulta alaltakin. Asia mietityttää minua myös kirkkoherrana: Jos olisin Kirkkopalveluissa puoltamassa kansainvälisen kohteen osuuden pienentämistä, miten voisin seurakunnassani ajaa kirkon strategian tavoitetta, että kaksi prosenttia verokertymästä ohjataan kansainväliseen diakoniaan? Helpompi minun on siellä saada läpi vaikkapa se, että ensi vuoden talousarviossa maksaisimme 0,12 euroa jokaiselta jäseneltämme Kirkon diakoniarahaston varojen kerryttämiseksi. Sen verran nimittäin tavanomaisena vuonna tuo 10 %:n osuus keräystuotosta olisi kirkon jäsentä kohden. Lopuksi kiitos: Kotimaan kohde on hyvä! Kiitoksia. |